Tytti Issakaisen kirjoittama Passiodraama herää henkiin pääsiäisen alla – ensiesitysten aikaan 1970-luvulla moni paheksui teatterin tuomista kirkkoon
Turkulainen kirjailija Tytti Issakainen kirjoitti yhden Suomen ensimmäisistä pääsiäisnäytelmistä, Passiodraaman, vuonna 1971. Nyt esitys palaa pääkaupunkiseudulle OPKO:n juhlavuoden hankkeena.
Tien sinne te tiedätte – Passiodraama. Tämänniminen musiikkinäytelmä kuului Helsingin pääsiäiseen aina 1990-luvulle asti. Yhä uudet opiskelijapolvet esittivät Passiodraaman Temppeliaukion kirkossa. Näytelmän toteutettiin Ylioppilaslähetyksen, nykyisin Opiskelija- ja koululaislähetyksen, voimin.
Tytti Issakainen, tuohon aikaan vielä Jäppinen, alkoi opiskella suomen kieltä Helsingin yliopistossa kuohuvan 1960-luvun lopulla. Hän oli aktiivisesti mukana Helsingin Ylioppilaslähetyksessä. Kyseessä ei kuitenkaan ollut opiskelijajärjestön tilaustyö. Näytelmä syntyi hänelle itselleenkin yllätyksenä.
Mistä sait kimmokkeen pääsiäisnäytelmän kirjoittamiseen 21-vuotiaana opiskelijana?
– Luin lehdestä Lontoossa esitetystä Jesus Christ Superstar -musikaalista. Ymmärsin, että musikaali kuvasi Jeesuksen inhimillistä puolta. Jäin miettimään, miksei meillä Suomessa ole käytetty näyttämön keinoja pääsiäisen tapahtumien esittämiseksi. Ja voisiko musiikkinäytelmän muodossa esittää Jeesusta sekä ihmisenä että Jumalana? Siitä ajatus lähti kypsymään.
Issakainen rakensi näytelmän Johanneksen evankeliumin pohjalle. Repliikit ovat lyhyitä, ja ne seurailevat evankeliumia uskollisesti. Suurempi osa Passiodraamasta koostuu lauluista.
– Kirjoitin Passiodraamaan paljon lauluja, joiden tekstit kuljettavat tarinaa eteenpäin. Mukana on silloisen kansan reaktioita ja nykyihmisen kysymyksiä. Musiikin rooli on olla kysyjänä ja kommentaattorina.
Saako kristitty edes näytellä?
Kun Andrew Lloyd Webberin ja Tim Ricen Jesus Christ Superstar -musikaali oli hippiajan suurteos, joka käsitteli Jeesuksen inhimillistä puolta, oli opiskelijoiden Passiodraama hurskas ja kiltti kirkkonäytelmä, jossa Jeesus on selvästi Jumala. Siitä huolimatta moni uskovainen paheksui sitä.
– Olin silloin hirveän nuori ja sinisilmäinen! En todellakaan ymmärtänyt, että ihmiset pohtivat vakavasti esimerkiksi sitä, saako kristitty ylipäänsä näytellä. Myöhemmin opiskellessani teatteritiedettä ymmärsin, että tällä jännitteellä on tosi pitkät juuret.
Issakainen kuvaa, kuinka antiikin näyttämötaide rappeutui Rooman valtakunnassa näyttäviksi ja verisiksikin kansanhuveiksi, joita alkukristityt kritisoivat. Keskiajalla näytelmä alkoi elpyä kirkon helmassa.
– Mutta sitten, karrikoiden kuvattuna, teatteri riistäytyi kirkon käsistä. Mielellään näyteltiin paholaista ja helvetin tuskia, kun se oli näyttävämpää kuin esittää taivaan iloa. Kirkko potkaisi näytelmät ulos portaille ja sitten yhä kauemmas. Uskonnollisia näytelmiä esitettiin edelleen toreilla, mutta kirkosta irtautunut teatteri jatkoi maallistumista. Kristittyjen suhtautuminen näyttelemiseen on ollut ristiriitaista vuosituhansien ajan.
Useita näytelmiä Passiodraaman jälkeen
Tytti Issakainen kertoo, että 1970-luvun Suomessa ei harrastettu edes pääsiäisvaelluksia. Ensimmäisenä näytelmiä toi kirkkoon Sacri Ludi -ryhmä. Marjatta Haapanen kirjoitti ja ohjasi Pitkäperjantaista pääsiäiseen -näytelmän Munkkivuoren kirkkoon vuonna 1967. Mutta musiikkivaltaisia pääsiäisnäytelmiä ei Issakaisen muistin mukaan ollut ennen Passiodraamaa.
Nykyisin on itsestään selvää, että kirkossa käytetään moninaisia ilmaisun keinoja.
Ovatko asenteet kirkossa muuttuneet noista ajoista?
– Ne ovat muuttuneet radikaalisti! Nykyisin on itsestään selvää, että kirkossa käytetään moninaisia ilmaisun keinoja. Muutos on totta kai hidasta. Varmaan jotkin herätysliikkeet eivät vieläkään sulata tällaista. Meitä on moneksi.
Issakaisen omaan työuraan ovat kuuluneet monenlaiset ilmaisun keinot. Hän on työskennellyt muun muassa Laajasalon opistossa ja Turun kristillisessä opistossa opetuksen ja viestinnän parissa. Passiodraaman jälkeen hän on käsikirjoittanut useita kirkkonäytelmiä, muun muassa Tampereen tuomiokirkossa esitetyn Vihan päivät 1918 sekä Toivon laiva -esityksen Suomen luterilaisen kirkon 500-vuotisjuhlaan. Virsikirjasta löytyy Issakaisen sanoittamia virsiä, kuten virsi 511: Tie valmis on.
Passiodraamaa on esitetty ympäri Suomea
Opiskelijat toteuttivat Passiodraaman Temppeliaukion kirkossa joka vuosi aina 1990-luvulle asti. Lisäksi käytiin kiertueella esittämässä sitä muun muassa Turussa, Porissa ja Tampereella. Tytti Issakaisella on hyviä muistoja noista reissuista.
Hän on pyynnöstä lähetellyt Passiodraaman käsikirjoitusta ja nuotteja ympäri Suomea eri vuosina. Teoksesta on tehty myös rock- ja lattariversio, ja teksti on käännetty ruotsiksi. Vuonna 2004 OPKO teki Passiodraamasta modernisoidun version. Sen ohjasi teatterin ammattilainen Heini Junkkaala, jonka isä, pastori Timo Junkkaala työskenteli aikanaan Ylioppilaslähetyksessä ja myöhemmin Suomen Raamattuopistossa. Tässä versiossa esiintyivät muun muassa Maria Ylipää ja Mikko Leppilampi.
Nyt Passiodraamaa esitetään pitkästä aikaa osana Opiskelija- ja koululaislähetys OPKO:n 60-vuotisjuhlavuotta.
– Tämä juhlavuoden hanke on mittava. Mukana on noin 60 henkeä, ja esiintyjien ikähaitari on 12–85 vuotta. Itse olen mukana vain katsojana. Aion kyllä käydä katsomassa yhden esityksen, sanoo Issakainen.
Mukana on vahvasti Malmin seurakunta, jonka kanttori Kaisu Rauhamaa ohjaa suurta kuoroa. Koko näytelmän ohjaa Liisa Kosonen.
Tien sinne te tiedätte – Passiodraama. Esitykset Suomen Raamattuopistossa Kauniaisissa ke 20.3. klo 18, Kirkkonummen kirkossa pe 22.3. klo 19, Viikin kirkossa la 23.3. klo 19 ja Luther-kirkossa Helsingissä ti 26.3. klo 19. Vapaa pääsy, ohjelma 10 e. Lisätietoa täältä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Via Crucis esitetään pääsiäislauantaina kokonaan Senaatintorilla
AjankohtaistaSuomen suurimman teatteriesityksen ohjaa toista kertaa Markku Arokanto.