P.O.D.:n kitaristi Marcos Curiel (vas.), basisti Traa Daniels ja laulaja Sonny Sandoval esiintyivät ensimmäistä kertaa Suomessa tämän vuoden Tuska-festivaaleilla. Kuva: Aurora Kuusisto
Kristitty bändi P.O.D. rikkoi metallimaailman rajoja – ”Emme koskaan yrittäneet myydä uskoamme musiikin avulla”
Amerikkalaisen P.O.D.-yhtyeen jäsenet kertovat, miksi he eivät ole halunneet saarnata yleisölleen.
Monet yhdistävät metallimusiikin vihaan, aggressioon ja muihin vastaaviin tunteisiin. Onko teidän musiikkinne tapa ilmaista jonkinlaisia tunteita?
Laulaja Sonny Sandoval: Me tulemme hardcore-skenestä, jossa kaiken ytimessä on itsensä ilmaiseminen. Kasvoimme kuitenkin kuunnellen Bob Marleyn, Santanan ja U2:n kaltaisia artisteja. He ovat kaikki sellaisia, joilla oli oikeasti jotain sanottavaa.
Monille metalli tarkoittaa vain seksiä, huumeita ja rock'n'rollia. Totta kai sitäkin on paljon, mutta se ei koskaan ollut meidän tarkoituksemme. Tykkäämme kyllä metallimusiikkiin tyypillisestä angstista ja voimakkaasta ilmaisusta, mutta olemme aina olleet enemmän positiivisella puolella.
P.O.D. on alusta asti edustanut kristillistä maailmankatsomusta. Miten olette onnistuneet pysymään uskollisina sille ilman, että musiikki kuulostaisi saarnaamiselta?
Sonny Sandoval: Se on vain meidän uskontomme, ja jokainen meistä on kasvanut sen parissa omalla tavallaan. Kyse on henkilökohtaisesta matkasta. Kun aloitimme, olimme 18–19-vuotiaita. Nyt olemme eläneet tämän bändin kanssa yli 35 vuotta ja kulkeneet kaikenlaisten vaiheiden läpi. Emme koskaan sanoneet: ”Hei, me olemme kristillinen bändi.” Emmekä koskaan yrittäneet myydä uskoamme musiikin avulla. Eihän rock- ja metallimaailmassa ole mikään trendikästä olla kristitty.
Me vain puhuimme avoimesti ja rehellisesti uskostamme, ja ihmiset alkoivat kutsua meitä kristilliseksi bändiksi. Silloin ei ollut esimerkiksi Underoathin tai The Devil Wears Pradan kaltaisia yhtyeitä. Sellaiset bändit toimivat omassa pienessä piirissään. Mutta kun me aloimme myydä levyjä ja esiintyä Tuska-festivaalin tyylisillä festivaaleilla, ihmiset ajattelivat: ”Ahaa, kai se on ihan ok, että kristillisetkin bändit voivat soittaa täällä.”
Oletteko joutuneet kohtaamaan ennakkoluuloja metallipiireissä?
Kitaristi Marcos Curiel: Eivät ne meitä kiinnosta. Joskus tapaa ihmisiä, jotka ottavat itsensä aivan liian vakavasti. Me emme todellakaan kuulu siihen porukkaan. Meissä on vakava puoli, mutta myös kevyempi. Meissä on paljon eri sävyjä. Jotkut bändit suhtautuvat itseensä niin hirveän vakavasti, että tekisi mieli sanoa heille vain kaksi sanaa: ”Rauhoittukaa vähän.”
Tämä ei ole mikään temppu tai imagojuttu. Tämä on meidän elämäntapamme.
Olemme kotoisin Kaliforniasta, jossa tällainen auringonpaiste kuin täällä tänään on aivan arkipäivää. Kasvoimme punkin, reggaen ja indie-musiikin keskellä Länsirannikolla, jossa tuntui, että kaikki puhalsivat yhteen hiileen. Tottakai aina löytyy negatiivisia ihmisiä, ihan sama mitä tekee. Me vain annamme heidän olla.
Oletteko nähneet metallimusiikin ja siihen kohdistuvien asenteiden muuttuneen mediassa siitä, kun aloititte 1990-luvulla?
Sonny Sandoval: Siinä vaiheessa, kun P.O.D. alkoi myydä miljoonia levyjä ja levy-yhtiöt tajusivat voivansa tehdä meillä rahaa, uskostamme tuli niille sivuseikka. Ne eivät koskaan tehneet kanssamme sopimusta ajatellen, että ”tehdään näistä kavereista uskon sanansaattajia”. Ne näkivät ennen kaikkea hyvän bändin. Mutta kun huomattiin, että tällaista musiikkia kuuntelevia kristittyjä ja uskovia on oikeasti paljon ja että he myös ostavat levyjä, levy-yhtiöt alkoivat tehdä sopimuksia esimerkiksi Skilletin kaltaisten yhtyeiden kanssa.
Marcos Curiel: Usein kristillinen musiikki on ollut vain jonkin muun yhtyeen jäljitelmä. Kasvoin kristillisessä kodissa, ja äitini saattoi sanoa: ”Jos pidät Metallicasta, tulet varmasti pitämään tästäkin bändistä.” Mutta meidän kohdallamme asia ei ollut niin.
Kasvoimme tavallisessa naapurustossa oikeiden ihmisten keskellä. Kaikki ystävämme eivät olleet kristittyjä, mutta monet olivat kasvaneet katolilaisiksi. Monille katolisuus on osa identiteettiä ja kulttuuria. Latinalaisamerikkalaisessa kulttuurissa katolisuus näkyy taiteessa, autoissa ja tatuoinneissa. Sellaisesta ympäristöstä me tulemme. Meille usko on samalla myös aidosti totta.
Kun ihmiset yrittävät lokeroida meidät johonkin yhteen kategoriaan, he rakentavat ympärillemme kuplan. Ja sellainen kupla muuttuu helposti teennäiseksi.
Sama pätee myös raskaaseen metalliin. Joskus näkee kaikkein synkintä metallia, ja ajattelen vain, kuinka päälle liimattua se on. Ei kukaan oikeasti halua juoda verta. Se on fantasiaa. Niin kuin niin moni muukin asia.
Kun ihmiset lähtevät P.O.D.:n keikalta, mikä on se tunne tai ajatus, jonka toivotte heidän kantavan mukanaan vielä pitkään konsertin jälkeen?
Marcos Curiel: Toivon, että he ajattelevat: ”Vau, en malta odottaa, että pääsen näkemään heidät uudelleen.” Eikä vain festivaaleilla, vaan omalla P.O.D.:n keikalla. Kun itse menee katsomaan bändiä, niin haluaa keikan jälkeen ajatella: ”Vitsi, he olivat aivan loistavia. Haluan nähdä heidät uudelleen.” Tai sitten kertoo kavereilleen: ”Kävin katsomassa heitä ja se oli aivan mahtavaa. Teidänkin pitää mennä katsomaan.”
Sellaista musiikin kuuluukin mielestäni olla. Me olemme edelleen itsekin ennen kaikkea musiikin faneja. Monet perustavat bändejä ja alkavat sen jälkeen kuvitella olevansa jotenkin kaiken yläpuolella. Me emme ole sellaisia. Kuuntelemme edelleen jatkuvasti musiikkia.
Käymme katsomassa uusia bändejä. Jos toisella lavalla soittaa kiinnostava yhtye, menemme katsomaan heitä. Emmekä aio koskaan lopettaa sitä. Oli meillä tämä bändi tai ei, olemme aina musiikin ystäviä. Juuri musiikki toi meidät yhteen.
Me kaikki olemme kasvaneet erilaisissa ympäristöissä. Mutta kun kokoonnuimme yhteen, syntyi jotain orgaanista ja ainutlaatuista. Sitä kutsutaan P.O.D.:ksi.
Katso bändin videohaastattelu
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kristillinen metalliyhtye P.O.D. löysi Tuskasta saman asian kuin fanit: ”Olemme kuin yksi suuri perhe”
Hyvä elämäTuska tunnetaan raskaasta musiikistaan ja näyttävästä estetiikastaan, mutta festivaalin todellinen vahvuus löytyy metallimusiikin harrastajista.
