Uuden kirkkoherran juuret ovat Olarin seurakunnan alueella. Olarin kirkko on myös Antti Malisen rippikirkko.
Olarin uusi kirkkoherra Antti Malinen katsoo maailmaa historianopettajan silmin, mutta ajattelee, että kirkon on otettava etunoja tulevaan
Pienenevät resurssit eivät hirvitä Antti Malista, vaan se, jos jakaudumme yhä vahvemmin eri leireihin.
Tavallaan erilaista, tavallaan ei, ihanaa, turvallista ja vähän häkellyttävää. Sellaista oli tulla töihin tuttuun seurakuntaan ensimmäistä kertaa kirkkoherrana. Jos ihan tarkkoja ollaan, vielä Antti Malinen ei ole kirkkoherra, vaan Olarin seurakunnan pappi. Seurakuntaneuvosto valitsi kuitenkin hänet tehtävään uudeksi kirkkoherraksi 5. huhtikuuta, ja lokakuun alussa Malinen aloittaa uudessa työssään.
Uudesta kirkkoherrasta voi ainakin sanoa, että hän on Olarin seurakunnan alueella kuin kotonaan. Vaikka Antti Malinen asuu nykyään Sipoossa, hänen juurensa ovat tukevasti Espoossa.
– Isovanhempani muuttivat tänne 1950-luvulla. Olen käynyt ala-asteen Friisilässä, yläasteen Kuitinmäessä ja lukion Olarissa. Olarin kirkko on rippikirkkoni, paikka, jossa sain sytykkeen papin uralle, hän kertoo.
Olarissa Antti Malinen on työskennellyt vuodesta 2006, viimeksi rippikoulutyössä, hallintopappina ja osa-aikaisena kirkkoherrana.
– Olarin seurakunta on ollut innovatiivinen ja eteenpäin katsova. Ei ole tullut sellaista oloa, että täältä pitäisi jonnekin lähteä. Täällä on töissä erilaisia ihmisiä, joilla on hauskaa yhdessä.
Varsinkin nuorten kanssa työskennellessä on kirkastunut myös se, kuinka monikulttuurinen alue on. Espooseen muutetaan paitsi muualta Suomesta myös muualta maailmasta. Se näkyy myös seurakunnan työssä.
– Se on tarkoittanut sitä, että pitää rohkaistua käyttämään eri kieliä ja ymmärtää erilaisia taustoja, olla vieraanvaraisia.
Ajat muuttuvat, ihmiset pohjimmiltaan eivät niinkään. Antti Malinen on myös historian opettaja ja tekee ”harrastuksenaan” kirkkohistorian väitöskirjaa.
”Maailmanlaajuisesti tällaisia puitteita ei ole missään”
Seurakuntapapin työn lisäksi Antti Malinen on työskennellyt työalasihteerinä Kirkkohallituksessa sekä historian opettajana. Hän tekee myös kirkkohistorian väitöskirjaa suomalaisten pappien suhteesta oikeistoradikalismiin ja äärioikeistoon vuosina 1932–1944. Historian tuntemus on vaikuttanut hänen tapaansa katsoa maailmaa ja ymmärtää sitä, miksi ihmiset ovat sellaisia kuin ovat.
– Hahmotan nykyisyyttä menneisyyden kautta. Aika usein ajattelen, että historia selittää monia asioita. Toisaalta ajattelen myös, että kirkon työ suuntaa aina tulevaan. Meillä on huomispäivä ja iankaikkisuuskin, Malinen sanoo.
Ajattelen, että asioista luopuminen tekee kipeää, mutta siinä on myös mahdollisuuksia.
Kirkon tulevaisuudesta puhuttaessa törmää väkisinkin karuihin faktoihin. Kirkon merkitys heikkenee, jäsenmäärä vähenee, kiinteistöjä on liikaa ja monesta asiasta pitäisi olla valmis karsimaan. Kirkon johtajilla ja luottamushenkilöillä on edessä vaikeita päätöksiä. Antti Malinen ei silti lähtisi maalailemaan tulevaisuudesta kovin synkkää kuvaa.
– Ajattelen, että asioista luopuminen tekee kipeää, mutta siinä on myös mahdollisuuksia. Maailmanlaajuisesti tällaisia puitteita ei ole missään ja silti kirkot toimivat, hän muistuttaa.
– Ensimmäiset 300 vuotta kristinuskon historiassa pärjättiin ilman palkattuja työntekijöitä ja kirkkorakennuksia. Meidän kuvamme historiasta on usein vähän liian kaunis. Ei kirkko ole esimerkiksi koskaan ollut ihan niin eheä kuin ajattelemme.
Vähenevät resurssit eivät ainakaan ole se asia, joka Malista kirkkoherrana hirvittää.
– Mutta sitä toivoisin, että kirkon tai yhteiskunnan sisäinen polarisaatio ei repisi rikki kumpaakaan.
– Kirkko on suurten muutosten keskellä, ja tahdon olla mukana siinä työssä, Antti Malinen sanoo.
Kohti kokeilukulttuuria
Puhuessaan siitä, miksi hänestä tuli pappi, Antti Malinen käyttää sanaa kutsumus. Se syntyi seurakuntanuorena Olarissa ja vahvistui varusmiespappina armeija-aikana. Kutsumus ei kuitenkaan ole hänelle mitään erityisen ylevää, vaan enemmänkin paloa tiettyyn työhön.
– Kristillinen ajatus kai on, että kaikkien pitäisi tehdä kutsumustyötä. Siihen ei liity mitään glorifiointia eikä uhrautumista. Minulle papin työ on monipuolista työtä, jossa on läsnä toinen työni, opettaminen.
Kirkkoherran työssä viehättää monipuolisuus: työllä on hengellinen puoli, mutta se on myös hyvin arkista asioiden hoitamista, johtamista, päätöksiä, kompromissien etsintää. Kirkkoherraksi Malinen sanoo pyrkineensä siksi, että tahtoo vaikuttaa juuri Olarin seurakunnan asioihin.
– Kirkko on suurten muutosten keskellä, ja tahdon olla mukana siinä työssä.
Millaisia suunnitelmia uudella kirkkoherralla sitten on?
– Jotkin muutokset ovat vääjäämättömiä. Pitää päivittää tehtävänkuvia ja organisaatiota. Enemmän pitäisi myös mennä siihen, että seurakuntalaiset ovat subjekteja eivätkä objekteja. Toivoisin myös, että olisin enemmän läsnä eri viestintäkanavissa, Malinen suunnittelee.
Yksi iso juttu Espoossa on myös kaikenlaisen yhteistyön lisääminen eri seurakuntien välillä, mutta myös erilaisten ihmisten ja yhteisöjen kanssa. Aikaperspektiivin ei tarvitse olla kaukana tulevassa. Malinen tahtoo viedä seurakuntaa vielä enemmän kohti kokeilukulttuuria: tehdään, kokeillaan ja katsotaan, miten homma toimii.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Espoonlahden kirkkoherran tehtävään kolme hakijaa – valinta tehdään ensi keväänä
AjankohtaistaUuden kirkkoherran valitsevat marraskuun seurakuntavaleeissa valitut luottamushenkilöt.
