Ursus Factory on Jussi Pelkosen ja Aleksi Ripatin rock-duo Helsingistä. Heistä musiikissa ja uskossa on jotain samaa selittämätöntä. ”Taikapölyä”, Ripatti sanoo.
Ursus Factory teki Hoosiannasta oman versionsa – Jussi Pelkonen lähestyy kristinuskoa ”kiinnostuneena fanina”
”Tämä ei ole mikään vitsi”, Aleksi Ripatti ajatteli, kun Ursus Factorya pyydettiin versioimaan vuosisatoja vanha hittivirsi. 13 vuotta yhdessä soittanut kaksikko kertoo myös ystävyydestään, pyhyydestä ja siitä, että joistakin asioista on helpompi laulaa kuin puhua.
Ursus Factoryn rumpali-laulaja Aleksi Ripatti luki sähköpostin toisenkin kerran. Jouluradio tosiaan pyysi heitä tekemään Hoosianna-virrestä oman versionsa.
– Me saamme kaikenlaisia viestejä, mutta tämä oli kyllä yksi kulmakarvoja nostattavimmista.
Laulaja-kitaristi Jussi Pelkonen oli vähemmän yllättynyt kuin bändikaverinsa. Olihan heidän viides albuminsa Itua (2025) käsitellyt paljon Pelkosen uskonpohdiskeluja.
Ikonisen virren versioiminen kiinnosti molempia. Ripatti googlasi, mitä hoosianna oikein tarkoittaa.
– Se on avunpyyntö. Auta! Ajattelin heti, että tämä ei ole mikään vitsi. Tämä pitää tehdä kunnolla.
Ripatti ja Pelkonen päättivät, etteivät tee virteen omia säkeistöjä selittämään, mitä rock-duo Ursus Factory Hoosiannallaan tarkoittaa.
– Haluamme laulaa tätä vuosisatoja vanhaa laulua sen vuosisatoja vanhoilla sanoilla, Pelkonen sanoo.
Metelin kautta hurmokseen
Aleksi Ripatin mielestä Hoosianna on melkein marssi. Siinä on yksi hokema, pieni muutos ja paluu samaan hokemaan. Ensimmäisissä bänditreeneissä virsi ei kuulostanut ollenkaan siltä energiseltä Ursus Factorylta, jota on kehuttu Suomen parhaaksi livebändiksi.
– En nyt sano, että iski hätä, mutta oli sellainen olo, että tuleeko tästä mitään, Ripatti kertoo.
Jussi Pelkonen halusi Hoosiannaan tunteen, että samaa laulua voisi jatkaa vaikka puoli tuntia.
Tarkoitatko meditatiivista kokemusta?
– En, Pelkonen vastaa.
– Toistuvaa, Ripatti ehdottaa.
– Toistuvaa ja hurmoksellista. Riehakkaan menevää, niin kuin musta gospel usein on, Pelkonen selittää.
– Minusta hurmoksellinen on hyvä sana. Siinä vaivutaan yhteiseen tilaan liikkeen ja metelin kautta, Ripatti sanoo.
Kolmen treenisession jälkeen Hoosianna alkoi löytää muotonsa.
Yhden hitin adventtikirkko
Adventtikirkko on Jussi Pelkosen mielestä omalaatuinen konsepti. Hän vertaa sitä yhden hitin tehneen artistin konserttiin.
Ihmiset saapuvat ensimmäisen adventtisunnuntain jumalanpalvelukseen tuttua hetkeä varten. Kirkkoon tullaan laulamaan Hoosiannaa.
Ja aina se lauletaan.
– Minusta on siistiä, että on olemassa legendaarinen biisi vain yhtä päivää varten, Pelkonen sanoo.
Häntä viehättää kirkkovuoden dramaturgia, jossa vuosi etenee vaihe kerrallaan ja eri vaiheisiin kuuluvat eri laulut.
Ripatti huomauttaa, että vanha virsi on joutunut kestämään paljon kilpailua.
– Joku muu laulu olisi hyvin voinut syrjäyttää sen, mutta ei ole syrjäyttänyt.
Jujutsuseuran collegessa juhlavaatteiden keskellä
Jussi Pelkonen vieraili lapsena usein perheensä kanssa kirkossa Espoossa. Hän kävi kristillistä koulua, kotona rukoiltiin ja ruokapöydässä puhuttiin Jeesuksesta ja tuomiopäivästä. Jumala oli arjessa läsnä aktiivisena olentona, jolla oli valtaa ja mielipiteitä.
Kun Pelkonen irtautui nuorena uskosta, se mullisti hänen maailmankuvansa niin täysin, että hän sanoo muutosta ”traumaattiseksi”. Nyt kolmikymppisenä hän on alkanut kaivata elämäänsä uudelleen jotain sellaista, mitä lapsuuden uskossa oli.
– Moni lauluntekijä tulee uskonnollisesta kodista. Taiteessa ja uskossa yhdistyvät luovuus ja merkityksen kaipuu.
Pelkonen lähestyy kristinuskoa tällä hetkellä ”kiinnostuneena fanina”. Hän käy toisinaan eri kirkkojen messuissa kokeilemassa, tuntuisiko jokin omalta.
Aina ei tunnu.
Kerran Pelkonen oli kävelyllä kumppaninsa kanssa kotinsa lähellä Helsingin Itäkeskuksessa. Matteuksenkirkossa oli alkamassa englanninkielinen kansainvälinen messu, ja he päättivät mennä mukaan.
Eri puolilta maailmaa kotoisin olevat ihmiset olivat saapuneet kirkkoon ykköset päällä, mutta Pelkonen oli lenkillä jujutsuseuran vanhassa collegepaidassa. Ehtoollisella Pelkonen polvistui kahden naisen väliin, joista toisella oli pitkä kiiltelevä iltapuku ja toisella suuri afrikkalaistyylinen mekko.
– Ajattelin, että lähdetään äkkiä pois heti, kun messu loppuu. Mutta pappi kysyikin, onko paikalla uusia ihmisiä. Jos on, niin tiedätte, mitä teette! Silloin kaikki kääntyivät katsomaan meitä, nousivat seisomaan ja lauloivat: You’re welcome, you’re welcome in the name of the Lord.
– Se oli näin suomalaisena tosi kiusallinen, mutta myös mieleenpainuva ja hauska kokemus.
Uskon asiat ovat vähän hankalia, mutta musiikki ei ole.
Entä mikä on Aleksi Ripatin suhde kristinuskoon?
– Kuulun kirkkoon, mutta ei minulla ole mitään sanaa sille, mikä minä olen.
Ripatti vietiin lapsena kirkkoon häissä, hautajaisissa ja ristiäisissä, ja hän käy siellä aikuisena suunnilleen yhtä usein. Hänen ukkinsa on pappi, ja tämä siunasi ruoan yhteisillä aterioilla, mutta kotona ei keskusteltu uskonasioista.
Entiset helluntailaiset tulevat juttelemaan keikoilla
Hengellistä etsiskelyä kuvaavan Itua-levyn julkaiseminen toi uuden ihmisryhmän Ursus Factoryn juttusille.
– Keikan jälkeen selkään tulee taputtelemaan lonkerolta haisevia kolmekymppisiä miehiä, jotka tituleeraavat itseään ex-hellareiksi. Yksi sellainen tuli juuri haastamaan, että onko sinulla menossa joku etsikkoaika, Jussi Pelkonen kertoo.
Pelkosta on hämmästyttänyt, miten vähän uskosta puhutaan Suomessa. Hän miettii, tuntuuko aihe liian henkilökohtaiselta vai viekö selittäminen jotakin pois hengellisestä kokemuksesta.
– Uskon asiat ovat vähän hankalia, mutta musiikki ei ole. Se on helpoimpia reittejä hengellisyyteen.
Pelkoselle läheisin hengellinen kappale on Maa on niin kaunis. Hän on laulanut sitä monena jouluna sukulaistensa kanssa. Omiin maailmoihinsa uponnut iäkäs isovanhempikin on yhtäkkiä muistanut tutut sanat ja melodian. Silloin Pelkonen on kokenut jotain, mitä hän kutsuu ylisukupolviseksi pyhyyden kokemukseksi.
– Sitä ei pysty järjellä selittämään.
Myös Ripatti valitsee suosikikseen Maa on niin kaunis -virren. Musiikkiluokan kuorossa opittu alttostemma on jäänyt syvälle hänen muistiinsa.
– Voisin olla ihan missä tahansa tilassa ja laulaa sen silti oikein.
Kaksi lehmänkelloa lahjaksi
Aleksi Ripatti antaa jouluihmisyydelleen arvosanan 2/5. Häntä rasittaa joulua edeltävä ”härväys”: vuoden kiireet kasautuvat, Kilisee kilisee kulkuset soi ärsyttävästi kaupoissa ja lahjatkin pitäisi hankkia. Joulu on kiva vasta, kun lopulta päästään istumaan rauhassa yhdessä.
