Piispa Teemu Laajasalo ja päätoimittaja Esa Ylikoski keskustelivat katsomusopetuksesta Helsingin yliopiston Tiedekulmassa 12.10. Moderaattorina toimi kasvatustieteen tutkijatohtori Raili Keränen-Pantsu Itä-Suomen yliopistosta.
”Sinulla on sama huoli kuin islamisteilla”, piispa tokaisi vapaa-ajattelijalle – katsomusopetuksesta keskusteltiin yliopiston Tiedekulmassa
Helsingin piispa Teemu Laajasalo ja Vapaa Ajattelija -lehden päätoimittaja Esa Ylikoski kävivät kiihkeän keskustelun katsomusopetuksen tulevaisuudesta.
Helsingin yliopiston Tiedekulmassa käytiin vilkkain sanankääntein katsomusopetuksen kimppuun torstaina 12. lokakuuta järjestetyssä Veritas Forumissa. Keskustelijat, Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo ja Vapaa Ajattelija -lehden päätoimittaja Esa Ylikoski, olivat eri mieltä käytännöllisesti katsottuna kaikesta.
Veritas Forumit ovat yliopistolla järjestettäviä keskustelutilaisuuksia, joita koordinoi Suomen Evankelisluterilainen Opiskelija- ja koululaislähetys Opko.
Piispa Laajasalo ilmoitti kannattavansa nykymuotoista katsomusopetusta ja sen kehittämistä edelleen. Oman uskonnon opetuksessa ei sorruta hänen mukaansa neutraaliusharhaan, vaan kerrotaan reilusti, mistä lähtökohdista opetus toteutuu. Varsinkin pienten lasten katsomusopetuksessa on vääjäämättä ”astian makua”, Laajasalo totesi.
Nykymalli ottaa piispan mukaan vähemmistöt huomioon ja voi lisätä näin integraatiota ja estää radikalisoitumista.
Sivistystehtäväkin tulee Laajasalon mukaan hoidettua.
– Luterilainen uskonnonopetus antaa hyvät edellytykset ymmärtää vaikka sitä, mitä Lähi-idässä tällä hetkellä tapahtuu.
– Luterilainen uskonnonopetus antaa hyvät edellytykset ymmärtää vaikka sitä, mitä Lähi-idässä tällä hetkellä tapahtuu, piispa Teemu Laajasalo sanoi debatissa. Hän on pappi ja kasvatustieteiden tohtori. Taustalla päätoimittaja, filosofian maisteri Esa Ylikoski.
Vapaa-ajattelija: Alakoulun uskonnonopetus on tuputukseen totuttamista
Vapaa-ajattelijoita edustanut Esa Ylikoski avaisi elämänkatsomustiedon opiskelun kaikille. Hänestä uskonnon rooli kouluissa, niin oppitunneilla kuin esimerkiksi juhlissakin, on ylikorostunut laissa ja paisunut lain rajojen ulkopuolelle.
Ylikosken mielestä uskonnon merkitystä voisi tuoda esiin ilmiömuotoisesti eri oppiaineissa. Etenkin pieniltä koululaisilta hän lopettaisi uskonnonopetuksen kokonaan. Ylikosken mukaan se on ”tuputukseen totuttamista”.
Ylikoski totesi, että omaan uskontoon tutustuttaminen on vanhempien tehtävä, ei virkamiesten.
– Opetuksen pitäisi pohjautua tiedepohjaisuuteen ja kriittisyyteen.
Laajasalon mielestä Ylikoski käy vanhaa taistelua ja antaa väärää tietoa nykymuotoisesta oman uskonnon opetuksesta.
– Se on korkeatasoisten ammattilaisten vetämää ja tiedeperustaista opetusta, ei uskonnonharjoitusta tai evankeliointia.
Ylikosken mukaan elämänkatsomustietoon suhtaudutaan syrjivästi eri puolilla maata. Laki ei mahdollista uskontokuntiin kuuluville alaikäisille sen opiskelemista. Uskontokuntaan kuulumaton sen sijaan saa osallistua uskonnonopetukseen. Ylikosken mukaan monissa kunnissa uskonnottomia yritetään saada uskonnontunneille esimerkiksi sillä perusteella, että elämänkatsomustiedon ryhmä kokoontuu vain toisessa koulussa.
Yleisöstä kysyttiin, miksi vain elämänkatsomustieto pitäisi avata kaikille. Eikö luterilaisen oppilaan pitäisi samalla logiikalla voida osallistua islamin tai katolisen uskonnon opetukseen?
Vapaa Ajattelija -lehden päätoimittaja Esa Ylikosken mukaan elämänkatsomustietoon suhtaudutaan syrjivästi eri puolilla maata.
Piispa: Onko teologiaa opiskellut opettaja saastunut?
Katsomusopetuksen kehittämisessä yhtenä vaihtoehtona on pidetty kaikille yhteistä katsomusainetta. Debatin puheenjohtaja, kasvatustieteen tutkijatohtori Raili Keränen-Pantsu, kysyi Laajasalon ja Ylikosken näkemystä mallista.
Laajasalo epäili, että yhteisen aineen sisällöistä tulisi kova poliittinen vääntö.
Ylikoski totesi, että valtaosa uuden oppiaineen opettajista olisi entisiä evankelis-luterilaisen uskonnon opettajia. Se voisi vaikuttaa opetuksen sisältöön.
Laajasalo tulkitsi Ylikosken ajattelevan, että opettaja saastuu, jos hän opiskelee teologiaa ja päätyy uskonnonopettajaksi.
– Samanlaista epäilystä siitä, ovatko opettajat riittävän tosiuskovia, on joissain islamistisissa yhdyskunnissa. Sinulla on sama huoli kuin islamisteilla, Laajasalo väitti.
Ylikosken mukaan opetussuunnitelmat eivät ole tähänkään mennessä taanneet sitä, ettei tunnustuksettomassa uskonnonopetuksessa olisi uskonnollisia piirteitä.
Keskustelussa pohdittiin myös, mikä on katsomusten paikka koulun yhteisissä juhlissa. Ylikosken mielestä rehtoreiden aikaa menee nyt kristillisten juhlien ja vaihtoehtoisen ohjelman järjestämiseen, ja koulu on markkinoinnin ja lähetystyön alusta.
Laajasalon mukaan moni rehtori välttää juhlien järjestämistä ”Esan seurakunnan” tekemien kantelujen pelossa. Piispan mielestä juhlia ei pitäisi puhdistaa kaikista uskonnoista tai keksiä perinteitä, joissa katsomukset sekoitetaan. Parempi olisi olla vuoroin vieraissa eri uskontojen juhlissa.
Kaarina Rihte ja Kaisa Korpi Espoonlahden lukiosta seurasivat keskustelutilaisuutta. – Emme ihan ymmärtäneet, mistä Esa puhui. Ihan kuin hän ei olisi tiennyt, millaista uskonnonopetus on nyt, sanoi Kaarina Rihte.
Lukiolaiset antoivat palautetta
Keskustelua seurasi Espoonlahden lukion opiskelijoita uskonnon syventävältä kurssilta Uskonto, tiede ja media. Tilaisuuden päätyttyä osa opiskelijoista suuntasi suoraan jututtamaan Esa Ylikoskea.
– Emme ihan ymmärtäneet, mistä Esa puhui. Ihan kuin hän ei olisi tiennyt, millaista uskonnonopetus on nyt, Kaarina Rihte, 18, kertoi juttuhetken jälkeen.
– Menin antamaan palautetta ja sanoin, että minusta uskonnonopetus auttaa ymmärtämään maailmaa. Kerroin myös, että olisi kyllä ihan hyvä ajatus saada itse päättää, opiskeleeko uskontoa vai elämänkatsomustietoa, Kaisa Korpi, 18, totesi.
Ryhmää luotsannut Meri-Satu Sama’neh opettaa Espoonlahden lukiossa uskontoa, psykologiaa ja filosofiaa. Hän kertoi tekevänsä opiskelijoiden kanssa vierailuja aina kun se on mahdollista. Laajasalon ja Ylikosken keskustelun käsittelyä oli tarkoitus jatkaa koulussa niin, että opiskelijat kirjoittavat tilaisuudesta harjoituksena lehtijuttuja.
Sama’neh huomautti, että alakoulu, yläkoulu ja lukio pitäisi aina muistaa erottaa keskustelussa toisistaan, sillä uskonnonopetuksen haasteet niissä ovat erilaiset. Sama’neh on opettanut lähes 30 vuotta samassa lukiossa.
– Opiskelijat ymmärtävät yhä paremmin, miksi uskontoa opiskellaan. Uran alkuaikoina saattoi kuulla kyseenalaistamista, enää ei.
Otsikkoa jatkettu 17.10. klo 12.00.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
