Timothy Radcliffe vieraili Suomessa dominikaanien ylläpitämässä Studium Catholicumissa.
Kristinuskon pitää haastaa kaikenlainen fundamentalismi, sanoo Suomessa vieraillut dominikaaniveljeskunnan oppinut Timothy Radcliffe
Fundamentalismi on modernin ajan ilmiö, joka vetoaa erityisesti heihin, jotka tuntevat tuntevat itsensä näkymättömiksi.
Yksinkertaiset vastaukset monimutkaisiin kysymyksiin vetoavat moniin. Onko maailma tulossa liian monimutkaiseksi meille?
– Arvelen, että tähän vaikuttavat monet asiat. Elämme globaalissa maailmassa, jossa tapaamme erilaisia ihmisiä koko ajan. Houkutus hämmentävässä tilanteessa on, että yrittää välttää monimutkaisuutta. Toinen vaikuttava tekijä on sosiaalinen media, jossa vaaditaan välittömiä ja nopeita reaktioita. Välittömien vastausten maailma johtaa lähes varmasti pinnallisuuteen ja yksinkertaistuksiin, vastaa katolisen dominikaaniveljeskunnan entinen johtaja ja Oxfordin yliopiston kunniatohtori Timothy Radcliffe.
Radcliffe vieraili Suomessa viime viikolla. Hän osallistui Helsingissä sijaitsevan, dominikaanien ylläpitämän katolisen kulttuurikeskuksen Studium Catholicumin uuden luentosalin avajaisiin, saarnasi Pyhän Henrikin katedraalissa ja piti Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa luennon. Sen aiheena oli usko fundamentalismin aikakaudella.
Fundamentalismista tulee Radcliffen mukaan usein ensimmäisenä mieleen radikaali islam. Se on kuitenkin ilmiö, joka viimeisen 150 vuoden aikana on levinnyt kaikkiin uskontokuntiin.
Ensin fundamentalismi nosti päätään kristinuskossa Yhdysvalloissa reaktiona tiedeuskoon. Hindulaisessa Intiassa äärihindut ovat vaatineet kristittyjen ja muslimien karkottamista maasta. Buddhalaisessa Myanmarissa fundamentalistinen uskonnollisuus on johtanut valtaosin muslimeista koostuvan rohingya-väestön etniseen vainoon.
Radcliffen mukaan fundamentalismi ei ole paluuta keskiaikaan, vaan ytimeltään modernin ajan ilmiö. Se on reaktiota muun muassa kolonialismiin ja tieteellisen vallankumoukseen. Se ei ole vain uskonnollista, vaan myös monilla muilla elämänalueilla, myös tieteessä, voidaan päätyä ideologiaan, joka pelkistää asioita ainoiksi oikeiksi vastauksiksi.
– Taloudellista fundamentalismia on luja usko siihen, että markkinavoimat ratkaisevat kaikki ongelmat. Viime vuosisadalla nationalistinen fundamentalismi johti kahdessa maailmansodassa miljoonien kuolemaan. Ideologinen fundamentalismi johti kommunismin muodossa hirveään teurastukseen Venäjällä, Kiinassa ja Kambodzassa, Radcliffe huomauttaa.
Ääriajattelu antaa mahdollisuuden olla joku
Tällä hetkellä asioiden pelkistäminen ja helpot vastaukset monimutkaisiin kysymyksiin toimivat poliittisen populismin käyttövoimana eri puolilla maailmaa. Kun ajat ovat epävarmoja ja pelottavia, yksinkertaiset väittämät vetoavat moniin sellaisiin ihmisiin, jotka kokevat, ettei heidän ääntään kuulla.
– Miten voimme jakaa kristillistä uskoamme maailmassa, jota luonnehtivat yksinkertaistavat ideologiat? Ensinnäkin meidän pitää tutustua niiden ihmisten toiveisiin ja pelkoihin, joita fundamentalistinen populismi houkuttelee, Radcliffe pohtii.
Hänen mukaansa monet niistä, joita ääriajattelu houkuttelee, tuntevat, että heidät on unohdettu ja sysätty syrjään. Ranskalainen jesuiitta Etienne Crieu on sanonut, että maailma, jota hallitsee kilpailu, johtaa luokitteluun. Pohjalla ovat ne, jotka eivät ole tarpeeksi tehokkaita. He kokevat itsensä nöyryytetyiksi.
– Ranskan keltaliivien protesti on merkki miljoonien ihmisten kokemasta näkymättömyydestä. Kauas näkyvät liivit huutavat: katsokaa meitä, avatkaa silmämme, olemme täällä. Monet niistä, joita yksinkertaistavat ideologiat houkuttelevat, ovat niitä, jotka tuntevat, että heidät on unohdettu. He näkevät älypuhelimistaan vilauksia vauraudesta ja etuoikeuksista, joista heidät on suljettu ulos. He tuntevat, että heillä ei ole sen paremmin ääntä kuin tulevaisuutta, Radcliffe analysoi.
Kauas näkyvät keltaliivit huutavat: katsokaa meitä, avatkaa silmämme, olemme täällä.
Fundamentalismin houkutus liittyy Radcliffen mukaan siihen, että se vetoaa johonkin, joka on perustavanlaatuista. Sana Al-Qaida tarkoittaa perustaa. Moni nuori muslimi on kääntynyt vankilassa radikaaliin islamiin, koska heistä on tuntunut, että se antaa mahdollisuuden olla joku.
– Tuhannet nuoret ympäri maailmaa liittyivät Isisiin, koska se tarjosi heille tarkoituksen ja arvon. ”Voitte olla sankareita ja marttyyreitä, elämäsi voi olla poikkeuksellisen jännittävää.” Isis tai Daesh on kauhea kuolemankultti, mutta viehätys on juuri siinä, että se pyytää seuraajiltaan kaiken. Viesti kuuluu: anna meille elämäsi ja voit muuttaa asioita.
Kirkon pitää olla läsnä ihmisten elämässä
Timothy Radcliffen mukaan kristinuskon pitää haastaa fundamentalistiset ajattelutavat. Ihan ensimmäiseksi se vaatii kirkolta ja kristityiltä itsensä ulosheitetyiksi tuntevien ihmisten kuuntelemista – tai oikeastaan enemmän.
– Meidän pitää olla läsnä ihmisten elämässä, elää heidän kanssaan, olla myötätuntoisia ja ymmärtää. Näyttää, että olemme solidaarisia ja seisomme heidän tukenaan, kun he tuntevat itsensä marginalisoiduiksi. Voin olla täysin eri mieltä vaikkapa brexitistä, mutta ymmärtää sen vihan ja tyrmistyksen, joka johti siihen. Tai voin olla eri mieltä Donald Trumpin kanssa, mutta silti nähdä syyt, jotka saivat niin monet äänestämään häntä.
Radcliffella on veli, joka on tiukka brexitin kannattaja. Hän itse on EU-jäsenyyden takana.
– Jos haluamme keskustella, meidän täytyy mennä ensin pintaa syvemmälle ja löytää ne arvot, joista olemme yhtä mieltä. Vasta sitten voimme keskustella eroista. Voin olla veljeni kanssa samaa mieltä esimerkiksi isänmaanrakkaudesta ja paikallisen kulttuurin arvostamisesta.
Hänen mukaansa ennen ajateltiin, että on hyvä olla ystäviä yli poliittisten rajojen. Nyt brexitistä päättäminen on vaikeaa, koska eri leirien poliitikot eivät edes kunnolla puhu toisilleen.
Kristinusko voi tarjota arjen sankaruutta
Kristittyjen pitää näyttää, että rajoja pystytään ylittämään ja että näkymättömät voivat tulla nähdyksi. Sillä on sanoma, joka vaatii rohkeutta.
Radciffe ottaa esille tosipohjaisen elokuvan Jumalista ja ihmisistä. Se kertoo algerialaisista munkeista Algerian sisällissodassa. Munkit päättivät seurata Kristusta ja jäädä auttamaan ihmisiä, vaikka jääminen oli suuri riski ja lopulta maksoi heille heidän elämänsä. Elokuva vetosi Radcliffen ateistiystävään ja miljooniin muihin. Elokuvassa kristinusko ei ollut helppoa, vaan vaativaa ja samalla merkityksellistä.
Jos haluamme keskustella, meidän täytyy mennä ensin pintaa syvemmälle ja löytää ne arvot, joista olemme yhtä mieltä.
– Kaikilla ei voi olla samanlaista kutsumusta. Tavalliset kristityt voivat seurata Kristusta arjen elämässään. Suurta sankaruutta on pysyä loppuun asti uskollisena sille, jota rakastat. Ystäväni, maineikas tiedemies, meni naimisiin. Hän ei voinut tietää, että rakkaus vaatii lopulta sitä, että pidät huolta vaimosta, joka Alzheimerin taudin vuoksi on unohtanut nimesi.
Arjen sankaruutta on, että uskaltaa sanoa, mitä ajattelee, vaikka se maksaisi ylennyksen. Sitä on ennakkoluulojen vastustaminen, vaikka siitä voi seurata vastareaktiona vihaa. Herbert McCabella, toisella dominikaanilla, on Radcliffen mukaan tapana muistuttaa, että rakkaus voi satuttaa, mutta jos ei rakasta, on jo kuollut.
Elämme maailmankylässä ja pelkäämme erilaisuutta. Länsimainen yhteiskunta on heimoistettu, sanoo Timothy Radcliffe.
Jumala lähestyy ihmistä muukalaisena
Radcliffen mukaan uskon pitää kriittisesti haastaa myös kaksi fundamentalismin perusoletusta, joista toinen koskee identiteettiä ja toinen perustavien asioiden ymmärtämistä tiukan kirjaimellisesti.
Perinteisesti identiteetin lähteitä yhteiskunnassa ovat olleet sukupuoli, perhe, yhteiskuntaluokka ja maantieteellinen koti. Nyt kaikki nämä ovat muutoksen kohteena. Fundamentalismi tarjoaa oman vastauksensa identiteettiin: se kertoo, mihin kannattajan kuuluu uskoa, mihin ryhmään hän kuuluu ja ketkä ovat ulkopuolisia.
Kristinusko antaa myös identiteetin. Se on toisenlainen. Kristitty on jo nyt Jumalan lapsi ja samalla vasta matkalla siksi, joksi hänet on tarkoitettu. Pyhiinvaeltajan identiteettiin ei kuulu muukalaispelko, tutustuessamme toisiin opimme itsestämme. Lisäksi Raamatussa Jumala lähestyy ihmistä usein juuri muukalaisena.
– Elämme maailmankylässä ja samaan aikaan pelkäämme erilaisuutta. Länsimainen yhteiskunta on heimoistettu. Sosiaalinen media sitoo meitä yhteen samoin ajattelevien kanssa. Elämme siiloissa, joissa on oikein vihata. Erilaisuuden pelko ruokkii fundamentalismia ja populismia. Kristinuskon sen sijaan pitäisi auttaa meitä rakastamaan erilaisuuden kauneutta.
Fundamentalismi kaikissa muodoissaan näyttää Racliffen mukaan olettavan, että perimmäiset totuudet voidaan sanoa kirjaimellisella ja yhdenmukaisilla tavoilla. Hänen mukaansa kristinuskossa on asioita, jotka kyllä kuuluvat olennaisesti uskoon. Voidaan esimerkiksi sanoa, että Jumala on yksi tai että Jumala on hyvä. Se, mitä nämä asiat tarkoittavat, ylittää ymmärryksemme. Siksi kaikkein perustavimmista asioista voidaan kirjaimellisen tulkinnan sijaan puhua vain vertauskuvien ja runouden keinoin.
Kuka?
Timothy Radcliffe, 73, on katolinen pappi ja dominikaaniveljeskunnan jäsen. Vuosina 1992–2001 hän toimi sääntökunnan johtajana (Master of the Order of The Preachers). Hän on ainoa englantilainen, joka on päässyt näin korkeaan asemaan tässä vuonna 1216 perustetussa sääntökunnassa.
Radcliffe on Oxfordin yliopiston kunniatohtori. Vuonna 2007 hän sai kirjallisuuspalkinnon teoksestaan What Is the Point of being A Christian? Hän on toiminut Oxfordissa toimivan domikaanien Las Casas -instituutin johtajana. Instituutti etsii käytännöllisiä ratkaisuja sosiaalisiin ongelmiin. Vuodesta 2015 hän on toiminut myös Vatikaanin Rauhan ja oikeudenmukaisuuden neuvoston neuvonantajana.
Radcliffe on toimittanut sateenkaarimessuja Lontoossa ja herättänyt huomiota puolustaessaan seksuaalivähemmistöjä ja eronneita. Hän on ollut aktiivinen myös AIDSin uhrien auttamisessa ja rauhantyössä.
Nainen voisi olla kardinaali
Timothy Radcliffe noudattaa omia opetuksiaan ihmisiin tutustumisesta esimerkiksi suhtautumisessaan homoseksuaaleihin. Hän on ollut mukana järjestämässä messuja seksuaalivähemmistöihin kuuluville.
– Kun meillä on messuja heille, kirkon ulkopuolella seisoo ihmisiä protestoimissa käsissään tuomitsevia kylttejä. Minusta se ei ole kovin hyvä tapa ystävystyä, hän letkauttaa.
Radcliffen mielestä katolisessa kirkossa tarvitaan naisten ääntä. Kun Englantiin 40 vuotta sitten perustettiin Katolinen teologinen yhdistys, kaikki teologit olivat miehiä. Nyt puolet on naisia.
Hän kertoo, että katolisen kirkon komitea on tutkinut, voisivatko naiset toimia kirkossa diakoneina ja olla samalla mukana ehtoollisen toimittamisessa. Komitean mietintö on jo luovutettu paavi Fransiscuksella. Radcliffe toivoo hänen kantansa olevan myönteinen.
– Paavi, joka on minulle rakas, ajattelee, ettei nainen voi toimia pappina. Ajattelen, että hän on tässä väärässä. Siihen ei ainakaan ole mitään syytä, miksi nainen ei voisi olla kardinaali. Kardinaaleina on ollut maallikoita. Miksei siis myös naisia, sanoo Radcliffe.
Hänen mukaansa katolisen kirkon uskottavuuden kannalta juuri nyt kaikkein tärkein kysymys on, miten pappien tekemän seksuaalisen hyväksikäytön uhreja kohdellaan.
– Meidän täytyy tulla kaikkein turvallisimmaksi paikaksi naisille ja lapsille. Ei riitä, että olemme ystävällisiä tai maksamme heille korvauksia. Meidän ottaa heidän kipunsa omaksemme.
– Tuomas Akvinolainen sanoi, että kosketus on aisteista inhimillisin. Kosketuksen väärinkäyttäjä tuhoaa jotain, mikä on ihmisen ytimessä. Niin vakavasta asiasta on kyse, sanoo Radcliffe.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Piispat kannustavat suomalaisia tutustumaan muiden uskontojen edustajiin
AjankohtaistaIhmisiä kannustetaan olemaan vieraanvaraisia, kuuntelemaan ja kertomaan myös omasta uskonnostaan.
Mielipide: Vihaaminen ei ole kristillistä
Puheenvuorot
