Toimittajalta: Juudas ja petetty mestari
Mestariaan seuraavat halla-aholaiset nimittelevät luopioita juudaksiksi. Mitä uskonnollinen kieli kertoo perussuomalaisista?
"Juudas!"
Näin muuan nuori mies huusi yleisön joukosta. Oli vuosi 1966 Manchesterissa. Bob Dylan oli ruvennut soittamaan sähkökitaraa, mitä vanhan liiton folk-yleisö piti petturuutena.
Folk-puritaaneille Raamatulla päähän lyöminen sopi hyvin, koska kyseinen liike otti itsensä aika vakavasti, ja korkeakirjallinen puhetyyli oli yksi itsetehostuksen muoto.
Viimepäivinä Raamattu-kuvia on esitelty yhdessä toisessa kansanliikkeessä. Ennen perussuomalaisten historiallista puoluekokousta ex-puheenjohtaja Timo Soini tulistui blogissaan tähän tyyliin:
"Se oli Juudas, en minä, joka meni ja hirtti itsensä. Kolmellakymmenellä hopearahalla, jotka kavaltaja sai, ostettiin savenvalajan pelto muukalaisten hautausmaaksi."
Kulttuurissamme Juudas on kaikkein katalimman ja kylmäverisimmän pettäjän arkkityyppi.
Soinilaiset perustivat uuden ryhmän Uusi vaihtoehto (englanniksi ehkä ihan vain The New Alt-Right). Perussuomalaisten nuorten joukossa muutamiin otteisiin päätään korottanut Sebastian Tynkkynen osoitti pettymyksensä Soinille:
"Mutta Timo sinun ja Juudaksen ero on se, että sinä et palauta edes hopearahoja", Tynkkynen tykitti.
Juudas on se henkilö, joka 30 hopearahasta petti Jeesuksen ja paljasti hänen piilopaikkansa temppelin ylipapeille, jotka tahtoivat tuomita hänet kuolemaan jumalanpilkasta. Kulttuurissamme Juudas on kaikkein katalimman ja kylmäverisimmän pettäjän arkkityyppi.
Bob Dylanin folkyleisö käytti ylätyylistä raamatullista kieltä elitistisistä syistä. Perussuomalaiset vastustavat elitismiä, mutta heidän Raamattu-vihjaustensa motiivia ei tiedetä. Puolueen jakautuminen muistuttaa kuitenkin kovasti uskonlahkojen jakautumista. Niissä on aina toivotettu juudakset tervemenneeksi helvettiin.
Onko perussuomalaisuus verrattavissa uskonlahkoon?
Martti Luther kommentoi ensimmäisen käskyn selityksessään, että ihmiselle jumala on juuri se, mihin hän panee kaiken toivonsa. Luther selittää:
"Jumalaksi kutsutaan sitä, jolta tulee odottaa kaikkea hyvää ja johon on turvauduttava kaikessa hädässä. Jonkun Jumala on juuri se, mihin hän sydämen pohjasta luottaa ja uskoo. Näinhän olen usein sanonut: pelkkä sydämen luottamus ja usko luovat sekä Jumalan että epäjumalan."
Uskonnollista kieltä tarvitaan aina silloin, kun jokin muuttuu jumalaksi. Jos ihminen jumaloi rahaa, ei puhutakaan enää finanssitalouden käsitteistä vaan jostakin enemmästä. Tarvitaan uskonnon kieltä. Jos oma puolue on uskonto, ei puhuta enää politiikasta vaan sielunpelastuksen asioista. Silloin puhutaan jumalasta. Jumalasta ei voi puhua politiikan sanoilla. Silloin erimieliset ovat harhaoppisia ja petturit juudaksia. Sosiaalisessa mediassa valeprofeetaksi paljastunut Soini seuraajineen on haluttu kivittää. Fundamentalistiset uskonveljet ovat lähettäneet tappouhkauksia. Soini itse puolestaan on puhunut antikristillisistä voimista. Siksi uskontoa ei voi ohittaa.
Puolueen jakautuminen muistuttaa kuitenkin kovasti uskonlahkojen jakautumista. Niissä on aina toivotettu juudakset tervemenneeksi helvettiin.
Juudas-nimittely sisältää yhden kiinnostavan piirteen. Uudessa testamentissa Juudas pettää Jumalan Pojan eli Kristuksen. Timo Soini ei ole ainakaan valtamedian "levittämien valheiden" perusteella pettänyt Kristusta vaan Kristukselle rakkaat halla-aholaiset. Kun nyt syytetään Juudakseksi, sitä itse asiassa korotetaan oma itse Kristukseksi. Muutenhan vertaus ei täsmää.
Mutta tämäkö oli homman nimi? Soinilaisten loukkaus nimittäin näyttää olleen kova. Sitä kautta uhriksi joutuminen voi sittenkin säteillä jonkinlaista messiaanisuutta. Tai suomeksi sanottuna siis itsekeskeisyyttä: juuri ja nimenomaan minut on petetty. Opetuslapset kutsuivat Jeesusta Mestariksi. Tätä nimeähän hommalaiset ovat vähintäänkin kännissä ja läpällä käyttäneet myös Halla-ahosta.
Palataan vuoden 1966 Manchesteriin. Ainakin kaksi nuorukaista tunnusti huutaneensa "Juudas". Vaikea sanoa, oliko musiikki uskontoa. Molempien selitys oli, että kun Dylan soitti niin huonosti. Sehän ei nyt – sorry vaan – ole niin älyttömän hyvällä groovella vedettyä musiikkia. Dylanin tekotaiteellinen ja määkivä psykedelia pitkästyttää. Mutta mitä Dylan oikeasti ajatteli itsestään?
Kun toimittajat yrittävät kaivaa Dylanista esiin messiaanisuutta ja aikakauden kaipaamaa profeetallisuutta, hän ei mennyt lankaan: "Olen vain laulu- ja tanssimies."
Soini porskutteli 20 vuotta puhtaalla rillumareilla. Nyt riitelijät ovat kovin totisia torvensoittajia. Uskonto on vakava asia.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tämä kolahti: 78-vuotiaan Bob Dylanin konsertti oli kuin profeetan viimeinen testamentti
Hyvä elämäDylanin läsnäolosta huokuva lopun ajan henki muistutti, että elämä on verraten lyhyt ja brutaali tapahtuma. Hän ei tullut Helsinkiin viihdyttämään eikä esittämään taskulämpimiä ikivihreitä.
