Tiede ja usko törmäävät koulussa
Uskonnonopettaja Veera Nordmanin mukaan koulun opetus tieteen ja uskonnon erilaisuudesta ei mene perille.
"Tämähän on naurettavaa!"
Neljäsluokkalaisten kommentit ovat suorasukaisia, kun he tutustuvat uskonnontunnilla Raamatun alkukertomuksiin. Miten Jumala muka olisi luonut maailman yhtäkkiä vain seitsemässä päivässä?
Uskonnonopettaja Veera Nordman ei ole yllättynyt. Hän tietää, että symboliikan ymmärtäminen on alakouluikäisille lapsille vaikeaa. Ymmärtämisen pitäisi helpottua vuosien myötä, kun tiedolliset valmiudet ja käsityskyky kypsyvät.
Nordman havahtui kuitenkin jo opiskeluvuosinaan siihen, että niin ei välttämättä käy. Tilanteet toistuvat samankaltaisina myös vanhempien oppilaiden kanssa, kun oppitunneilla käsitellään tieteen ja uskonnon suhdetta.
"Eihän tämä voi olla näin!"
Lukion oppilaat saattavat reagoida voimakkaasti ajatukseen Jumalan olemassaolosta: ”Eihän tämä voi olla näin, kun asiasta ei ole mitään todisteita!”
Nordmanin mukaan oppilaat kohtaavat ongelmia maailmankuvassaan, kun he yrittävät sovittaa uskonnollista ainesta yhteen tieteellisen maailmankuvan kanssa.
”Monelle lukiolaiselle on käsittämätöntä, että joku, joka uskoo tieteellisten teorioiden paikkansapitävyyteen, voi samalla uskoa Jumalan olemassaoloon”, hän sanoo.
Nordman kiinnostui aiheesta niin paljon, että päätti selvittää nuorten maailmankuvan rakentumista uskonnonpedagogiikan alaan kuuluvassa pro gradu -työssään.
Kolmen pääkaupunkiseudun lukion oppilaat kirjoittivat hänelle esseitä, joissa käsiteltiin ihmisen alkuperää. Tutkimukseen osallistui yhteensä 88 nuorta, jotka opiskelivat evankelisluterilaista uskontoa.
Tekstit yllättivät Nordmanin. Enemmistön mielestä evoluutioteorian kuvaus ihmislajin alkuperästä ja Raamatun luomiskertomus ovat törmäyskurssilla.
Oppilaat halusivat todisteita luomisesta
Suurin osa lukiolaisista piti selvänä, että luomiskertomuksesta ei ole apua maailman tai ihmisen ymmärtämisessä, koska sen pohjaksi ei voida esittää päteviä tieteellisiä todisteita. Oppilaat, joiden mielestä luomiskertomuksella voi olla merkitystä heille itselleen tai jollekin muulle, olivat vähemmistössä.
Nordmanin analyysissa lukiolaisten näkemykset uskonnon ja tieteen suhteesta jakautuivat kolmeen ryhmään.
Suurin osa oppilaista teki uskonnonfilosofisen ratkaisun, jota filosofit kutsuvat evidentialismiksi. Evidentialismi tarkoittaa näkemystä, jossa uskonnollisille uskomuksille pitää esittää tieteellisiä todisteita.
Monelle lukiolaiselle on käsittämätöntä, että joku, joka uskoo tieteellisten teorioiden paikkansapitävyyteen, voi samalla uskoa Jumalan olemassaoloon.
Toinen joukko kallistui skientismin eli niin sanotun tieteisuskon kannalle. He pitivät tiedettä erehtymättömänä auktoriteettina, joka antaa vastauksen kaikkiin ihmistä askarruttaviin kysymyksiin.
Kolmas ryhmä asettui fideistiselle kannalle: tieteellistä todistamista ei tarvita, koska uskonnollinen ja tieteellinen kieli ovat eri kategorioita.
”Nämä nuoret eivät nähneet evoluution ja Raamatun kertomuksen välillä ristiriitaa, koska jälkimmäinen on vertauskuvallista symbolikieltä. He muistuttivat myös, että tiede ei vastaa kysymykseen siitä, miksi ihminen on olemassa.”
Ajattelu kypsyy ajan kanssa
Nordman vertasi nuorten käsityksiä ja heidän esittämiään perusteluja uskonnollisen ja kriittisen ajattelun kehitystä kuvaaviin teorioihin.
Teorioiden mukaan yksipuolinen maailmankuva, jossa ei ole tilaa sekä uskonnolliselle että tieteelliselle näkökulmalle, liittyy ajattelun varhaisiin kehitysvaiheisiin.
”Kyky arvioida sekä tieteellisistä että uskonnollisista lähteistä tulevaa tietoa ja nähdä nämä lähestymistavat rinnakkaisina edellyttää ajattelun kypsyyttä, joka kasvaa myöhemmissä kehitysvaiheissa.”
- Veera Nordman
Sekä perus- että lukio-opetusta koskevissa opetussuunnitelmissa asetetaan tavoitteeksi se, että nuoret ymmärtävät uskon ja tiedon luonnetta. Nordmanin mukaan tavoite ei näytä toteutuvan.
Tutkimusten mukaan nuorten asenteet uskontoa kohtaan muuttuvat yläluokkien aikana kielteiseen suuntaan. Yhdeksi syyksi on arveltu sitä, että nuoret eivät saa tukea tieteellisen ja uskonnollisen maailmankuvan yhteensovittamiseen.
Filosofia sysää keskustelun liikkeelle
Opetussuunnitelmissa ei kirjoiteta auki sitä, millä tavalla oppilaiden tulisi ymmärtää tieteen ja uskonnon suhde. Opetuksen tavoitteena on jäsentyneen maailmankuvan tukeminen, mutta ei maailmankatsomuksen valinta tai katsomusten arvottaminen oppilaan puolesta.
Omilla oppitunneillaan Nordman on lisännyt uskonnonfilosofian opetusta. Yhdessä oppilaiden kanssa on käsitelty erityisesti uskonnollisen uskon luonnetta ja sitä, miten se eroaa tieteestä.
”Toivon, että oppilaani voivat halutessaan ymmärtää, millä tavalla uskonnollinen usko ja tieteellinen tieto voivat elää rinnakkain heidän maailmankuvassaan, ja samalla ymmärtävät, miten nämä ovat rinnakkain toisen ihmisen maailmankatsomuksessa.”
Jos Nordman saisi päättää, hän lisäisi katsomusaineiden opetussuunnitelmaan oman kokonaisuuden uskonnonfilosofiasta, sekä lukion opetukseen että yksinkertaisessa muodossa myös yläkouluihin.
”Se auttaisi oppilaita ymmärtämään paitsi uskonnon, myös tieteen luonnetta”, Nordman uskoo.
Miten Nordmanin oppilaat ovat ottaneet uskonnonfilosofian vastaan?
”Aiheesta on syntynyt kiivaita keskusteluja. Ne kertovat siitä, että oppilaiden päässä alkaa tapahtua”, opettaja sanoo hymyillen.
Aihetta käsittelee myös paleontologi Mikael Forteliuksen Väitellään-haastattelu.
Jaa tämä artikkeli: