null Sarvet sojoon hevifestivaaleilla! Vai sopiiko se sittenkään kristitylle?

Horns up -käsimerkistä tuli Ronnie James Dion tavaramerkki. Hevilaulaja siirtyi ajasta ikuisuuteen vuonna 2010. Nykyään keikoilla voi nähdä hologrammin hänestä.

Horns up -käsimerkistä tuli Ronnie James Dion tavaramerkki. Hevilaulaja siirtyi ajasta ikuisuuteen vuonna 2010. Nykyään keikoilla voi nähdä hologrammin hänestä.

Hyvä elämä

Sarvet sojoon hevifestivaaleilla! Vai sopiiko se sittenkään kristitylle?

Töölön seurakunnan nuorisotyönohjaaja ja metalhead Mikko Saari keksii kristillisyydessä ja metallifaniudessa monta yhtäläisyyttä.

Töölön seurakunnan nuorisotyönohjaaja ja metalhead Mikko Saari on viikonloppuna järjestettävien Tuska-metallifestareiden vakiokävijä. Lisäksi Saari on toiminut muun muassa Metallimessun puuhamiehenä. Mikä metallimusiikissa viehättää?

– Olen löytänyt metalligenrestä tasokkaita bändejä, joskin metallimusiikissa on hyviä, keskinkertaisia ja huonoja bändejä kuten muissakin musiikkilajeissa. Eniten metallissa viehättää dramatiikka, dynaamisuus ja mahtipontisuus – tietynlainen eskapismi eli pako arjesta. Suomalaiseen luonteenlaatuun vetoaa myös slaavilainen melankolia.

Näetkö mitään ristiriitaa metallimusiikin fanittamisen ja kristityksi tunnustautumisen välillä?

– Uskon, että jokainen on vastuussa omista valinnoistaan ja määrittelee omat rajansa. Paholaismaisen biisin kuuntelu on minulle kuin kauhuleffan katsomista. Jos jonkinlainen ristiriita metallimusiikin kuuntelussa ja kristinuskossa olisikin, se olisi minusta vain mielenkiintoista. Ristiriidat ovat ylipäätään kiinnostavia eivätkä pelottavia, koska en lähesty asioita pelko edellä. Heikkokin usko saa olla olemassa. Vaikka itse kuuntelen Slayeria, en kehota muita tekemään niin tai kiellä heitä. Mikä sopii minulle, ei sovi kaikille.

Minulle niin sanottu pirunsarvimerkki ei ole sielunvihollisen ylistämistä saati palvomista.

Onko kristillisyydessä ja metallifaniudessa mitään samaa? Tai vaikka jumalanpalveluksessa ja metallikonsertissa?

– Koen, että molemmissa on eskapismia eli paljon sellaista, mikä ei liity arkitodellisuuteen, vaan on irrallaan arjen tylsyydestä. Yhteistä on myös syvä omistautuminen, suuret tunteet, dramatiikka ja symboliikka. Tunnelma vaihtelee riehakkaasta hartaaseen, minkä lisäksi sekä papilla että esiintyjällä pitää olla karismaa. Karisma voi olla myös pientä, hiljaista ja persoonallista. Mutta jos mikä tahansa asia esitetään kauhean pliisusti, niin onhan se ihme, jos se ketään vakuuttaa. Esimerkiksi Dio-yhtyeen laulaja Ronnie James Dio oli seremoniamestari vailla vertaa. Minusta papit voisivat hioa esiintymistaitojaan ja käyttää enemmän omaa persoonaansa – mutta tällä en tarkoita itsensä korostamista.

Millaista metallimusiikkia kuuntelet?

– Kuuntelen Slayeria, koska se on niin energistä ja musiikillisesti tasokasta. Nyt olen kuunnellut myös funeral doomia, erityisesti suomalaista Shape of Despair -bändiä, sekä dark ambientia, kuten Raison D'etreä. Toki metallin vanhat savijalat Black Sabbath, Cathedral ja Deep Purple toimivat myös. Metallimakuni on siirtynyt hitaamman ja raskaamman suuntaan. Olen myös progen suurkuluttaja, ja kävin äskettäin King Crimsonin keikalla Royal Albert Hallissa Lontoossa. Kävin katsomassa myös Bob Dylanin Hartwall Arenalla. Ensin jännitin laulun tasoa, mutta vahvaa tulkintaahan se oli.

Aiotko osallistua Tuska-metallifestareille? Mikä Tuskassa on parasta?

– Olen käynyt Tuskassa jo 20 vuotta, ja menen tänäkin vuonna. Tuska on kesän vakiojuttuni Pori Jazzin ohella, ja ne määrittävät kesälomani. Tähän saakka on ollut onnea, etteivät riparit ole sattuneet kummankaan päälle. Tuska on ammattimaisesti järjestetty, monipuolinen tapahtuma, jossa kaikki toimii ja josta pääsee yöksi kotiin nukkumaan. Olen jo ohittanut iän, jolloin jaksaa yöpyä teltassa festareilla. Tuska tarjoaa jokaiselle jotakin: isoja nimiä, mutta myös pienempiä bändejä, joten metallin alalajitkin ovat hyvin edustettuina.

Etenkin metallikeikoilla käytetään taajaan ”pirunsarvet” eli horns up -käsimerkkiä. Toisinaan näytetään voitonmerkkiä tai pelkkää nyrkkiä. Voiko kristitty näyttää pirunsarvimerkkiä? Vai onko jokin toinen käsimerkki suositeltavampi?

– Minulle tämä ei ole ongelma, vaan näytän horns up -merkkiä, jos sellainen fiilis on. Minulle horns up -merkin näyttäminen ilmentää vain fiiliksen nostattamista ja hyvää meininkiä. Minulle niin sanottu pirunsarvimerkki ei ole sielunvihollisen ylistämistä saati palvomista. Toki eri ihmiset antavat käsimerkille eri merkityksiä, mutta itse suhtaudun siihen tietoisen kevyesti ja kieli poskessa. Jos Iron Maiden soittaa lavalla Number of the Beast -biisiä, niin annan tunnelman viedä. Se ei muuta minua ihmisenä mitenkään. En halua silti luoda käytösmalleja toisille. Teininä lopetin Black Sabbathin kuuntelun kahdeksi vuodeksi, kun olin lukenut jotain herätyskristillistä julistusta. Mutta sitten aloin ajatella, että hetkinen nyt – ja aloin kuunnella Sabbathia uudelleen.

Mikko Saari on muun muassa ollut järjestämässä Metallimessua. Kuva: Sirpa Päivinen

Mikko Saari on muun muassa ollut järjestämässä Metallimessua. Kuva: Sirpa Päivinen

En lopeta politiikan seuraamista tai äänestämistä, vaikka en pidä kaikista puolueista tai kansanedustajista.

Mistä mielestäsi johtuu, että vieläkin jotkut yhdistävät metallimusiikin saatananpalvontaan?

– Joskus vuosikymmeniä sitten joillakin marginaalibändeillä oli kirkonpolttokulttuuria, mutta se on jo mennyttä kamaa. Nyt black metal -bändit tekevät juttuaan toisella tavalla. Asiaa voisi verrata siihen, että en lopeta politiikan seuraamista tai äänestämistä, vaikka en pidä kaikista puolueista tai kansanedustajista.

Millaisia käsimerkkejä aiot itse käyttää Tuskassa?

– Ihan fiiliksen mukaan laitan horns upit pystyyn, se sopii minulle.

Artikkelin otsikkoa on muutettu 4.7. kello 9.37

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.