Rohkeus ei ole vain harvojen etuoikeus. Se on voimavara, joka on piilotettu jokaiseen meistä, korosti alipääsihteeri Adama Dieng.
Tositarinoita rohkeudesta – kertojana kansanmurhien ehkäisystä vastaava YK:n alipääsihteeri
Kansalaisyhteiskunnan toimijat osoittavat usein valtavaa rohkeutta toimiessaan rauhan puolesta ja väkivaltaa vastaan, kertoi YK:n alipääsihteeri Adama Dieng Kirkon Ulkomaanavun 70-vuotisjuhlassa.
Kirkon Ulkomaanapu vietti eilen 70-vuotisjuhliaan Helsingissä uuden Rohkeus2017 -kampanjansa hengessä. Juhlassa puhui YK:n alipääsihteeri ja kansanmurhien ehkäisemisen asiantuntija Adama Dieng. Hän nosti esille kohtaamiaan rohkeita ihmisiä ja muistutti kansalaisyhteiskunnan merkityksestä. Samalla hän kertoi jännittävänsä sitä, osoittaako YK:n turvallisuusneuvosto nyt moraalista rohkeutta uusimman kriisin edessä.
– Toimistoni tehtävä on arvioida julmuuksien todennäköisyyttä erilaisissa tilanteissa. Varoitimme jo 2–3 vuotta sitten siitä, mitä Myanmarissa nyt tapahtuu. Nyt 480 000 rohiyangaa on karkoitettu kodeistaan Bangladeshiin. Turvallisuusneuvosto kokoontuu päättämään, miten tilanteeseen reagoidaan. Toivon, että siellä ei käytetä veto-oikeutta, vaan muistetaan yhteinen ihmisyys, sanoi Dieng.
Dieng muistutti, että toisen maailmansodan kansanmurhien ja sotarikosten jälkeen yleisesti todettiin, että vastaavaa ei saa tapahtua enää koskaan. Silti niin on tapahtunut monta kertaa, muun muassa Ruandassa ja jopa Euroopassa Bosnian sodassa.
Monet näistä ihmisistä ovat kansalaisaktivisteja, jotka ovat valmiita vaarantamaan henkensä taistellessaan muiden ihmisten oikeuksien puolesta.
Kansalaisaktivistit vaarantavat henkensä
Dieng kertoi matkustavansa työkseen maissa, joissa on merkkejä suistumisesta väkivallan tielle ja joukkotuhoon. Hän tapaa valtionpäämiehiä, kansalaisyhteiskunnan edustajia ja hirmutekojen silminnäkijöitä.
– Tapaan poliittisia johtajia, jotka pelkäävät oikeiden päätösten tekemistä. Johtajia, joilta puuttuu rohkeutta pitää kiinni periaatteistaan ja ilmaista kantansa. Tapaan myös poikkeuksellisen rohkeita miehiä ja naisia, jotka vaikeissa olosuhteissa osoittavat valtavaa rohkeutta.
Monet näistä ihmisistä ovat Diengin mukaan kansalaisaktivisteja, jotka ovat valmiita vaarantamaan henkensä taistellessaan muiden ihmisten oikeuksien puolesta.
– Heidän joukossaan on toimittajia, juristeja, ihmisoikeusaktivisteja, yhteisöjen johtajia ja uskonnollisia johtajia. Koska kansalaisyhteiskunnan toimijoilla on näin tärkeä rooli, he joutuvat usein autoritaaristen hallintojen ensimmäisiksi kohteiksi. Kansalaisjärjestöjä lakkautetaan, niiden jäseniä vangitaan ja pahimmassa tapauksessa kidutetaan ja tapetaan.
Diengin mukaan kansalaisaktivisteilla on toimintansa vuoksi suurimmat riskit tällä hetkellä kuudessa maassa. Nämä maat ovat Honduras, Egypti, Filippiinit, Pakistan, Venäjä ja Syyria.
Dieng kertoi puheessaan useita konkreettisia esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat puuttuneet epäkohtiin huolimatta heihin itseensä kohdistuneista vaaroista. Yksi heistä on iranilainen entinen kovan linjan konservatiivi, shiiamuslimi ja kolumnisti Mohammad Norizadi. Hän nosti näkyvästi esille Bahai-uskonnon kannattajiin maassaan kohdistuvan vainon. Noridazi suuteli neljävuotiaan Bahai-pojan jalkoja ja julkisti kuvia tapahtumasta blogissaan. Hän teki jotain, mitä kukaan muu ei uskaltanut tehdä ja puolusti samalla uskonnonvapautta.
Uskon, että yksittäiset esimerkit rohkeudesta ovat meille opiksi.
Vihasta anteeksiantoon
Uskonnollisten ja perinteisten johtajien rauhanvälitysverkosto, jota Kirkon Ulkomaanapu on ollut synnyttämässä, pyrkii käyttämään uskonnollisten johtajien vaikutusvaltaa hyvään. Tämä on erityisen tärkeää hauraissa maissa, jossa vihapuhe voi ajaa konkreettiseen ja äärimmäiseen pahuuteen.
Dieng kertoi verkoston tapaamisessa kuulemansa kertomuksen kahdesta nigerialaisesta. Toinen on kristitty pappi Wuye ja toinen imaami Asfaha.
Nigerian pohjoisosissa on vuosikymmeniä käyty taisteluja kristittyjen ja muslimien välillä. Muslimitaistelijat tappoivat Wuyen henkivartijan ja katkaisivat hänen kätensä jättäen hänet kuolemaan. Samaan aikaan kristityt taistelijat murhasivat muslimijoukkojen yhtenä johtajana toimineen imaamin läheisen oppi-isän.
Kolme vuotta pappi hautoi kostoa, kunnes osallistui hankkeeseen, jonka kouluttaja sanoi, ettei Jeesuksen sanomaa voi levittää vihan kautta. Imaami puolestaan kuuli saman anteeksiantamisen sanoman moskeijassaan. Molemmat pitivät tätä merkkinä Jumalalta. Nyt he toimivat väkivallan lietsomisen sijaan yhdessä rauhan puolesta, vaikka kumpikin on saanut uuden toimintansa vuoksi tappouhkauksia.
– Uskon, että yksittäiset esimerkit rohkeudesta ovat meille opiksi ja antavat mahdollisuuden pohtia, mitä itse kukin voisimme tehdä puolustaaksemme ihmisarvoa, huomautti Dieng.
Koulutus on avain tulevaisuuteen
Myös Global Partnership for Education -järjestön johtaja Alice Albright nosti esiin konkreettisen esimerkin rohkeudesta puhuessaan opetuksen merkityksestä maailmassa. Hän kertoi hondurasilaisen peruskoulun johtajasta, naisesta, joka oli toiminut opettajana 35 vuoden ajan. Koulu, johon liittyy myös vihannestarha, on turvasatama väkivallan riivaamassa maassa. Opettaja tekee työtään tietoisena siitä, että koulussa opiskelevien lasten tulevaisuus riippuu hänestä.
– Maailmassa on 264 miljoonaa lasta ja nuorta, jotka eivät käy koulua. Heidän lisäkseen on 130 miljoonaa lasta, jotka eivät osaa kunnolla lukea eivätkä kirjoittaa, vaikka käyvätkin koulua. Ilman välittömiä toimia 825 miljoonalla ei tule olemaan avaimia työllistymiseen ja elämässä menestymiseen. Heidän yhteiskuntansa jäävät ilman heidän panostaan.
Albrigth muistutti, että globaalissa maailmassa, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen, mahdollisuuksien epätasa-arvo synnyttää konflikteja, jotka leviävät yli rajojen.
– Koulutus on perusta äärimmäisen köyhyyden poistamiselle, terveysturvan parantamiselle, tautien leviämisen ehkäisylle, työpaikkojen luomiselle, kestävälle kehitykselle ja turvallisuudelle.
Juhlassa puhuivat myös pääministeri Juha Sipilä ja arkkipiispa Kari Mäkinen. Sipilä kiitti Suomen suurimmaksi kehitysyhteistyöjärjestöksi ja toiseksi suurimmaksi humanitaarisen avun antajaksi kohonnutta Kirkon Ulkomaanapua siitä, että se ei kaihda riskejä, vaan toimii rohkeasti hauraimmissa maissa.
KUA:n Rohkeus2017-kampanjan video syyrialaisesta Amanista:
Tiesitkö tätä?
Arkkipiispa Kari Mäkinen muistutti Kirkon Ulkomaanavun juhlassa siitä, millainen tilanne oli Suomessa sodan jälkeen. Usean maan kirkot tarjosivat apua, jonka kanavoimiseen syntyi Ulkomaanapu vuonna 1947. Jo ennen sitä Yhdysvaltain "kirkot antoivat samanlaista apua kuin nyt annetaan maailman kriisialueille. Valtion arvioiden mukaan lapset Lapissa olisivat nääntyneet nälkään ja kylmään sodanjälkeisenä talvena ilman Yhdysvaltain kirkoilta avustuksina saatua ruokaa, vitamiineja, vaatteita ja kenkiä." Nyt Kirkon Ulkomaanapu työskentelee ympäri maailmaa. Myös Euroopassa, jonne tulee ihmisiä etsimään suojaa ja turvaa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Ihmiset elävät kaatopaikalla ja nukkuvat kylmällä maalla” – Pakolaiset unohdettiin bosnialaiselle leirille, kun Eurooppa sulki ovensa
AjankohtaistaPunaisen Ristin eläkkeellä oleva viestintäjohtaja Hannu-Pekka Laiho hälytettiin apuun leirille, jonka olosuhteet saivat ranskalaisen kuvaajan pidättelemään itkua.