Pelkonen virnistää vierestä.
– Minä olen ihan vitosen jouluihminen.
Pelkonen pitää joulussa vanhoista rituaaleista, musiikista ja siitä, että keskelle pimeintä vuodenaikaa rakennetaan jotain taianomaista. Hänen joulumuistoissaan tärkeintä on tunnelma: kynttilän liekin lämmössä pyörivä enkelikoriste, sen kilinä ja kynttilöiden tuoksu.
Hän sanoo vastustavansa ylikulutusta, mutta silti lahjat kuuluvat jouluun.
– Tykkään tosi paljon sekä antaa että saada lahjoja.
– Olet hyvä myös keksimään niitä, Ripatti sanoo.
Mitä Ripatti on saanut Pelkoselta lahjaksi?
– Ainakin lehmänkellon.
Se on ollut toistaiseksi sisustusesineenä, mutta Ripatti suunnittelee ottavansa sen joskus studioon.
– Annoin sinulle myös sen sinisen lehmänkellon, joka sinulla on rumpusetissä, Pelkonen muistuttaa.
– Totta! Ripatti sanoo.
Hän puolestaan muistelee, kuinka kuljetti lahjansa kerran Pelkosen oven eteen jouluaattona, kun ei aiemmin ehtinyt. Siinä saattoi olla vesipyssy.
Mikä pitää Ursus Factoryn koossa?
Jussi Pelkonen ja Aleksi Ripatti ovat tehneet Ursus Factorya yhdessä jo 13 vuotta. Ripatti sanoo löytävänsä Pelkosesta edelleen uusia, kiinnostavia puolia ja innostuvansa yhä uudelleen siitä, mitä he tekevät.
– Jussi on tärkein kaverini. Siitä ei ole epäilystäkään.
Muusikot ovat tekemisissä lähes päivittäin bändiin liittyvien asioiden vuoksi. Kun vapaa lauantai vihdoin koittaa, sen viettää helposti muiden kanssa. Ripatti arvostaa siksi pitkiä kahdenkeskisiä automatkoja keikan jälkeen. Kun työasiat on hoidettu, voidaan puhua muustakin.
Pelkonen vertaa itseään ja Ripattia matkakumppaneihin Tähtien sota -elokuvien Millennium Falcon -avaruusaluksen ohjaamossa. He ovat tottuneet katsomaan vierekkäin samaan suuntaan lavalla, autossa ja nyt haastattelussakin.
Moni bändi hajoaa ennen pitkää sisäisiin ristiriitoihin. Pelkonen ajattelee, että keskinäinen kunnioitus on heidän pitkän yhteistyönsä perusta.
– Me emme oikeastaan koskaan ilkeile toisillemme.
Jos tunne yhteisestä suunnasta alkaisi murentua, yhdessä tekemisestä tulisi Pelkosen mielestä vaikeaa. Taiteellisen näkemyksen pitää olla bändissä yhteinen, vaikka sen sisältöä voi olla yhtä vaikea selittää kuin uskoa.
Entä mikä muusikoille on pyhää?
– Elämä itsessään. Se, etten minä saa satuttaa sinua, etkä sinä minua, Ripatti vastaa.
Pelkonen kertoo, että hän on viime vuosina opetellut tunnistamaan pyhyyden kokemusta. Hänestä pyhyys liittyy ainakin pieniin vauvoihin, vanhoihin mummoihin ja taivaan väreihin.
Pyhyydelle on vaikea löytää sanoja.
– Sen takia tässä nikotellaan ja tehdään biisejä.
Jouluradion 15. Hoosianna
Ursus Factoryn tekemä sovitus on Jouluradion 15. Hoosianna. Kappaleen ensiesitys kuullaan Jouluradion pääkanavalla ensimmäisenä adventtisunnuntaina 29. marraskuuta klo 00.00. Hoosianna soi kanavalla julkaisupäivänään kerran tunnissa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Jyrki 69 löysi uudelleen virsien voiman ja valmistautuu kirkkokiertueelle Pekko Käpin kanssa – ”Kun lähdet veisaamaan, virret alkavat puhua sinulle”
Hyvä elämä HengellisyysThe 69 Eyesin solisti ja kansanmuusikko konsertoivat kymmenessä kirkossa eri puolilla Suomea. Virsilevylle valikoitui virsikirjan ”parhaita paloja”.