Tuhannet muslimit ovat kääntyneet kristityiksi islamististen terroristijärjestöjen vaikutusalueella – salainen seurakunta elää jatkuvan väkivallan uhan alla
Toimittaja Danielle Miettinen matkusti kolmeen Afrikan maahan tapaamaan ihmisiä, jotka joutuvat maksamaan uskostaan kovaa hintaa.
Afrikasta ei mediassa paljon uutisoida, eikä siellä jatkuva jihadistinen väkivalta nouse otsikoihin kuin pahimmissa tapauksissa. Vielä vähemmän kerrotaan siitä, että tuon jatkuvan väkivallan varjossa elää kristittyjä.
Heidän joukossaan on tuhansia ex-muslimeja, jotka ovat pettyneet islaminuskoon, jättäneet sen ja löytäneet uuden uskon. He kertovat kristinuskon tuoneen rauhan heidän sydämiinsä. Niin suuren rauhan, että he ovat sen vuoksi valmiita kestämään vainoa.
Toimittaja Danielle Miettinen tutustui talven ja kevään 2023 aikana kahdella matkalla Marttyyrien ääni -järjestön työhön Keniassa, Etiopiassa ja Nigeriassa. Kyseessä on kansainvälinen järjestö, jonka nimi viittaa uskonsa vuoksi vainottuihin kristittyihin. Matkaoppaana toimi järjestön toiminnanjohtaja Hannu Lahtinen.
Järjestö pyrkii auttamaan uskonsa vuoksi väkivaltaa kohtaavia kristittyjä monin eri tavoin, kuten tukemalla koulutusta, pitämällä yllä turvakoteja, antamalla konkreettista apua vangituille ja heidän perheilleen ja tuomalla esiin heidän tilannettaan. Järjestön perusti kylmän sodan aikana romanialainen pappi Richard Wurmbrandt, joka itse joutui vankilaan ja kidutetuksi uskonsa vuoksi.
– Järjestö täyttää vuosia ja halusi juhlakirjan. Itse pidin parempana kirjoittaa kirjan niistä kristityistä, joita järjestö auttaa. Halusin myös keskittyä yhdelle mantereelle ja ottaa mukaan suomalaisten asiantuntijoiden haastatteluja. Heidän avullaan moniulotteiseen tilanteeseen tulee perspektiiviä. He aiheuttavat aivonyrjähdystä, eli joudun haastamaan itseäni ja asettamaan kuulemiani asioita laajempaan kehykseen, Miettinen kertoo.
Syntyi kirja Afrikan tähdet – Salainen seurakunta jihadin varjossa (Marttyyrien ääni 2023). Kirja on hurjaa luettavaa, sillä Miettisen kohtaamien islaminuskon jättäneiden kristittyjen elämänkohtalot ovat todella rankkoja. Herää kysymys, kestäisikö oma usko moista.
Kristityt elävät jatkuvan uhan alla
Matkoillaan Danielle Miettinen tapasi Keniassa somalikristittyjä, jotka olivat vähemmistön pieni vähemmistö. Keniassa on satojatuhansia somalialaisia paossa maansa sisällissotaa ja terroriristijärjestö Al-Shabaabia. Järjestön valta, ja iskut, ulottuvat myös Kenian puolelle, jonka vuoksi somaleihin suhtaudutaan usein epäluuloisesti. Huhtikuussa 2015 Al-Shabaabin asemiehet surmasivat 148 ihmistä iskussa Garissan ylipistoon.
Etiopian asukkaista kaksi kolmasosaa on kristittyjä. Maan ortodoksisella kirkolla on pitkä historia, mutta siellä on myös paljon protestanttisia kristittyjä, muun muassa maailman suurin luterilainen kirkko. Islamilla on vankka asema, sillä muslimeja on noin kolmannes väestöstä, ja maahan rakennetaan uusia moskeijoita kovaa vauhtia. Vaikka Etiopiassa on uskonnonvapaus, kolmessa muslimienemmistöisessä osavaltiossa kääntyminen islamista kristinuskoon on kielletty. Maassa on myös jatkuvia etnisiä levottomuuksia.
Nigeriassa sekä kristittyjä että muslimeja on noin puolet väestöstä. Islamistinen väkivalta riivaa erityisesti maan muslimienemmistöisiä pohjoisosia. Terroristijärjestö Boko Haram, jonka nimi tarkoittaa länsimainen koulutus on kiellettyä, on vuodesta 2009 lähtien surmannut kymmeniätuhansia ihmisiä ja pakottanut yli kaksi miljoonaa muuttamaan kodeistaan. Osa Boko Haramin jäsenistä on liittynyt terroristijärjestö Isisiin.
Boko Haramin lisäksi iskuja kristittyjä vastaan tekevät fulaniheimoon kuuluvat paimentolaiset. Vaikka kiistassa on kyse myös muusta, kuten maa-alueista, fulanit perustelevat hyökkäyksiään kristittyihin kyliin nimenomaan islaminuskolla.
Kaikki kolme maata, joissa Miettinen kävi, ovat maita, joissa periaatteessa on uskonnonvapaus. Käytännössä sitä ei kuitenkaan ole seuduilla, joissa äärijärjestöillä on valtaa tai joissa perinteisten yhteisöjen tulkinta islamista on tiukka.
Luopion tappamista pidetään velvollisuutena
Oma heimo, klaani, kyläyhteisö, suku ja perhe suhtautuvat islamista kristityiksi kääntyneihin luopioina. Vähintään heidät karkotetaan yhteisöstä tai pahoinpidellään, jotta he palaisivat islamiin. Puolisot pakotetaan eroamaan, lapsiin ei saa pitää yhteyttä. Tappokehotuksia levitetään rajojen yli ja monia tapetaan. Terrorijärjestöjen ja militanttien iskuissa Nigeriassa tuhotaan kyliä, kouluja, taloja, kirkkoja ja lähetysasemia.
Monissa islamilaisissa maissa uskonnonvapaus on hyvin rajoitettua, ja erityisesti laki tai ainakin käytäntö, kieltää kääntymisen islamista kristinuskoon. On maita, joissa siitä voi saada kuolemantuomion. Miten hyvin tämä meillä tiedostetaan? Tai esimerkiksi otetaan huomioon, kun Suomessa kristityksi kääntyneiden turvapaikkaa harkitaan?
– Maatietoa varmasti on, mutta ymmärretäänkö sitä, miten klaanit asiaan vaikuttavat ja millainen on se rankaisemisen pakko, joka paikallisesta sharian tulkinnasta seuraa? Tajutaanko sitä, että näiden maiden hallinto ei halua tai pysty asiaan puuttumaan? Tapaamieni kääntyneiden kertomuksista kävi ilmi, että monesti heidän isällään ja äidillään ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin karkottaa kristityksi kääntynyt lapsensa pelkissä varvastossuissa pois kotoa. Se saattoi olla ainoa tapa pelastaa henki.
Miettisen mukaan tulkinta on monissa paikallisissa yhteisöissä niin kova, että ihmiset kokevat, että luopion tappaminen on velvollisuus. Ensin häntä yritetään puheilla, uhkauksilla ja väkivallalla saada takaisin. Osa palaa muslimiksi, koska paine on niin kova.
Kirjassa kerrotaan esimerkiksi somalialaisesta Yusufista, joka etääntyi islamista. Hänellä oli veli, joka liittyi Al-Shabaabin, koska se nosti hänen elintasoaan. Järjestön toiminnassa veli radikalisoitui. Eräänä iltana veli hyökkäsi viiden miehen kanssa Yusufin kotiin tappamaan luopion. Yusufia ammuttiin. Hän jäi henkiin, mutta menetti toisen jalkansa.
Hän joutui jättämään vaimonsa ja lapsensa ja pakenemaan Keniaan. Siellä Yusuf liittyi kristittyyn seurakuntaan. Kun tämä paljastui muille muslimeille, hänet pahoinpideltiin ja hän joutui jälleen sairaalaan. Hän menetti myös uuden vaimonsa ja elättää nyt lapsiaan ompelutöillä ja piilossa eläen.
Moni kertoo kohdanneensa näyssä Jeesuksen
Tapasit ihmisiä, jotka ovat joutuneet jopa kuolemanvaaraan ja menettäneet koko entisen elämänsä uskonsa vuoksi. Tällaista ratkaisua ei tehdä tuosta vaan. Mikä on saanut nämä ihmiset jättämään islaminuskon ja seuraamaan Kristusta?
– Kertomuksissa toistui sama asia: rakkauden ja rauhan kokemus. Monet olivat jo pitkään kyseenalaistaneet oman yhteisönsä opetuksen ja sen vihan, mitä toisinajattelevia kohtaan tunnettiin ja kehotettiin tuntemaan. Osa oli huolissaan siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen ja koki, etteivät he millään omilla teoillaan voi muslimina olla varmoja, miten heidän käy. Kristinuskon armon sanoma kosketti, Danielle Miettinen kertoo.
Periluterilaisessa ja uskonnolliselta ilmaisultaan hillityssä Suomessa hätkähdyttää myös se, miten monessa kirjassa olevassa kääntymyskertomuksessa ovat mukana unet ja ilmestykset. Tuntuu kuin siirtyisi Raamatun ja alkuseurakunnan aikoihin.
– Jumala on suvereeni siinä, miten hän eri aikakausina, erilaisissa tilanteissa ja erilaisissa kulttuureissa ilmaisee itsensä. Moni tosiaan kertoi tavalla tai toisella kohdanneensa Jeesuksen, Miettinen kertoo.
Bashir otettiin Boko Haramiin seitsemänvuotiaana
Näin kävi esimerkiksi lapsisotilaana Boko Haramiin otetulla ja terroristijärjestössä kapteeniksi kohonneella nuorelle Bashirille (nimi muutettu turvallisuussyistä). Bashir nukkui kivääri kainalossa. Yhtäkkiä hän näki näyn, jossa valkopukuinen mies puhui hänelle ja sanoi hänelle: ”Sinun Luojasi ei vihaa sinua, vaan rakastaa sinua.”
Muutaman viikon päästä hän antautui Nigerian armeijan sotilaille. Niin on tehnyt ainakin 7 000 muuta terroristia, jotka ovat väsyneet taistelemaan vihan ideologian puolesta. Bashirilta tuo taistelu vei lapsuuden ja nuoruuden. Hän opetteli aseenkäyttöä jo seitsemänvuotiaana eikä osaa sanoa, montako ihmistä on tappanut.
– Hän oli noin parikymppinen, ei tiennyt itsekään tarkasti ikäänsä. Isä oli Boko Haramin taistelija, joka tapettiin armeijan iskussa. Äiti sai yhdeksän vuoden tuomion, vapautui vankilasta ja päätti jatkaa taistelua. Lapsisotilaana Bashir opetettiin tappamaan ensin maahan sidottuja vankeja. Sen jälkeen oli helpompi ampua karkuun ja kohti juoksevia, Danielle Miettinen kertoo.
Bashir on nyt päässyt mukaan seurakunnan toimintaan, mutta hänellä on pitkä tie toipumiseen ja uuden elämän alkuun. Totta kai moni myös kysyy, onko oikein, että entiset tappajat saavat muutaman kuukauden uudelleenkoulutuksen sotilasleirissä ja sen jälkeen vapautuspaperin käteensä. Toisaalta mikä olisi vaihtoehto tilanteessa, jossa heitä on tuhansittain ja moni on joutunut mukaan järjestöön lapsena?
Miettinen haastatteli kirjaansa myös suomalaisia asiantuntijoita: Helsingin yliopiston Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusolaa, median islam-kuviin perehtynyttä viestinnän professori Johanna Sumialaa, Suomen Nigerian suurlähettilästä Leena Pylvänäistä ja radikalisoituneiden miesten parissa työskentelevää Riihimäen vankilapappia Jukka Vänskää. Miettinen tutustui myös terrorismista Suomessa tuomitun Abdelrahman Bouannen elämäntarinaan.
Suurlähettiläs varoitti teitä matkustamasta väkivaltaisille alueille. Pelottiko?
– Kyllä liikenteessä, sillä Nigeriassa tapahtuu hirveästi onnettomuuksia. Väkivaltaan syyllistyneiden ihmisten kohtaaminen ei pelottanut, emmekä me menneet liian suuren riskin alueille.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Terroristijärjestön iskussa miehensä menettänyt Gloria Afordia auttaa kohtalotovereitaan, joiden määrä kasvaa Nigeriassa koko ajan
AjankohtaistaIslamistijärjestö Boko Haram tappoi Afordian aviomiehen, eikä armon puolelle asettuminen ole ollut helppoa. Hän rukoilee uskonrauhaa kotimaahansa.