Usva Torkki kuvasi vantaalaisia tilanteissa, jotka vaativat rohkeutta
Usva Torkki uskaltaa tarkastella asioita kirkkain silmin.

Usva Torkki uskaltaa tarkastella asioita kirkkain silmin.

Usva Torkki kuvasi vantaalaisia tilanteissa, jotka vaativat rohkeutta

Valokuvat tarinoineen ovat nyt nähtävillä Dixissä ja myöhemmin Myyrmäkitalossa.

Valokuvaaja Usva Torkki, 24, opiskelee kuvajournalismia Tampereen yliopistossa. Viime syksynä häntä pyydettiin kuvaajaksi Vantaan seurakuntien järjestämään kampanjaan, jossa kysyttiin vantaalaisilta, mitä on rohkeus.

Torkki kuvasi vantaalaisia erilaisissa rohkeutta vaativissa tilanteissa. Kuvia näki syksyllä bussipysäkkimainoksina. Nyt kuusi valokuvaa tarinoineen on nähtävillä Kauppakeskus Dixissä.

– Kuvien tilanteista ei ehkä ensi näkemältä ajattele, että vau, miten rohkeaa. Tässä projektissa tuotiin tavallisia asioita kauniiseen valokeilaan, Torkki kertoo.

Omasta maailmasta toisten maailmoihin

Valokuvaus on ollut Usva Torkille pitkään tärkeä ilmaisukeino. Kuvaaminen lähti yksinkertaisesta omien maailmojen dokumentoinnista.

– Olin 14-vuotias, kun aloin aktiivisesti valokuvata. Lainasin aluksi perheen kameraa, ja rippilahjaksi sain oman järjestelmäkameran. Minulle valokuvaaminen on aina ollut vahvasti tunneilmaisun keino.

Rohkeasti-projektissa Torkkia kosketti eniten se, minkälaisia mielenmaisemia ihmisten sisältä paljastui. Kuvatessaan hän pääsi lähelle toisten ihmisten maailmoja. Hän ei ollut aikaisemmin tullut ajatelleeksi, miten suuria asioita liittyy esimerkiksi siihen, että saa lapsen.

– Minkälaisia asioita vanhemmat olivat joutuneet kelaamaan ja minkälaisessa myllerryksessä he olivat. Se oli todella siistiä!

– Tulin projektin aikana vähän surulliseksikin, kun tajusin, että onhan minullakin lähipiirissä vaikka minkälaisia ihmisiä, mutta ei heidän kanssaan välttämättä tule jutelleeksi tuollaisesta aiheesta kuin rohkeus. Projekti avasi silmiä sillä tavalla.

En halua, että rohkeus määritellään vain sellaiseksi, että mennään suin päin ja tehdään asioita.

Annanko äänen kaikille tasapuolisesti?

Lukiolaisena Usva Torkki oli valokuvaamassa kehitysyhteistyöprojektissa Keniassa. Yliopisto-opintoihin liittyvällä humanitäärisen journalismin kurssilla hän matkusti ryhmän kanssa Ugandan pakolaisleirille kuvaamaan.

– Minusta on tärkeää olla tietoinen siitä, minkälaisia rakenteita kuvattavan taustalla on. Tarvitaan tietoa, ettei rakenna kuvaan vääränlaisia mittasuhteita tai aseta asioita väärään valoon.

Torkki on pohtinut sitä, miten helposti voi kuvata esimerkiksi vieraaseen kulttuuriin kuuluvia ihmisiä tai asioita etäisemmin kuin omaan kulttuuriin kuuluvia.

– Jos aina kuvaa tietynlaisia ihmisiä tietyllä tavalla, tai tietyt henkilöt ovat aina kuvissa selkiä, kyllä se vaikuttaa fiilikseen, joka syntyy. Antaako kaikille samalla tavalla äänen? Tämä tietoisuus pitää pitää mielessä.

Itsensä tutkiminen rohkeampaa kuin uroteot

Usva Torkki lähti vuosi sitten Uuteen-Seelantiin puoleksi vuodeksi töihin. Monet sanoivat sen olleen rohkeaa, vaikka Torkille se ei ollut rohkein teko, jonka hän on tehnyt.

– Ihminen voi ostaa lentolipun ja mennä muualle, se on ihan simppeliä. Minusta täällä Suomessa joutuu enemmän sellaisten asioiden kanssa tekemisiin, jossa oikeasti tarvitaan rohkeutta.

Torkin mielestä paljon rohkeampaa on tehdä töitä omien sisäisten kerrosten kanssa kuin näyttää rohkeutta ulkoisilla urotöillä.

– En halua, että rohkeus määritellään vain sellaiseksi, että mennään suin päin ja tehdään asioita. Rohkeus voi olla myös sitä, että jättää jotain tekemättä tai ettei sokeasti tottele valtarakenteita, vaan uskaltaa tarkastella asioita kirkkain silmin.

– Rohkeutta on myös olla ihmisläheinen, ettei tule kovaksi ja rakenna itselleen ulkokuorta.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi