null Vapaaehtoistehtävät kirkossa antavat paljon Satu ja Pauno Hellstenille – pieniä puuristejä syntyy käsityönä Nepalin lasten hyväksi

Pauno Hellsten on tehnyt puusta ainakin 250 pientä kämmenristiä. Niiden myyntituotolla autetaan Nepalin vammaisia lapsia. Satu Hellsten seuraa vieressä miehensä aherrusta.

Pauno Hellsten on tehnyt puusta ainakin 250 pientä kämmenristiä. Niiden myyntituotolla autetaan Nepalin vammaisia lapsia. Satu Hellsten seuraa vieressä miehensä aherrusta.

Vapaaehtoistehtävät kirkossa antavat paljon Satu ja Pauno Hellstenille – pieniä puuristejä syntyy käsityönä Nepalin lasten hyväksi

Seurakunnissa on tarjolla monenlaisia vapaaehtoistehtäviä. Toisten hyväksi toimiminen voi tuoda merkitystä omaan elämään.

Toiset ihmiset, yhdessä oleminen ja hyvän tekeminen. Näihin asioihin kolme espoolaista tiivistää sen, mikä heitä motivoi toimimaan kirkon vapaaehtoistehtävissä.

Satu Hellsten ohjaa Nupurin kappelilla eläkeläiskerhoa sekä toimii kirkkoväärtinä ja vapaaehtoisena Syysmatin markkinoilla. Hänen puolisonsa Pauno Hellsten ohjaa Karhusuon koululla nikkaripiiriä sekä toimii vaimonsa tapaan kirkkoväärtinä ja vapaaehtoisena Syysmatin markkinoilla. Molemmat toimivat myös pysäkkimessuryhmässä.

Lisäksi entinen rakennusalan ammattilainen Pauno Hellsten muun muassa veistää ja hioo tervalepästä pieniä pyöreäkulmaisia kämmenristejä. Niitä myydään Pitäjäntuvassa Espoon tuomiokirkon mäellä, ja myyntituotto menee kokonaan Nupurin eläkeläiskerhojen nimikkokohteeseen Nepalin vammaisille lapsille.

– Kämmenristien tekeminen alkoi siitä, kun pappi näytti minulle kämmenristin kuvaa ja kysyi, voisinko tehdä niitä parikymmentä kappaletta retriittiä varten. Kun kysyntää oli, valmistin niitä lisää. Vuosien varrella olen tehnyt niitä ainakin 250 kappaletta, Pauno Hellsten sanoo.

Pelkästään oman itsensä ympärillä pyöriskely ei tee ihmiselle hyvää.
– toimittaja Tiina Merikanto

Yhdessä tekemistä hyvässä hengessä

Hirvisuolla asuvat Hellstenit ovat toimineet Espoon tuomiokirkkoseurakunnassa erilaisissa vapaaehtoistehtävissä lähes 20 vuotta. Aiemmin kumpikaan heistä ei ollut aktiiviseurakuntalainen. Kirkon toiminta ja ihmiset tulivat tutuiksi tehtävien myötä. Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun Nupurin ­alueen pappi sai houkuteltua Satu Hellstenin kappelineuvoston jäseneksi.

Satu ja Pauno Hellsten kehuvat kirkon vapaaehtoistoiminnassa vallitsevaa hyvää ja myönteistä yhdessä tekemisen henkeä. Kirkon piiristä Satu Hellsten on löytänyt itselleen uusia ystäviä. Hän on myös innostanut muutaman tuttavansa mukaan vapaaehtoistehtäviin.

– Haluan nähdä ihmisiä ja keskustella asioista. Nautin myös siitä, kun saan tehdä jotakin, josta on hyötyä toisille, Pauno Hellsten sanoo.

Seurakunnan nikkaripiiri ei ole hänen mukaansa pelkkää käsillä tekemistä, vaan myös keskustelua sekä elämään että Raamattuun liittyvistä aiheista. Kahden tunnin kerhoaika venyy usein pidemmäksi, kun puhuttavaa on paljon.

Hellstenit kertovat oman seurakuntansa järjestämistä tilaisuuksista vapaaehtoisille ja esittelevät Syysmatin markkinoilta saamiaan leikkimielisiä kunniakirjoja. Ne kaikki osoittavat heille, että seurakunta arvostaa vapaaehtoisia ja heidän tekemäänsä työtä.

Vapaaehtoisena vertaistukiryhmässä 

Tiina Merikanto ohjaa pastori Marianne ­Tiihosen parina Mitä vielä? -ryhmää Tapiolan seurakunnassa. Ryhmä tarjoaa vertaistukea äskettäin eläkkeelle siirtyneille. Merikannolla on lisäksi vapaaehtoistehtäviä Tuomasmessussa.

Merikanto jäi keväällä eläkkeelle Yleisradiosta, jossa hän toimi pitkään sosiaali- ja terveysasioiden erikoistoimittajana. Vapaaehtoistyötä hän on tehnyt aiemmin muun muassa Kriisipuhelimen päivystäjänä.

– Kirkon vapaaehtoistyön yhteiskunnallinen merkitys voisi olla vielä paljon suurempi, jos vapaaehtoisten mukaan ottaminen seurakunnissa saisi toimivammat rakenteet, Tiina Merikanto sanoo.

– Kirkon vapaaehtoistyön yhteiskunnallinen merkitys voisi olla vielä paljon suurempi, jos vapaaehtoisten mukaan ottaminen seurakunnissa saisi toimivammat rakenteet, Tiina Merikanto sanoo.

Merikanto on pohtinut, mikä saa hänet antamaan aikaansa ja energiaansa toisten hyväksi. Hän siteeraa Franciscus Assisilaisen rukousta, jossa puhutaan katseen suuntaamisesta pois ihmisestä itsestään.

– Ajattelen, että pelkästään oman itsensä ympärillä pyöriskely ei tee ihmiselle hyvää. Silloin perspektiivi katoaa ja huomio keskittyy esimerkiksi omiin kremppoihin.

Kirkon vapaaehtoistyö mahdollistaa Tiina Merikannon mukaan liittymisen johonkin suurempaan ja samalla ikiaikaisiin hyveisiin – kristilliseen uskoon, toivoon ja rakkauteen – elämän epätäydellisyydestä ja vajavuudesta huolimatta.

– Parhaimmillaan vapaaehtoistyö voi antaa elämälle merkitystä. Frank Martela on sanonut, että elämän merkitys on tehdä itselleen merkityksellisiä asioita niin, että tekee itsestään merkityksellisen muille ihmisille. Vapaaehtoistyössä voin toteuttaa tuota viisasta ajatusta.

Merikannon kokemus Tapiolan seurakunnasta on myönteinen. Mitä vielä? -ryhmän ohjaajana hän on voinut hyödyntää omia tietojaan ja taitojaan. Syksyllä hän jatkaa samassa tehtävässä, mikäli uuteen ryhmään tulee tarpeeksi osallistujia.

Kirkon piirissä tehtävällä vapaaehtoistyöllä on Merikannolle erityinen merkitys.

– Kirkon vapaaehtoistyön yhteiskunnallinen merkitys voisi olla vielä paljon suurempi, jos vapaaehtoisten mukaan ottaminen saisi toimivammat rakenteet. On varmaan hyvin monenlaisia seurakuntia, mutta käsitykseni on, että mukaan pääseminen jää edelleenkin liian usein sattuman varaan.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: