Vahva vakaumus vähentää kuolemanpelkoa
– Kuolevalle on hyvin tärkeää se, että joku on hänen lähellään ja tukenaan loppuun asti, sanoo sairaalapappi Matti Hanhisuanto. Kuva: Hans v. Schantz

– Kuolevalle on hyvin tärkeää se, että joku on hänen lähellään ja tukenaan loppuun asti, sanoo sairaalapappi Matti Hanhisuanto. Kuva: Hans v. Schantz

Vahva vakaumus vähentää kuolemanpelkoa

Valtaosa suomalaisista hyväksyy eutanasian osana suomalaista terveydenhuoltoa, kertoo tuore tutkimus. Hyvässä hoidossa huomioidaan myös hengellisyys.

Eutanasian on valmis hyväksymään yhä useampi sekä sairaanhoitajista että muista suomalaisista. Terveystieteiden maisteri Anja Terkamo-Moisio näkee, että eutanasiasta käytävälle yhteiskunnalliselle keskustelulle olisi siksi tarvetta. Hän on selvittänyt suomalaisten suhtautumista kuolemaan ja eutanasiaan Itä-Suomen yliopistoon tekemässään väitöstutkimuksessa.

74 prosenttia tutkimukseen osallistuneista sairaanhoitajista ja 85 prosenttia muista suomalaisista ilmoitti hyväksyvänsä eutanasian osana suomalaista terveydenhuoltoa.

Enemmistö kummastakin ryhmästä katsoi myös, että Suomi hyötyisi eutanasian sallivasta laista ja arvioi, että eutanasia laillistetaan tulevaisuudessa Suomessa. Samalla sairaanhoitajat kuitenkin pitivät erittäin tärkeänä oikeutta kieltäytyä osallistumasta eutanasiaan, mikäli se laillistetaan.

Terkamo-Moisio itse ei halua ottaa kantaa siihen, pitäisikö eutanasia laillistaa. Hän myös korostaa, että vanhustenhuollon ja saattohoidon mahdolliset ongelmat olisi ratkaistava ennen kuin eutanasian laillistamista edes harkitaan.

– Eutanasiaa ei saisi nähdä edes kaukaisena ratkaisuna sen enempää vanhustenhuollon kuin saattohoidonkaan haasteisiin. Yleisesti ottaen eutanasia nähdään mahdollisuutena tilanteessa, jossa kaikki muut mahdolliset keinot on käytetty. Mielestäni näin ei ole, mikäli esimerkiksi laadukasta saattohoitoa ei ole kyetty järjestämään.


Anja Terkamo-Moisio tutki sitä, kuinka kuolemaan ja eutanasiaan suhtaudutaan.

Enemmistö suhtautuu neutraalisti kuolemaan

Enemmistö Terkamo-Moision tutkimukseen osallistuneista piti kuolemaa luonnollisena osana elämää. Vähiten kuolemaa pelkäsivät toisaalta vahvasti uskonnolliset ja toisaalta ei-uskonnolliset ihmiset.

– Sitä vastoin henkilöt, jotka olivat jollakin tasolla uskonnollisia, raportoivat vahvempaa kuolemanpelkoa. Henkilön varmuus kuolemanjälkeisestä elämästä tai siitä, ettei sellaista ole, näyttäisi siis vähentävän kuolemanpelkoa. Vastaavasti epävarmuus siitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, saattaa voimistaa pelkoa.

Sairaanhoitajilla kuolemaan kohdistuva pelko väheni työkokemuksen karttuessa ja ne hoitajat, jotka usein työssään kohtasivat kuolevia potilaita, pelkäsivät kuolemaa vähemmän kuin muut.

Yksi ulottuvuus kuolevien potilaiden hoidossa on hengellisten kysymysten käsittely. Terkamo-Moisio muistuttaa sen kuuluvan eettisesti korkeatasoiseen hoitotyöhön.

– Mielestäni hengellisyydellä ei tällä hetkellä ole sitä asemaa, joka sillä etenkin kuolevan potilaan hoidossa voisi olla. Vaikka yksittäinen hoitaja ei itse kokisi olevansa valmis käsittelemään potilaan kysymyksiä, hänen tulisi tietää, kenen puoleen siinä tilanteessa voi kääntyä.
 

Papin mielestä eutanasia ei ole ratkaisu

Peijaksen sairaalassa työskentelevä sairaalapappi Matti Hanhisuanto tapaa kuolevia potilaita ja heidän omaisiaan lähes viikoittain. Hän sanoo, että niissä tilanteissa elämän arvo kirkastuu.

– Se tuo myös sellaisen näkemyksen, että eutanasia ei ole ratkaisu. Itse en olisi valmis päättämään toisen ihmisen elämää. Kristillisen käsityksen mukaan elämä on Jumalan lahja ja sen alku ja loppu on Jumalan käsissä, Hanhisuanto sanoo.

Silloin tällöin hän kohtaa potilaita, jotka haluavat keskustella eutanasiasta.

– Melkein kaikilla heistä on ollut pitkään jatkunut, etenevä ja tuskallinen sairaus ja voimakas ahdistus, kun sairautta ei enää jaksaisi. Monet ovat kokeneet myös olevansa turhia ja vaivaksi toisille, Hanhisuanto kertoo.

– Usein kuolemantoiveissa on mukana myös psyykkistä ja hengellistä taakkaa ja vaikeita ihmissuhteita. Lempeällä ja kärsivällisellä läsnäololla, kyselyllä ja kuuntelulla potilaan ahdistusta yleensä saa helpotettua.

Hanhisuannon mukaan oma tai läheisen vakava sairaus saa monet pohtimaan hengellisiä kysymyksiä ja etsimään turvaa. Toisaalta ihminen voi ajautua kriisiin, vaikka hänellä olisi vahvakin uskonnollinen vakaumus.

– Ei usko poista kärsimystä tai sairautta ja kyllä uskova ihminenkin saattaa pelätä. Ihmistä ehkä askarruttaa, onko Jumala tuomari ja mitä kuoleman jälkeen käy, pääsenkö taivaaseen vai joudunko kadotukseen.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: