Uskonnot ovat tieteiskirjallisuuden ytimessä ‒ nyt scifitarinat varoittavat tulevasta tuhosta
Helsingissä järjestettävä 75. Worldcon-tapahtuma on myös massiivinen kirjakauppa.

Helsingissä järjestettävä 75. Worldcon-tapahtuma on myös massiivinen kirjakauppa.

Uskonnot ovat tieteiskirjallisuuden ytimessä ‒ nyt scifitarinat varoittavat tulevasta tuhosta

Tieteis- ja fantasiakirjallisuuden suurtapahtuma Worldconissa huomaa, että kertomukset ahdinkoon joutuneesta ihmiskunnasta ovat suosittuja. Kenties suositumpia kuin utopiat, tarinat parhaista mahdollisista maailmoista.

Kun naiset Yhdysvalloissa osoittivat tämän vuoden alussa mieltään oikeuksiensa kaventamista vastaan, mielenosoittajien kyltit viittasivat tieteiskirjailija Margaret Atwoodiin. Kylttien sävy oli varoittava. "Orjattaresi ei ole mikään ohjekirja", totesi yksi kylteistä. "Make Margaret Atwood fiction again", tehkäämme Margaret Atwoodista jälleen kirjallisuutta, totesi toinen.

Mielenosoittajilla oli tunne, että todellisuus Yhdysvalloissa oli alkanut muistuttaa liikaa tieteisromaania. Kanadalainen Atwood, joka oli törmännyt Euroopan matkallaan 1980-luvun alussa Orwellin kertomukseen Vuonna 1984 halusi Orwellin tavoin herätellä ihmisiä, näyttää mitkä asiat eivät Reaganin hallitsemassa 1980-luvun Amerikassa olleet kohdallaan. Lopputulos oli Orjattaresi, joka ammentaa 1. Mooseksen kirjan kertomuksesta lisääntymiskyvyttömästä Raakelista. Raamatussa Raakel pyytää miestään Jaakobia makaamaan orjansa kanssa, jotta tämä synnyttäisi Jaakobille lapsia.  Atwoodin tarina sijoittuu kristillisen oikeiston hallitsemaan Gileadin valtioon. Siellä hedelmällisyys laskee, ja lapsia syntyy vähän. Hedelmälliset naiset pakotetaan synnyttämään lapsia hedelmättömille pariskunnille.

Atwood tuskin osasi ennakoida, että kolmekymmentä vuotta myöhemmin hänen teostaan luettaisiin toteutumaisillaan olevana ennustuksena ja että siitä tehtäisiin HBO-sarja.

Worldconissa harrastetaan myös pukeutumista.

Worldconissa harrastetaan myös pukeutumista.

Dystopiat ovat in

Kaiken loppumisesta ammentavista tarinoista on helppo löytää yhtymäkohtia uskontoon, tuhon profetioihin. Johanneksen ilmestys ja tieteiskirjan halu herätellä lukijansa henkisestä horroksesta ovat sukua toisilleen. Autuas on se, joka lukee ja kuulee profetian sanat ja toimii niiden mukaisesti – oli kyseessä sitten ilmastonmuutos tai vähemmistöjen oikeudet. Etsintä juonikuviona on tuttu Kristityn vaelluksesta ja Kadonneen aarteen metsästäjistä.  Kutsumus, kiusaukset, ja perille pääsy kohtaavat matkaajaa.

Tieteiskirjailija T. Thorn Coylen mielestä on myös ei-kristillisiä tai ateistisia keinoja kuvata etsintää. Esimerkkinä Coyle mainitsee Pamela Deanin fantasiaromaanin Tam Lin, jossa henkinen etsintä ei ole uskonnollista. Coylen mielestä kristinuskoa voi hyvin käyttää myös kuvitteellisten maailmojen rakennusaineena. Mary Russellin Sparrow esimerkiksi kertoo, mitä tapahtuu kun katoliset papit kohtaavat avaruusolentoja.

Worldcon 75:n tarjonnasta löytää helposti viitteitä siitä, että erityisesti kertomukset ahdinkoon joutuneesta ihmiskunnasta ovat juuri nyt suosittuja, kenties suositumpia kuin utopiat, tarinat parhaista mahdollisista maailmoista. Monet toivottomuutta henkivät tarinat, kuten Orjatteresi tai Nälkäpeli, ovat paneeleissa pohdinnan aiheena ‒ erityisesti niiden sisältämien uskonnollisten viitteiden takia. Nälkäpelin keskeistä hahmoa, Katniss Everdeeniä voi ajatella vapahtajana tai messiaana.

Uskonto on usein jotain negatiivista

Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava ja Worldcon-esitelmöitsijä Kaisa Kaukiainen on kiinnittänyt huomiota nuorille aikuisille suunnattujen dystopioiden uskonnollisiin sisältöihin. Vaikka uskonnollista kokemusta ei tieteiskirjoissa monesti sivuta, silloin kun uskontoa käsitellään, se esitetään negatiivisessa valossa.

Tarinoiden hullut saarnamiehet saavat Kaukiaisen mukaan sankarit kokemaan uskonnon itselleen vieraana, jonakin joka etäännyttää aidosta rakkaudesta. Kaukiaisen mukaan ei ole varmaa, mikä näiden tarinoiden vaikutus on lukijoihin, kenties halutaan varoittaa sokeasti seuraamasta mitään oppia.

Uskonnolliset ja filosofiset pohdinnat ovat aina olleet tieteiskirjallisuuden ytimessä. Arthur C. Clarke, tieteiskirjallisuuden suuri nimi, myönsi Jumalan olemassaolon, mutta kielsi hänen puuttuvan maailman tapahtumiin. Silti hänen teoksissaan esiintyy usein jumalankaltaisia voimia. Usein tieteistarinoissa esiintyy uskontoja, jotka ovat kokonaan keksittyjä. Vaikka tieteistarinoissa ei uskonto, erityisesti kristinusko, olisikaan tarinassa mitenkään ilmeistä, se saattaa kuitenkin vaikuttaa tarinan sisäisissä, sosiaalisissa rakenteissa. Kauhukuvissa tulevaisuuden yhteiskunnasta alistava vallankäyttö ei ole välttämättä nimellisesti uskonnollista, vaikka totaalinen valta nostaa itsensä Jumalan asemaan.

Tavallista on, että suuryritykset kaappaavat vallan rakentamalla omia suljettuja yhteisöjä, joihin pääsevät vain hyväosaiset. Kaukiainen haluaa erottaa tarinoissa uskonnon ja uskonnollisuuden. Lopun ajan ennustus on aina läsnä uskonnoissa. Myös dystopioita luetaan Kaukiaisen mukaan kuin profetioita. Usein tarinoissa uskontoa käytetään lyömäaseena, kuten Atwoodin Orjattaressa.

Uskonnon keksiminen vaatii huolellisuutta

Uskonnollisista pohdinnoista huolimatta arkisen uskon kuvaus kuitenkin loistaa poissaolollaan tiedefiktiossa ja fantasiassa. Alussa oli sana Raamattu ja kirjallisuus -kirjan kirjoittaja Jyrki Korpua harmittelee, ettei uskonto ole osa hahmojen arkea tiedefiktiossa, vaikka todellisuudessa näin usein on. ”Se on iso miinus,” hän toteaa. Korpuan mukaan tieteiskirjallisuus on perinteisesti suhtautunut kriittisesti uskontoa kohtaan. Esimerkkinä uskonnollisuuteen ja myytteihin myönteisesti suhtautuvasta kirjoittajasta voi mainita Worldconin kirjailijavieraan Karen Lordin, jonka esikoisteos Redemption in Indigo perustuu kansantaruun. Lord on halunnut tuoda teoksiinsa synnyinmaansa Barbadosin myytit ja rituaalit. Hänelle uskonnolliset sisällöt vaativat kirjoittajalta huolellisuutta ja kulttuurista sensitiivisyyttä. Lordin mukaan kirjoittajan täytyy olla tarkkana luodessaan kuvitteellisia maailmoja, ettei tule kirjoittaneeksi omia uskomuksiaan ja ennakkoluulojaan.

”Jos kirjoittajana päätät luoda kokonaisen yhteiskunnan, jolla ei ole rituaaleja, se ei ole suoranaisesti väärin, mutta samalla tulet luoneeksi jotain epätavallista,” Lord toteaa.

Myyttien ja uskonnon yhä kasvavasta käytöstä tieteiskirjallisuudessa Lord mainitsee tämän vuoden Hugo-palkinnosta kilpailevan Yoon Ha Leen. Korealais-amerikkalainen Lee on kotoisin Texasista, mutta sekoittaa tarinoihinsa sujuvasti muotoa muuttavia kettuja ja muuta korealaista mytologiaa.

Worldcon on maailman vanhin scifitapahtuma. Helsingin tapahtuma on järjestyksessä 75. Nimi Worldcon tulee nimestä The World Science Fiction Convention. Tieteiskirjallisuuteen keskittyvä kokous pidettiin ensimmäisen kerran New Yorkissa vuonna 1939. Tapahtuma kiertää eri puolilla maailmaa, ensi vuonna kokous pidetään San Josessa, Kaliforniassa. Sittemmin toiminta on laajentunut pelkän kirjallisuuden ulkopuolelle, mukaan on tullut myös tieteis-ja fantasia-aiheisia elokuvia, pelejä ja fanikulttuuria. Worldconin päätapahtuma on Hugo-tieteiskirjapalkinnon julkistus perjantaina 11.8.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi