Jutta Urpilainen, Hjallis Harkimo ja Li Andersson olivat piispa Teemu Laajasalon viimeiset vieraat Presidentin arvot -keskustelujen sarjassa.
Vakava Andersson, herkkä Harkimo ja lehmänhermoinen Urpilainen – näin piispan ja presidenttiehdokkaiden viimeiset arvokeskustelut etenivät
Kolmessa viimeisessä piispan ja presidenttiehdokkaan keskustelussa käsiteltiin muun muassa elämänarvoja, anteeksi antamista ja mieleen jääneitä hetkiä.
Suomen EU-komissaari ja Sdp:n presidenttiehdokas Jutta Urpilainen nimesi tärkeimmiksi elämänarvoikseen yhdenvertaisuuden, oikeudenmukaisuuden ja rehellisyyden, kun piispa Teemu Laajasalo haastatteli häntä Helsingin tuomiokirkon kryptassa 8. joulukuuta.
Näille arvoille vastakkaisiksi asioiksi Urpilainen nimesi yhteiskunnallisen eriarvoisuuden ja disinformaation, jonka keskellä on helppo hukata se, mikä on totta. Oikeudenmukaisuus merkitsee Urpilaisen mielestä sekä vapautta että vastuuta joka seuraa siitä, että elämme yhdessä toistemme kanssa.
– Oikeudenmukaisuus liittyy siihen, miten taakkoja ja vastuuta jaetaan, kun on taloudellisesti haastava aika. Silloin meidän, jotka olemme vahvempia, on otettava suurempi vastuu, Urpilainen sanoi.
Pohjoismaista hyvinvointivaltiota tarvitaan Urpilaisen mielestä ihmisten erilaisista kasvuympäristöistä johtuvien erojen tasoittamiseen, jotta jokainen saisi mahdollisuuden hyvään elämään ja omien unelmien tavoittelemiseen. Laajasalo tarttui tähän ajatukseen kysymällä, tarvitaanko mahdollisuuksien tasa-arvoa vain elämän alkupäässä.
– Kannatan myös tulonjaon tasaamista ja progressiiviseen verotukseen liittyvää yhteiskunnallista eetosta, Urpilainen täsmensi.
Koen tärkeimmäksi kutsumuksekseni edistää nuorten ihmisten kouluttautumista ja luoda tapoja siihen, että he saavat äänensä kuuluviin.
- Jutta Urpilainen
Keskustelun alussa Urpilainen kertoi olleensa lapsesta saakka lehmänhermoinen persoonallisuus, joka suuttuu harvoin, mutta voimakkaasti. Myöhemmin hän palasi aiheeseen ja sanoi, että hänen verenpaineensa kohoaa nopeasti, kun hän kokee jonkin asian syvästi epäoikeudenmukaiseksi.
– Kokemus toimii myös voimavarana, joka saa minut liikkeelle ja vaikuttamaan asioihin.
Laajasalo kysyi Urpilaiselta, voiko demokratia olla vientituote globaalin etelän maihin ja voiko demokratian vieminen olla kolonialismia. Kysymys vei Urpilaisen ajatukset Afrikkaan, jonka 1,3 miljardista ihmisestä 65 prosenttia on alle 25-vuotiaita. Suhteet Afrikkaan kuuluvat Urpilaisen vastuualueeseen komissaarina.
– Koen tärkeimmäksi kutsumuksekseni edistää nuorten ihmisten kouluttautumista ja luoda tapoja siihen, että he saavat äänensä kuuluviin. Tämä on oikea tapa viedä demokratiaa, ei johtajien käännyttäminen, Urpilainen sanoi.
Jos Jutta Urpilainen nimitettäisiin opetusalan paaviksi, hän parantaisi Suomen Pisa-tuloksia pienentämällä ryhmäkokoja ja rajoittamalla kännyköiden käyttöä.
Harkimo: Rakkaus on universaalia, isänmaallisuus ei
Liike Nyt -puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja ja liikemies Hjallis Harkimo nimesi elämänarvoikseen rakkauden, isänmaallisuuden ja suorapuheisuuden, kun hän keskusteli piispa Laajasalon kanssa 11. joulukuuta.
Laajasalo tarttui ensin viimeksi mainittuun ja kysyi, miten suorapuheisuus sopii yhteen presidentin tonttiin kuuluvan diplomatian ja kansainvälisten suhteisen hoitamisen kanssa.
– Rehellisyyden avulla Suomi pystyy luomaan pysyviä kansainvälisiä suhteita, mutta kierrellen ja kaarrellen niitä ei tule. Kun neuvotellaan isoista asioista, silloin pitää keskittyä asiaan ja pärjätä siinä, muuten et saa sopimusta, Harkimo perusteli.
Vaikka asioiden kaunistelulla ei Harkimon mukaan pärjää ulkopolitiikassa, silläkin on hänen kokemuksensa mukaan elämässä oma paikkansa.
– Naisten kanssa asioita ei voi sanoa suoraan, muuten ei hyvä seuraa.
Ilman rakkautta ihminen on elämässään aika hukassa.
- Hjallis Harkimo
Isänmaallisuus tulee Harkimon mukaan kotikasvatuksesta. Äiti luki lapsille satuja, mutta sodan käynyt isä luki Väinö Linnaa ja puhui lasten kanssa usein sotaan liittyvistä asioista.
Piispa Laajasalo kysyi Harkimolta, ovatko arvot universaaleja eli sellaisia, jotka jokainen ihminen voi jakaa. Harkimo sanoi pitävänsä rakkautta universaalina arvona, mutta suorapuheisuus ja isänmaallisuus eivät hänen mielestään ole sellaisia.
– Se, että pystyy rakastamaan läheisiään, on elämän tärkein asia. Ilman rakkautta ihminen on elämässään aika hukassa, hän sanoi.
Rakkauden mukaan voi ohjautua Harkimon mukaan myös yhteiskunnallisissa tehtävissä. Presidentin tehtävässä rakkaus ilmenee niin, että tehtävään valitun pitää rakastaa Suomen kansaa. Harkimo sanoi myös, että rakkaus sisältää yhdenvertaisuuden kaltaiset asiat.
– Meidän pitää kohdella ihmisiä niin kuin toivomme, että meitä kohdellaan.
Piispan haastoi Harkimoa vielä Jeesuksen opetuksella, jonka mukaan myös pahoja ihmisiä pitää rakastaa. Tähän Harkimo vastasi arkirealistisesti, että kaikkia ihmisiä ei voi eikä pidäkään rakastaa.
Hjallis Harkimo arvostaa presidentti Donald Trumpin kykyä saada viestinsä perille, mutta ei jaa tämän arvoja ja poliittisia tavoitteita.
Li Andersson: Tarvitaan rakenteita, jotka auttavat tulemaan vapaaksi
Vasemmistoliiton puheenjohtaja ja kansanedustaja Li Andersson ja piispa Teemu Laajasalo keskustelivat arvoista 15. joulukuuta. Andersson kertoi samastuvansa Jeesuksen opetukseen lähimmäisenrakkaudesta, johon sisältyy ymmärrys jokaisen ihmisen arvokkuudesta ja tarpeellisuudesta yhteiskunnassa asemasta riippumatta.
– Koen, että yleinen keskusteluilmapiiri Suomessa on mennyt raadolliseen suuntaan siinä, millä tavalla kanssaihmisistä puhutaan.
Andersson nimesi tärkeimmiksi elämänarvoikseen vapauden, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden sekä ekologiset kestävyysarvot.
Laajasalo kiinnitti huomiota siihen, että arvot muistuttivat Ranskan vallankumouksen iskusanoja ”vapaus, veljeys ja tasa-arvo”, mutta veljeys oli pudonnut pois. Anderssonin mukaan veljeys ei ole enää 2020-luvulla freesi arvo, koska se on sukupuolittunut ja ulossulkeva.
Vapaus on Anderssonin mukaan arvona yleisinhimillinen, koska ihmisillä on tarve ilmaista itseään yhteiskunnassa sekä taiteen että yhteiskunnallisten kannanottojen kautta.
– Tämä tarve yhdistää meitä kaikkia. Pelkkä toimeentulon ja työpaikan turvaaminen ei riitä, jos ihmiseltä puuttuvat nämä vapaudet.
Sananvapautta pitää turvata, mutta samalla sillä on myös rajat. Sananvapaus ei anna oikeutta toimia niin, että toisten ihmisoikeudet vahingoittuvat.
- Li Andersson
Andersson arvioi, että vasemmisto ottaa oikeistoa paremmin huomioon ihmisten erilaiset lähtökohdat ja sen, että yhteiskunnassa tarvitaan rakenteita, jotka auttavat kaikkia ihmisiä tulemaan vapaiksi.
– Julkinen maksuton koulutus on tällainen järjestelmä. Se tarjoaa kaikille ihmisille mahdollisuuden saada sellaisia työkaluja, joilla voi toteuttaa vapauttaan yhteiskunnassa, Andersson sanoi.
Kansainvälistä lakia ja ihmisoikeuslainsääntöä opiskelleen Anderssonin mukaan sananvapaus on keskeinen ihmisoikeus, mutta sen tulkinta ei ole helppoa tai yksiselitteistä. Esimerkkinä Andersson mainitsi uskonrauhapykälän, jota hän piti aiemmin vanhanaikaisena lainsäädäntönä, mutta ei välttämättä enää.
– Sananvapautta pitää turvata, mutta samalla sillä on myös rajat. Sananvapaus ei anna oikeutta toimia niin, että toisten ihmisoikeudet vahingoittuvat. Ei ole oikein loukata ja halventaa ihmisiä tai vaikuttaa niin, että he joutuvat kokemaan jopa väkivaltaista kohtelua, Andersson sanoi.
– Myös uskontoja pitää voida kritisoida, mutta en enää koe sananvapauden kannalta välttämättömäksi ajatella, että se antaa oikeuden polttaa uskontojen pyhiä kirjoja.
Li Anderssonin mielestä Ranskan vallankumoukseen liitetyistä arvoista ”veljeys” ei ole enää freesi 2020-luvulla.
Anteeksi antaminen, armon kokeminen ja politiikan arki
Kun piispa Teemu Laajasalo kysyi, milloin presidenttiehdokkaat ovat toimineet omia arvojaan vastaan, yksikään ei tuonut esiin luonteen heikkouksia tai itseensä pettymisen hetkiä. ”Synnintunnustukset” jäivät odotetusti yksityisyyden suojan piiriin. Kysymykset ehdokkaiden kyvystä antaa anteeksi ja anteeksi saamisen kokemuksista toivat kuitenkin esiin henkilökohtaista pohdintaa.
Jutta Urpilainen arvioi kehittyneensä vuosien varrella omien virheiden myöntämisessä ja anteeksi antamisessa.
– Olen joutunut harjoittelemaan anteeksi antamisen taitoa, kun elämässä on tullut vastaan tilanteita, joissa sitä on koeteltu hyvin paljon. Ajattelin jo pikkutyttönä, että en halua koskaan tulla katkeraksi, Urpilainen sanoi.
– Elämässäni on ollut myös tilanteita, joissa olen saanut kokea armon. Armon kokemukset ovat tapahtuneet enemmän kirkossa kuin niin, että minut olisi armahdettu ihmisten toimesta.
En usko, että ne, jotka kiusaavat toista, ymmärtävät, miten suuri vaikutus kiusaamisella on, ja miten se jää ihmisen sieluun.
- Hjallis Harkimo
Hjallis Harkimo paikansi anteeksi antamisen rajan pohtimalla lapsuutensa kokemuksia koulukiusaamisesta ja niiden jättämää jälkeä.
– Jos minua kiusannut ihminen tulee pyytämään anteeksi, pystyn antamaan anteeksi, mutta jos ei tule, en pysty. En usko, että ne, jotka kiusaavat toista, ymmärtävät, miten suuri vaikutus kiusaamisella on, ja miten se jää ihmisen sieluun.
– On paljon asioita, jotka kaduttavat minua, mutta elämää ei voi elää miettimällä, mitä olisi pitänyt tehdä. Niistä pitää oppia ja tehdä seuraavalla kerralla paremmin. Menneisyyteen ei voi vaikuttaa, mutta tulevaisuuteen voi, Harkimo sanoi.
Li Andersson nosti kestävyysarvot esimerkiksi arvojen ja toiminnan välisestä ristiriidasta omassa elämässään.
– Toimin tehtävissä, joiden vuoksi lennän enemmän kuin keskivertoihmiset. Kotielämäni on tällä hetkellä kahdessa kaupungissa, ja siitä seuraa autolla liikkumista. Ekologinen jalanjälkeni on näistä syistä keskimääräistä suurempi, Andersson arvioi.
– Mielestäni paras lääke kestävyysarvoihin liittyvään maailmantuskaan on se, että yrittää tehdä asioille jotakin. Itse ostan käytettyjä vaatteita, enkä syö lihaa. Olen valinnut omaksi tavakseni vaikuttaa myös politiikan tekemisen. Emme voi kaataa vastuuta kestävästä elämäntavasta vain yksilöiden harteille, vaan siihen tarvitaan myös poliittisia valintoja.
Koen, että läheiset armahtavat minua päivittäin, kun he joutuvat elämään aina minun aikataulujeni mukaan.
- Li Andersson
Läheisten anteeksiantoa Andersson kokee tarvitsevansa erityisesti tilanteissa, joissa poliitikon työ ja arkielämän tarpeet törmäävät toisiinsa.
– Koen, että läheiset armahtavat minua päivittäin, kun he joutuvat elämään aina minun aikataulujeni mukaan, enkä voi olla läsnä kotona yhtä paljon kuin ihmiset, joilla on kahdeksantuntinen työpäivä. Toinen asia, jonka vuoksi koen usein omantunnon pistoksen, on se, että minä olen valinnut julkisen työn, mutta läheiseni eivät ole.
Kiroilua pianon avulla, kyyneliä tv:n ääressä ja lupa virheisiin
Kuten aikaisemmissa presidenttiehdokkaiden haastatteluissa, piispa Teemu Laajasalo käsitteli ehdokkaiden kanssa presidentin tehtävään ja presidentti-instituutioon liittyviä asioita kuten puolustusvoimien johtamista, presidentin armahdusoikeutta ja sitä, miten presidentti voi yhdistää monenlaisten jakolinjojen erottamia kansalaisia.
Mukana oli myös teemoja, jotka oli valittu arvokeskusteluja seuranneita lukioryhmiä ajatellen, kuten perustuvatko arvot ihmisten välisiin sopimuksiin vai ovatko ne olemassa ihmisestä riippumatta ja onko ihmisellä vapaa tahto. Keskusteluissa nousi esiin myös presidenttiehdokkaiden luonnetta ja persoonaa valottavia tuokiokuvia.
Lapsuudessaan Jutta Urpilainen ”kiroili pianon kautta” eli ilmaisi soittamalla sellaisia tunteita, joihin kiltin tytön sanallinen ilmaisuvara ei riittänyt. Murrosiässä musiikki oli hänelle kanava surun ja vihan tunteiden käsittelyyn. Nykyisin Urpilainen kiroilee omien sanojensa mukaan harvoin.
Hjallis Harkimo on käynyt lähellä kuolemaa kahdesti, purjeveneen kaatuessa sekä kokiessaan sydänkohtauksen Afrikan matkalla. Moni pitää Harkimoa kovana bisnesmiehenä, mutta todellisuudessa hän on herkkä ja saattaa itkeä katsoessaan surullista elokuvaa. Kasvissyönnin kokeileminen oli Harkimolle hyvä Youtube-videon aihe, mutta tapa jäi pysyväksi, koska siitä tuli niin hyvä olo.
Li Andersson pitää itseään ja puoluetovereitaan keskimääräistä vakavampina ihmisinä, mutta löytää elämästä myös paljon iloa ja toivoa. Nuorempana Anderssonin oli mahdotonta sallia itselleen virheitä, mutta nykyisin häntä auttaa elämänohje ”joka tekee paljon, myös mokaa paljon”.
Keskustelujen lopuksi piispa Laajasalo kysyi jokaiselta presidenttiehdokkaalta saman kysymyksen: Jos Jumala on olemassa, mitä toivot hänen sanovan sinulle taivaan portilla?
– Tervetuloa kotiin, Urpilainen vastasi.
– Hän sanoisi ”Terve Hjallis, en tiennyt, että tulet näin aikaisin.” Minä vastaisin, että mennään hissillä ylempään kerrokseen, ei alas, Harkimo sanoi.
– Toivon, että olisin elänyt elämäni niin, että kun olen siellä, hän sanoo minulle ”Kiitos, että yritit”, Li Andersson vastasi.
Piispa Laajasalon ja Li Anderssonin keskustelu on kokonaisuudessaan katsottavissa täällä. Piispan keskustelun Hjallis Harkimon kanssa voi katsoa kokonaisuudessaan täällä ja keskustelun Jutta Urpilaisen kanssa täällä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Mitä presidenttiehdokkaat toivovat Jumalan sanovan heille taivaan portilla? Kokeile, tunnistatko ehdokkaiden toiveet
HengellisyysJos Jumala on olemassa, mitä toivot hänen sanovan sinulle taivaan portilla? Presidenttiehdokkaat vastasivat kysymykseen piispa Teemu Laajasalon kanssa käydyissä arvokeskusteluissa.
