
Maisema on muuttunut Gräsan mäellä reilun 50 vuoden aikana: Olarin kirkon pihamaalle on kerätty Gräsan kartanon puretun päärakennuksen kivijalan osia penkeiksi. Vasemmalla kuva puretusta kartanosta. Olarin kirkko valmistui vuonna 1981. Kuvat: Satu Koivisto / Museovirasto, Kristina Ekman / Espoon kaupunginmuseo, Esko Jämsä.
Vuonna 1975 espoolaisia oli 120 000, nyt heitä on yli 320 000 – Espoonlahden ja Olarin seurakunnat ovat kokeneet muutoksen vuosia
Viisi vuosikymmentä sitten Espoo kasvoi vauhdilla. Vuonna 1975 toimintansa aloitti eteläisessä Espoossa kaksi uutta seurakuntaa. Molempiin rakennettiin kirkkokin.
Aluksi soi Jean Sibeliuksen Andante festivo puhallinorkesterin tulkitsemana. Olarin seurakunnan perustamisjuhlaa vietettiin Matinkylän kansakoululla tammikuun ensimmäisenä päivänä 1975.
Olarin ja Espoonlahden seurakunnat aloittivat toimintansa 50 vuotta sitten. Niiden tähänastinen taival kertoo Espoon valtavasta muutoksesta.
Uusille seurakunnille tuli tarvetta 1960- ja 70-luvuilla, sillä Espoo alkoi kasvaa. Vuonna 1964 Espoon suomalainen seurakunta pilkottiin Kanta-Espooksi, Etelä-Espooksi ja Leppävaaraksi. Tapiola oli itsenäistynyt jo muutama vuosi aiemmin.
Etelä-Espoon seurakunta jaettiin sitten vuonna 1975 Olariksi ja Espoonlahdeksi. Seurakuntalaisten määrä Etelä-Espoossa oli vuosikymmenessä yli nelinkertaistunut, ja väkeä tuli yhä lisää.

Gräsan kartanon päärakennus vuonna 1964. Gräsan kartanon päärakennuksen edessä seisoi tammi, jonka takana on nykyään Olarin seurakunnan rakennuksia. Kartano purettiin vuonna 1979. Kuva: Vesa Mäkinen / Espoon kaupunginmuseo
Sittemmin vakiintuneista seurakuntien nimistä ei oltu alkuun yksimielisiä. Espoonlahden seurakunta oli Kivenlahden seurakunta vuoteen 1979. Nimenmuutosta esitettiin myös Olarille. Siitä olisi voinut tulla Matinkylän seurakunta, mutta muutosesitys ei saanut tarpeeksi vastakaikua. Olari-nimellä oli pitkä historia: nimi juontaa juurensa Olarsbyn tilaan ja viittaa alkujaan Pyhään Olaviin.
Olarin ja Espoonlahden kirkot vihittiin käyttöön 1980-luvun alussa
Kasvavat seurakunnat tarvitsivat tietysti uusia kirkkoja. Etelä-Espoon seurakunnalla oli ollut 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa käytössään Niittykummussa sijaitseva pieni puukirkko, nykyiseltä nimeltään Niittykummun kappeli. Tilaa oli vain 90 seurakuntalaiselle.
Onneksi Matinkylän seurakuntakeskus, nykyinen Matinkappeli, valmistui vuonna 1977 tilapulaa helpottamaan.
Uudet kirkkonsa seurakunnat saivat 1980-luvun alkaessa. Piispa Aimo T. Nikolainen sai käydä virkatehtävissä Espoossa alvariinsa: hän vihki Espoonlahden kirkon käyttöön ensimmäisenä adventtina 1980 ja Olarin kirkon muutamaa kuukautta myöhemmin, 1.3.1981.
Olarin kirkon rakennuspaikasta, Gräsan kartanon mäestä, neuvoteltiin kaupungin kanssa pitkään. Hanke viivästyi, koska kartanon rakennuksia esitettiin suojeltaviksi. Paikalla tiedettiin sijainneen Halden-nimisen miehen tilan jo 1400-luvulla.
Tuolle mäelle kirkko lopulta nousi. Kahdeksankymmenen arkkitehtisuunnitelman joukosta voittajaksi nousi Käpy ja Simo Paavilaisen ”Puolibasilika”. Palkintolautakunta kehui: ”Kirkkosali on liturgisesti oikein suunniteltu, ja elävä tila on aikaansaatu vaatimattomin keinoin.”
Espoonlahden kirkon suunnittelivat arkkitehdit Timo ja Tuomo Suomalainen. Kirkkosalin muodolla he tahtoivat korostaa yhdessäolon tuntua ja välttää tilan sulkeutuneisuutta.

Espoonlahden kirkko on vuonna 1975 perustetun Espoonlahden evankelis-luterilaisen seurakunnan ensimmäinen pysyvä toimitila. Se on myös ensimmäinen tällä tontilla sijainnut rakennus. Kirkko vihittiin käyttöön marraskuun lopussa 1980. Kuva: Petteri Järvinen.
Jo Etelä-Espoon seurakunnassa lapsityö oli vilkasta, eikä tarve ollut vähenemään päin. 1980-luvun puolivälissä Olarin seurakunnassa toimi yli 20 musiikkileikkikoulua.
Kirkkoherra Antti Malinen pitää Olarin omaleimaisina piirteinä vuosikymmeniä jatkunutta vahvaa musiikkityötä, samoihin aikoihin Tuomasmessun kanssa perustettua Matinmessua sekä seurakunnan Chapple-tilaa, joka on vakiinnuttanut asemansa kauppakeskus Isossa Omenassa.
Kirkkoherra Jukka Lehti nostaa Espoonlahdesta esiin seurakunnan lauluvoiman, aktiiviset rukousrenkaat sekä kolmena päivänä viikossa toimivan diakonian elintarvikejakelun.
50-vuotisjuhla värittää molemmissa seurakunnissa koko vuotta. Kirkkoherrat lupaavat lasten laulukarkeloita, rippikouluveisuja ja Kauneimpia taivaslauluja. 50 vuotta täyttäviä kutsutaan synttäreille. Suunnitteilla on myös seurakuntien yhteinen matka Roomaan.
Jutun taustana on käytetty Eeva Ojasen teosta Espoon seurakuntahistoria (Espoon seurakunnat 1990).
Muutosten vuosikymmenet
Tilastot näyttävät muutoksen, jonka Suomi ja Espoo ovat 50 vuodessa käyneet läpi.
Vuonna 1975 espoolaisia oli 120 000, ja heistä 106 000 kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Nyt, 50 vuotta myöhemmin, espoolaisia on runsaat 320 000. Heistä luterilaiseen kirkkoon kuului marraskuussa 156 000.
Kaupunki on siis 50 vuodessa kasvanut 200 000 asukkaalla. Seurakuntien jäsenmäärä on samassa ajassa lisääntynyt 50 000:lla.
Kirkosta eroaminen ei ole suinkaan ainoa syy epäsuhtaan. Vuonna 1975 elettiin yhtenäiskulttuurin aikaa. Viime vuosikymmeninä Espoosta on tullut monikulttuurinen ja -uskontoinen kaupunki.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee

Vaikeimmat seurakuntien tilojen karsintapäätökset ovat vielä edessä Espoossa – pinta-alaltaan laaja Espoon tuomiokirkkoseurakunta on tukalassa tilanteessa
AjankohtaistaEspoon seurakuntien tavoitteesta vähentää tiloja 7 000 neliömetriä puuttuu vielä 1 300 neliötä.

