Katolinen professori jyrähtää: ”Ihmiset voivat olla muuten sallivia, mutta kun tulee puhe uskonnollisuudesta, he ovatkin suoranaisia fasisteja”
James Corkery vieraili Suomessa marraskuun alussa.

James Corkery vieraili Suomessa marraskuun alussa.

Katolinen professori jyrähtää: ”Ihmiset voivat olla muuten sallivia, mutta kun tulee puhe uskonnollisuudesta, he ovatkin suoranaisia fasisteja”

Roomassa teologian professorina toimiva James Corkery arvostelee myös konservatiivisuutta, joka perustuu pelkoon.

Keskiajalla tislatusta alkoholista käytettiin ilmaisua ”elämän vesi”. Gaeliksi se on uisce beatha. Nykyisin tuo uisce eli vesi tunnetaan sanana viski. Kun katolilainen pappi James Corkery viime viikolla saapui ensi kertaa elämässään Suomeen, hän toki huomasi Finnairin katalogista edullisen Jameson-viskin, mutta se ei tehnyt vaikutusta irlantilaissyntyiseen mieheen.

– Totta puhuen olen muutenkin enemmän viinin ystävä. Voisin luopua kaikesta muusta alkoholista paitsi punaviinistä. On vaikea kuvitella italialaista ateriaa tai kunnon irlantilaista paistia ilman punaviiniä, Corkery sanoo.

Limerick on pieni sateinen kaupunki, josta voi ehkä pitää vain, jos on sieltä kotoisin.
– James Corkery

Tavallisesti Corkeryn nimen perään lisätään kirjainyhdistelmä SJ, joka tulee sanoista Societas Jesu eli Jeesuksen seura. Kyseessä on katolisen kirkon ulkopuolellakin legendaarisena pidetty jesuiittojen sääntökunta. Suurta suosiota nauttiva paavi Franciscus on jesuiitta. Katolisen kirkon papistolla on muitakin tunnettuja sääntökuntia, kuten dominikaanit ja fransiskaanit.

Corkery ei kuitenkaan ole ihan normijesuiitta vaan paavillisen Gregoriana-yliopiston dogmatiikan professori Roomassa. Tämä selittää myös mieltymyksen punaviiniin.

Gregoriaanisen yliopiston juuret ovat koulussa, jonka perusti 1500-luvulla jesuiittajärjestön ensimmäinen johtaja Ignatius Loyola. Edelleenkin lähes kaikki kyseisen yliopiston professorit ovat jesuiittoja. Kun Corkery avaa suunsa, äänessä on erittäin vaikutusvaltainen teologi, joka kouluttaa tulevia jesuiittapappeja eri puolille maailmaa.

Maailma alkaa Irlannista

James eli ihan vain Jim Corkery syntyi 65 vuotta sitten Lounais-Irlannissa Limerickin kaupungissa. 1950-luvun Irlanti oli rutiköyhä, ja sadat tuhannet muuttivat maasta pois parempien elinolojen perässä.

– Limerick on pieni sateinen kaupunki, josta voi ehkä pitää vain, jos on sieltä kotoisin. Lapsena kävin jesuiittakoulua, jossa oli eläväinen ja liberaali eikä ollenkaan vakava ilmapiiri. Kaikki kysymykset olivat sallittuja. Sillä tavoin minut houkuteltiin jesuiitaksi, Corkery sanoo.

Tuon ajan Irlanti oli Corkeryn mielestä jollain lailla kiihkokatolinen maa. Yksi taustatekijä oli vuosisatoja kestänyt sortokausi, jolloin protestanttinen Englanti oli miehittänyt katolista Irlantia. Irlannin historiassa erityisesti 1700-luku oli vaikeaa aikaa köyhälle maaseudun väestölle, joka perinteisesti kuului katoliseen kirkkoon. Toisen maailmansodan jälkeen koko läntisessä maailmassa tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta.

Professorin mielestä on julmaa, mikäli lapselta riistetään hänen luontainen suuntautuminen tuonpuoleisiin asioihin.

Professorin mielestä on julmaa, mikäli lapselta riistetään hänen luontainen suuntautuminen tuonpuoleisiin asioihin.

– Modernissa Irlannissa vielä 1900-luvulla ymmärrettiin uskonnon merkitys julkisessa elämässä, jossa kirkolla oli vielä asema, Corkery sanoo.

Sen jälkeen ollaan tultu alas yhtä kovalla rytinällä kuin luterilaisissa pohjoismaissa.

– Postmoderni aika on valintojen tekemistä. Minä voin tehdä niin kuin haluan, ja sinä voit tehdä niin kuin haluat. Ihmiset eivät sitoudu kirkkoon, mutta eivät myöskään poliittisiin puolueisiin, ammattiyhdistysliikkeeseen tai muihinkaan perinteisiin kansallisiin instituutioihin, koska aikaamme leimaa valtava instituutioihin kohdistuva epäilys, Corkery sanoo.

Ihmisen ydinkokemuksia ei voida sulkea rationaalisuuden ulkopuolelle

Jesuiittaveljistön teologiassa yksi olennainen periaate on siinä, että Jumala on läsnä joka ikisessä kvarkissa. Koska Jumala on luonut kaiken omalla Sanallaan, tuo Sana eli Kristus itse on läsnä jokaisessa solussa. Tämän takia jesuiitat ovat kiinnostuneita esimerkiksi biologiasta.

Jesuiittojen mielestä niin pientä tai vähäistä asiaa ei olekaan, ettei siinä olisi läsnä Kristus itse. Niinpä erilaisia kulttuureja, musiikkityylejä, makuja tai hengellisyyden muotoja tulee kunnioittaa. Käytännössä tämä johti 1500-luvulta alkaen siihen, että kun konkistadorit valloittivat Etelä-Amerikan, jesuiitat varsinkin Paraguayssa asettuivat voimakkaasti intiaanien puolelle. Jesuiitat ovat tunnettuja myös siitä, että he ovat tuoneet katoliseen kirkkoon esimerkiksi hindulaisia perinteitä, kunhan ne eivät ole ristiriidassa Kristuksen kanssa.

Ei ihmisiä voi millään turvallisella tilalla suojella niin, ettei heille koskaan tapahdu mitään.
– James Corkery

Voidaan kysyä paradoksi, miten Jumala on läsnä jumalattomuudessa. Miten Jumala voi olla läsnä kulttuurissa, joka on läpikotaisin hedonistinen ja maallistunut?

– Olen miettinyt tätä paljon siltä kantilta, että ainakin Irlannissa mutta myös muualla länsimaissa maallistuminen on ollut hyvin aggressiivista, James Corkery sanoo.

– Miksi sen täytyy olla niin, ja miksi uskonnottomien täytyy niin voimakkaan itsevarmasti väittää, että sen takana, mitä me voimme nähdä, ei voi olla mitään?

Corkeryn mielestä todellisuudelle ei olla avoimia, jos älyllisen ajattelun ulkopuolelle jätetään sellaiset asiat kuin palava, järjenvastainen rakastuminen tai sinfonioista hullaantuminen.

– Nehän ovat ihmisen ydinkokemuksia, joten miksi ne pitäisi sulkea rationaalisen ajattelun ulkopuolelle? Kun nämä asiat torjutaan aggressiivisesti, herää kysymys, mitä ihminen silloin pelkää.

Jumalan lähellä ihmisen GPS ei toimi

Avainsana on siis pelko. Mutta jotain muutakin on tapahtunut. Lännessä on osittain käynyt samalla tavalla kuin entisessä Neuvostoliitossa, jossa todellisuus Corkeryn sanoin ”horisontaalistettiin”, eli kasvatuksesta napsaistiin pyhän ulottuvuus pois. Professori sivaltaa ankarasti uskontoneutraaliutta.

– Julistamme ihmisarvoa, ihmisoikeuksia, mutta emme salli lasten osallistuvan jumalanpalvelukseen tai pyhäkouluryhmään tapaamaan leikkikavereita. Ihmiset voivat olla muuten hyvin sallivia, mutta heti kun tulee puhe uskonnollisuudesta, he ovatkin suoranaisia fasisteja. Mielestäni tämä on brutaalia väkivaltaa ihmisyyttä kohtaan, Corkery sanoo.

Pidän Jumalan mielelläni olohuoneessa, mutta en päästä häntä keittiöön juomaan kanssani samasta mukista.
– James Corkery

– Olemme suureksi osaksi kadottaneet aidon uskonnollisuuden tai sen, mitä saksalaiset kutsuvat ilmaisulla gegenüber, siis olla jotakuta vastapäätä. Kaikki rakkaussuhteetkin perustuvat juuri tuohon ajatukseen olla vastapäätä. Jos vaimon puhe ei milloinkaan mene miehen ihon alle eikä muuta sydäntä, onko se rakkaussuhde?

Corkery vertaa uskoa kahden erillisen persoonan väliseen parisuhteeseen, koska molemmissa ollaan vapaaehtoisesti sitouduttu toisiin. Ajatus on kaunis, mutta todellisuudessa toiseen ihmiseen sitoutuminen on pelottava asia.

James Corkery vierastaa turvallisen tilan ajatusta, koska ihmisiä voidaan ylisuojella.

James Corkery vierastaa turvallisen tilan ajatusta, koska ihmisiä voidaan ylisuojella.

– Ihmissuhteissa myös joutuu luopumaan jostain, ja niissä täytyy olla avoin. Mielestäni oikea uskonto on samanlaista. On vaarallista tulla lähelle Jumalaa, koska silloin oma GPS ei toimi. Tavallaan on ymmärrettävää, että ihmiset puskevat Jumalan oman ruutunsa ulkopuolelle. Myös minä teen niin. Pidän Jumalan mielelläni olohuoneessa, mutta en päästä häntä keittiöön juomaan kanssani samasta mukista, Corkery sanoo.

Liberaalien ja konservatiivien ääripäät ovat vain historian aaltoliikettä

Kun vanhat instituutiot toisen maailmansodan jälkeen murtuivat, yhteiskuntaan tuli myös luovaa kaaosta.

Jos modernia maailmaa hallitsivat ristikkomainen asemakaava, kirkkojen valvova silmä ihmisten arjessa ja pyhässä, selvät sukupuolirajat ja jäykät pukeutumissäännöt, niin postmodernissa maailmassa kaikki tämä on purettu maan tasalle.

Katolinen kirkko ehti reagoida muuttuvaan maailmaan Vatikaanin toisessa kirkolliskokouksessa 1962–1965. Uudistusmieliset joutuivat kohtaamaan konservatiivisen vastalauseen. Sama tapahtui myös protestanttisessa maailmassa, jossa kirkkojen vapaamieliset ihmiset pelkäävät uutta nousevaa konservatiivista teekutsukristillisyyttä.

Ihminen voi kiintyä järjestelmään niin, että se imuroi pois kaikki poikkeavuudet, ja sellainen on hyvin vaarallista.
– James Corkery

– Itse olen enemmän kotonani postmodernissa maailmassa, jossa kaikki ei ole niin manifestoitua. Moderni maailma sulki ulkopuolelleen lukuisia ihmisryhmiä. Liiallinen yhtenäisyys on helposti painostavaa. Ihminen voi kiintyä järjestelmään niin, että se imuroi pois kaikki poikkeavuudet, ja sellainen on hyvin vaarallista, James Corkery sanoo.

Tällaiseen tilanteeseen voidaan päätyä myös progressiivisessa leirissä, jonka vaalima poliittinen korrektius vieraannuttaa todellisuudesta.

– Se on toinen ääripää, jossa mitään ei voida sanoa, koska joku voi kokea sen epämiellyttäväksi. Sellaisessa turvallisessa tilassa on vaikea sanoa mitään, mikä koskettaa sielua. Jos tulen viideksi päiväksi Suomeen, ja mikään ei kosketa minua, miksi edes tulin tänne? Tarkoitushan nimenomaan on, että tämä koskettaa ja jopa loukkaa minua ja pakottaa minut kyseenalaistamaan asioita. Ei ihmisiä voi millään turvallisella tilalla suojella niin, ettei heille koskaan tapahdu mitään, Corkery sanoo.

– Haavoittuvia ihmisiä pitää suojella, mutta heitäkin voidaan ylisuojella. Lintu ei voi kasvaa niin, että hän elää muttei opi lentämään.

Corkeryn mukaan historia kulkee edestakaista aaltoliikettä. Massiivisten idealististen järjestelmien jälkeen seuraavan sukupolven mielestä pieni onkin taas kaunista.

– Konservatiivien reaktio nykymenoon näyttäisi perustuvan jonkinlaiseen pelkoon ja ehkä johonkin muistikuvaan menneestä maailmasta, johon he kaipaavat. Tapaan usein nuoria amerikkalaisia katolilaisia pappeja, jotka ovat juuri tällä tapaa konservatiivisia, ja koetan aina hieman ravisuttaa heitä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi