Jumalan johdatus. Espanjalainen mystikko Ristin Johannes opetti, että uskon syventyessä ihminen joutuu pimeyteen, jossa rukoukset tai muut uskonasiat eivät kiinnosta. Tämä valmistaa ihmistä vielä syvällisempään uskoon.
Jussi on uskonnoton ja Kalle on pappi – kumpikin tietää, millaista on, kun Jumala ei tunnu missään
Kristillisessä mystiikassa puhutaan uskon yöstä eli hengellisyyden tilasta, jossa Jumala ei tunnu miltään. Onko siinä mitään samaa kuin nykyajan uskonnottomuudessa? Juttu on julkaistu 2014.
Vihreä oliivi pakenee pihtiä. Se vierii pitkin valkoista pöytäliinaa ja jättää jälkeensä öljyisen tahran. Kireät vaaleanpunaiset katkaravut pyllistelevät majoneesisoosin alta. Tomaattivaasiin pudonnut nuhjuiseksi mennyt jäävuorisalaatin riekale ei päädy kuin vahingossa jonkun lautaselle. Jonoa ei ole, sen paikalla on läjä. Ihmiset kiertävät buffetkattausta ja väistelevät toisiaan poimiakseen lautaselleen vain haluamiaan herkkuja.
Jussi K. Niemelän lautaselle nousee salaattipöydästä nyrkin kokoinen mytty ituja. Niitä maustaa valkosipulikastike. Elämme ainoastaan yhden kerran. Sen vuoksi elämään pitää suhtautua intohimoisesti. Niemelä survaisee haarukan annokseensa ja ampaisee itse asiaan kertarysäyksellä.
– Vihaan rättien palvontaa.
Hän tarkoittaa Suomen lippua.
– En ole koskaan osallistunut lipunnostoseremonioihin. Minut kyllä kasvatettiin kunnioittamaan kotia, uskontoa ja isänmaata, mutta olen korvannut ne toisenlaisella ”pyhällä kolminaisuudella”, Niemelä sanoo.
Hänen on määrä kertoa uskonnottomuudestaan. Sanaan pyhä palaamme vielä.
– Kodin olen korvannut empaattisella pyrkimyksellä ymmärtää vierasta ja outoa. Uskonnon olen vaihtanut ”sokraattiseen itsetutkisteluun”. Se tarkoittaa jatkuvaa kriittistä oman persoonan ja motiivien tarkastelua, Niemelä sanoo.
Niemelä puolustaa vaikka musliminaisten oikeutta pukeutua burkhaan, kunhan se on vapaaehtoista.
– Isänmaan olen korvannut maailmankansalaisuudella. Erityisesti amerikkalaisen filosofin Martha Nussbaumin ajattelu on tässä merkityksellistä. Osaltaan tälle tielle viitoitti aikanaan myös kaverini, edesmennyt professori Juha Sihvola.
Kaksi vuotta sitten vaikeaan sairauteen menehtynyt Sihvola oli seurakunta-aktiivi ja Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja. Kun olemme tekemisissä Niemelän kanssa, silmiin ei katso uskontoallergikko.
Jos Niemelä saisi allergian, uskonnolla olisi häneen vaikutusta.
Hänen katsomuksenaan on sekulaarinen liberaalihumanismi, jossa uskonnolla on vain yksi rooli: Niemelä puolustaa vaikka musliminaisten oikeutta pukeutua burkhaan, kunhan se on vapaaehtoista.
– Jokainen saa pukeutua niin kuin haluaa. Liberaalihumanistinen elämänasenne sallii toisille hyvin pitkälle menevän uskonnonvapauden.
Soundtrack: Scandinavian Music Group, Lopulta olemme kuitenkin yksin.
Pastori sanoo, että usko on mieletöntä
Rata on luotisuora. 350 000 kiloa rautaa ja ihmislihaa syöksyy sähkön voimalla kohti Pasilaa. Pastori ja tutkija Kalle Hiltunen istuu Pendolinon ikkunapaikalla ja selaa sähköposteja. Hän on matkalla Vuorikadulle Helsingin yliopiston kirjastoon. Hiltunen viilailee iltaisin väitöskirjaa vain 49 vuoden iässä kuolleesta espanjalaisesta mystikosta Ristin Johanneksesta.
Johanneksen eli oikealta nimeltään Juan de Yepes y Álvarezin (1542–1591) suku oli käännytetty kristinuskoon luultavasti juutalaisuudesta. Kun katolinen kirkko 1500-luvulla aloitti reformaatiota vastaan niin sanotun vastauskonpuhdistuksen, Ristin Johannes oli kampanjassa tärkeä teologi. Myöhemmin hänestä tuli myös luterilaisten keskuudessa arvostettu mystiikanopettaja.
Italialaisen konetekniikan luomus kallistuu kaarteessa. Hiltunen naputtelee sähköpostivastauksia. Nykyajan papit selittävät usein, että uskonnollisessa uskossa on kyse elämän mielekkyydestä. Hiltuselle se on liian helppo vastaus. Elämä ei suinkaan ole aina mielekästä. Myös usko Jumalaan voi tuntua mielettömältä.
Mikä sitten tekee elämästä mielekkään? Hiltunen naputtelee viestikenttään latinankielisen sanan potentia. Se tarkoittaa mahdollisuutta, kykyä, mahtia ja valtaa.
– Elämän mielekkyyden ja ilon voimallisin kuva on omassa mielessäni juuri ylioppilaaksi kirjoittanut abiturientti, jolla on kaikki mahdollisuudet edessä. Kaikkea tämä nuori ei koskaan toteuta, mutta tuo suuri mahdollisuuksien määrä antaa nuoruuden elämänvoiman, Hiltunen sanoo.
Uskon syveneminen merkitsee hengellisen tiedon murenemista.
– Kalle Hiltunen
– Vanheneminen on oikeastaan sitä, että mahdollisuuksia aletaan riisua pois. Enää ei olekaan mahdollista toteuttaa sitä tai tätä. Kun riisuminen viedään riittävän pitkälle, alkaa elämän mielekkyys rapista alas, Hiltunen sanoo.
Ristin Johanneksen mukaan usko on pimeyttä, joka riisuu ihmisen. Tietyssä mielessä juuri usko viekin kohti mielettömyyttä.
– Johannes ei aseta uskon vastapuolelle epäuskoa tai epäilyä vaan tiedon, Hiltunen sanoo.
Keskiajalla ”tieto” tarkoitti eri asiaa kuin modernien luonnontieteiden läpäisemässä nykymaailmassa.
– Johannes ajatteli, että tieto on sisäistä varmuutta. Usko tiedon vastakohtana on siten epävarmuutta. Tiedossa kulkeminen on valossa kulkemista, kun taas usko on pimeydessä kulkemista. Uskon syveneminen merkitsee hengellisen tiedon murenemista. Valo häviää, ja tilalle tulee uskon yö. Uskossa ei kuljeta valtateillä vaan pientareilla ja ojanpohjia pitkin, Hiltunen kuvailee.
Paradoksaalisesti usko itsessään riisuu uskosta.
Soundtrack: Irwin Goodman, Rentun ruusu.
”Me olemme tähtipölyä ja suolavettä”
Pleksin pinnalle kehittyy vesipisaroita. Sen alla hautuu siisti rivi kuollutta sikaa. Kasslerpihveistä tursuaa rasva. Taemmassa altaassa kuuman liemen pinnalla kelluu vaaleita siskonmakkaran palasia. Jussi K. Niemelä mätkäyttää lautaselleen perunamuusiköntsän ja sen kylkeen kasan muhkeita silakoita. Hän asettelee suuhunsa kimpaleen leivitettyä hailia.
Kun Vapaa-ajattelijain liitto alkoi 2000-luvulla ajaa ”uskonnottomia seremonioita”, Niemelä joutui yhdistyksen puheenjohtajana puolustamaan hanketta.
– Televisiossa huomasin, että olenkin samaa mieltä vastapuolella olevien pappien kanssa. En käsitä, mihin uskonnoton tarvitsee hautajaisseremonioita tai oman hautausmaan. Saatte haudata minut vaikka muslimien hautausmaalle. Minähän olen uskonnoton. Ei minua liikuta, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, hän sanoo.
– Me olemme tähtipölyä ja suolavettä. Kvarkkien perspektiivistä elämällä ei ole merkitystä tai tarkoitusta.
Niemelä käyttää veistään. Paistetun silakan puoliintumisaika lasketaan sekunneissa. Pyrstö katoaa herkuttelijan suuhun vielä nopeammin. Toisin kuin uusateismin kriitikot voisivat kuvitella, tämä mies ei ole nihilisti.
– Alkeishiukkasten taso on väärä lähtökohta yhteiskuntapolitiikalle. On virheellistä kuvitella, että uskonnoton elämänasenne olisi nihilististä. Jokaisella ihmisyksilöllä on lähtemätön itseisarvo, jota ei tarvitse erikseen ansaita. Ihmisarvo on syntymälahja. Tätä luovuttamatonta ihmisarvoa ei tarvitse perustella uskonnolla. Uskonnothan ovat hyvin valikoivia, keitä piiriin hyväksytään, Niemelä linjaa.
En hyväksy sitä, että nainen voidaan ampua stadionyleisön edessä siksi, että hän on katsonut naapurin miestä sillä silmällä.
– Jussi K. Niemelä
– Ihmisarvo on kulttuurievoluution tulos. Sen historia alkaa antiikin kyynikoista ja stoalaisista, ja se on myös osa kristillistä perinnettä. Viime kädessä ihmisarvo on ihmisten välinen sopimus, joka perustuu kokemukseen ja järkeen. Ihmisarvon oma sisäinen logiikka on, että se kuuluu varauksettomasti kaikille. Jos sen ottaa joltakulta pois, siitä tuleekin mielivaltaa.
Niemelä vastustaa kulttuurirelativismia, jonka nimissä eri kulttuureiden eksoottisia kummallisuuksia pitää suvaita silloinkin, kun ne sotivat omaa oikeustajua vastaan.
– En hyväksy sitä, että nainen voidaan ampua stadionyleisön edessä siksi, että hän on katsonut naapurin miestä sillä silmällä.
Voisula kiiltää lautasella. Niemelä pyyhkäisee kalanrasvaa suupielestään. Hän nauttii elämästä. Nauttiiko pimeään uskon yöhön joutunut kristitty?
Soundtrack: Rush, Presto.
Mystikolle rationaalisuuden muottiin pakotettu Jumala on vieras
Parkanossa ei ole kenttää. Ikkunasta näkyy puita. Kalle Hiltunen miettii, mitä yhteistä on nykyajan uskonnottomuudella ja keskiaikaisen mystikon uskonelämällä. Kaksi vastakkaista maailmaa kuin selät vastakkain.
Hiltusen mielestä muodolliset uskonlauseet, kuten ”Jeesus on kuollut puolestani”, voivat tuoda mielekkyyttä ja lohtua uskovan elämään. Ristin Johanneksen kannalta uskon syveneminen on kuitenkin sitä, että pimeässä yössä kaikki lauseet ja eleet karsitaan pois. Jää vain tyhjyys.
– Kaikki muodolliset hengelliset harjoitukset, rituaalit ja sanoiksi puetut rukouksetkin riisutaan pois. Johannes kuvaa, miten hetkipalvelukset, Kristuksen haavojen miettimiset, ehtoolliset tai mitkään munkkien ja nunnien elämään kuuluvat asiat eivät enää tunnu missään. Ne eivät merkitse mitään pimeässä yössä olevalle.
Todellinen elämän perusta ja mielekkyys paljastuukin vasta, kun kaikki äärellinen ja näkyvä on murentunut, eikä uskosta tunnu olevan jäljellä mitään.
– Kalle Hiltunen
– Kaikki se, mihin sielu on rakentanut identiteettinsä ja tulevaisuutensa, viedään pois. Kuitenkin tuon romahtavan äärellisen rakennelman takaa paljastuu ääretön. Johanneksen mukaan sielukin on pohjimmiltaan ääretön. Todellinen elämän perusta ja mielekkyys paljastuukin vasta, kun kaikki äärellinen ja näkyvä on murentunut, eikä uskosta tunnu olevan jäljellä mitään. Näin pitää tapahtua, jotta päästäisiin lähemmäs Jumalaa.
Onko pimeällä yöllä sitten mitään yhteistä nykyaikaisen uskonnottomuuden kanssa?
– Yhtymäkohtia on ainakin siinä, että pimeydestä puhuva näkemys näkee uskonnottomuuden tavoin vastapuolekseen sellaisen Jumala-käsityksen, jossa Jumala on muodollisilla ja tiedollisilla lauseilla hallittava olio.
– Rationaalisesti nättiin pakettiin laitettu Jumala näyttäytyy ”pimeän yön” teologien silmissä todellisuudelle vieraalta.
Soundtrack: Chisu, Baden Baden.
Elämänasennetta samuroiden Bushidosta
Lopuksi juodaan kahvit. Jussi K. Niemelä juo kaksi mukillista kuumaa mustaa. Kahvia menee, sillä edellisilta venähti pitkäksi, kun maailmankuulu rockartisti Peter Gabriel esiintyi Hartwall Areenalla. Niemelän mielestä edes Rushin keikka ei ollut yhtä kovatasoinen.
– Sen lähemmäksi uskonnollista kokemusta ei ateisti voi päästä. Sellaisessa konserttielämyksessä on ekstaattista haltioitumista ja suoranaista kielillä puhumista, Niemelä veistää.
Gabriel oli opetellut muutaman sanan suomeksi.
– Voin tätä kautta yrittää ymmärtää, miltä tuntuu osallistua uskonnolliseen rituaaliin. Siinä kytkeytyy johonkin itseä suurempaan, ja hetkellisesti tuntuu, että koko universumi on läsnä.
– Mikään ei kuitenkaan ole minulle pyhää paitsi, jos sillä tarkoitetaan vanhaa suomalaista käsitystä rajasta, jonka yli ei voi astua. Minullakin on rajat. Esimerkiksi läheisiini ei saa koskea, Niemelä sanoo.
Vastakohtana on ihmistyyppi josta en pidä: pelkurimainen, valheellinen ja katkera.
– Jussi K. Niemelä
Tarjoilija pyyhkii pöydän. Ravintola hiljenee. Kaiuttimista kuuluu jazz. Niemelä kertoo, ettei pelkää kuolemaa. Martha Nussbaumin ja Juha Sihvolan edustaman liberaalihumanistisen maailmankansalaisuuden lisäksi Niemelällä on vielä toinenkin pyhä kolminaisuus. Se tulee japanilaisten samurai-sotureiden elämäntapaohjeistuksesta, bushidosta.
– Sen kolme päähyvettä ovat rohkeus, oikeudenmukaisuus ja hyväntahtoisuus. Näitä yritän toteuttaa kykyjeni mukaan. Vastakohtana on ihmistyyppi josta en pidä: pelkurimainen, valheellinen ja katkera.
Soundtrack: Peter Gabriel, Secret World.
Hengellisyyttä ei pidä verrata tietoon vaan rakkauteen
Miten usko sitten syntyy? Matkalaukut kalahtavat harmaalle asemalaiturille. Kalle Hiltunen vetää töpselin irti. Perinteiseen maalaistyyliin kuuluu panna palttoo päälle jo Pasilassa. Pian ollaan Helsingissä. Hiltunen hakkaa näppäimistöä. Vielä pari ajatusta. Ensinnäkään ihminen ei voi synnyttää uskoa itse.
– Ristin Johanneksen mukaan uskon yöhön ei ole asiaa ilman Korkeimman johdatusta, Hiltunen sanoo.'
Ajatus itse synnytetystä uskosta altistaa ärsyttävään uskonnolliseen ylimielisyyteen.
– Kalle Hiltunen
– Tämä on siinä mielessä tärkeä kysymys, että ajatus itse synnytetystä uskosta altistaa ärsyttävään uskonnolliseen ylimielisyyteen. Muilta osin aihe on mielestäni EVVK. Ei ole keskeistä, määrittääkö ihminen Jumalaa kohti ojentautumistaan uskoksi. Hengellisyys ei ole tietoon vaan rakkauteen verrattava asia.
Soundtrack: Tehosekoitin, Hetken tie on kevyt.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Meditoi vuoden ajan ja tule sitten takaisin” – pappi Henri Järvinen suosittelee, että hengellinen etsijä ei tällä kertaa lukisikaan kirjaa
HengellisyysKirkon ensimmäinen kieli on rukous. Sen jälkeen tulee teologia. Vasta sitten tulevat yhteiskunnalliset kannanotot, sanoo Järvinen.
