Hillevi Kinnunen leipoo itse aamuvarhain pullien lisäksi myös muita leivonnaisia. Haastattelupäivänä kahvilasta sai esimerkiksi tuoreita sämpylöitä.
82-vuotias Hillevi Kinnunen on pyörittänyt tunnettua kahvilaansa yksin jo 25 vuotta, mutta tulevaisuus näyttää epävarmalta – ”Tämä on minun tapani elää”
Neljännesvuosisadan asiakkaita palvellut Cafe Brahe on tuttu maamerkki helsinkiläisille. Iäkästä omistajaa painavat terveyshuolet, mutta silti hän palvelee asiakkaansa itseleivotun pullan tuoksussa.
On kuumankostea päivä Helsingin Alppiharjussa. Brahenkentällä pelataan rennosti jalkapalloa, kolmosen ratikka lipuu kolisten ohi. Cafe Brahen pienellä terassilla istuu kahvittelijoita. Tuoretta pullaa tulee uunista koko päivän ajan. Myydyimpiä tuotteita ovat korvapuustit tai vegaaniset sokerimunkit. Leivonnaisten reseptit ovat pysyneet vuodesta toiseen samoina, perinteitä kunnioittaen.
Kahvilan sisällä vihreässä essussa häärää Hillevi Kinnunen, Cafe Brahen omistaja. 82-vuotias Kinnunen on pitkän linjan ravintola- ja kahvilayrittäjä.
–En ole 80 vuotta vanha, vaan 80 vuotta nuori, Kinnunen täsmentää ikää kysyttäessä.
Cafe Brahen hän avasi Alppiharjuun vuonna 1999, sitä ennen hän piti pitkään Helsingin Kampissa sijainnutta Lönkan grilliä. Kallion seudut ovat olleet Kinnusen kotikulmia, hän on asunut aiemmin esimerkiksi Harjukadulla. Kun Cafe Brahen liiketila tuli myyntiin, hän päätti ostaa sen.
Hillevi Kinnunen kertoo, että yrittäminen ei ole aina ollut helppoa. Hän muistelee esimerkiksi 1990-luvun laman aiheuttamia haasteita, jotka mutkistivat myös hänen omaa elämäänsä.
Sanavalmis ja topakka Kinnunen ei halua tänään muistella vanhoja, vaan nyt puhutaan nykyhetkestä. Kinnunen on herännyt aamulla kello 4.30 leipomaan pullaa, niin hän tekee lähes joka päivä. Aikaiset herätykset ovat hänelle arkipäivää, ja toisinaan hän saattaa herätä jo ennen neljää, mikäli pullatilauksia on tullut suurempi määrä. Kahvilan ovet sulkeutuvat iltakuudelta, joten päivät ovat kahvilayrittäjälle erittäin pitkiä.
Vappumunkkitehdas kolmen hengen voimin
Cafe Brahe on tunnettu vappumunkeistaan, joita on parhaimpana vappuna myyty asiakkaille jopa 1 700. Kolmannella linjalla sijaitsevan Pub Sirdien omistaja Jarkko Koskinen ystävystyi vuosia sitten Kinnusen kanssa, ja on siitä saakka autellut toisinaan kahvilan toiminnassa.
Koskinen sai idean, että Pub Sirdien verkkosivujen kautta voisi myydä ennakkoon Kinnusen vappumunkkeja. Niinpä nettimyynti pantiin pystyyn. Kinnunen teki veljensä ja ystävänsä kanssa kolmisin munkit kahvilassaan: yksi paistoi, yksi vaivasi taikinaa, yksi jakoi paistetut munkit pusseihin.
–Tällainen itse käsin leipominen on kahviloissa katoavaa hommaa. Jos jossain vaiheessa saan kahvilan myytyä, epäilen, että kukaan rupeaisi enää pullia tällä tavalla vääntämään, hän toteaa.
Kahvilayrittäjän päivät ovat pitkiä, tänään kello soi ennen aamuviittä. Aikaisiin herätyksiin on vuosien varrella kuitenkin tottunut.
Kahviloita on auennut ja sulkeutunut vuosien varrella lähialueella, mutta Kinnusen kahvila on pitänyt ovensa auki. Salaisuutta menestykselle ja suosiolle tulisi kysyä Kinnusen mukaan asiakkailta itseltään. Sitkeyttä ja toimeliaisuutta ei naiselta ainakaan puutu, hän avaa kahvilansa ovet huulet punattuina ja helmet korvissa kerta toisensa jälkeen.
– En voi lähteä kauppaankaan ilman, että olen laittanut vähän ripsiväriä, hän kuvailee.
Helppoa ja vaivatonta kahvilatoiminta ei silti aina ole ollut: koronavuodet aiheuttivat suuria taloudellisia vaikeuksia kahvilalle ja ikäkin on alkanut painaa. Mikä saa Kinnusen silti kaikesta huolimatta avaamaan kahvilansa ovet?
–Tämä on minun tapani elää, olen aina tehnyt älyttömästi töitä, yrittäjä pohtii.
Kahvila pysyy auki niin kauan kuin omistaja jaloillaan
Noin kaksi vuotta sitten Kinnunen oli purkamassa kahvilansa kuormaa, kun painavaa laatikkoa nostaessaan hän tunsi valtavaa kipua selässään. Lääkärissä selvisi, että Kinnusen selästä oli murtunut kaksi nikamaa. Seisomatyö, painavien tavaroiden nostaminen ja liikkuminen tuottaa vaikeuksia ja kipua. Niistäkin seikoista huolimatta Kinnunen pyörittää kahvilaansa itsepäisesti yksin.
– Murtumat ovat nyt rustottuneet, mutta suorassa seisominen tuntuu silti vaikealta ja kipujakin on paljon.
Kahvilaan kävelee haastattelun aikana ihmisiä, toinen ostaa mukaansa pussillisen korvapuusteja, toinen haaveilee santsikupista. Lyhyidenkin kohtaamisten aikana ihmiset kertovat päivästään, kesäsuunnitelmistaan tai muistelevat Kinnusen kanssa menneitä. Vakio-asiakkaat ovat Kinnusen tavoin ikäihmisiä, mutta kahvilassa käy asiakkaita kaikista ikäluokista.
Kinnunen kertoo, että saattaa tehdä päivän tarjoiluihin muutoksia äkkiseltään, oman mielensä mukaan. Toisena päivänä hän saattaa tarjoilla lohipiirasta, toisena ei.
Kinnusella ei ole kristallipalloa ja siksi onkin vaikea ennustaa, miltä kahvilan tulevaisuus näyttää. Kahvila on auki niin pitkään, kunnes Kinnunen pystyy fyysisesti siellä toimimaan ja omin jaloin kävelemään, tai kunnes kahvila saa uuden omistajan.
– Minä lähden tästä kahvilasta, kun joku tulee tämän ostamaan, mutta kyllä kaikki voivat sanoa, että siellä se Kinnunen paisteli viimeisiin vuosiin asti niitä pulliansa.
Kinnunen vilkuttaa liiketilan ohi kulkeville ihmisille. Taustalla radiossa soi Abba. Päivän lehdet ovat aseteltu myymälän pöydille. Yrittäjyys on Kinnusella veressä. Hektisen ja muuttuvan arjen keskellä ihmisiä vetää puoleensa varmasti kahvilan omaperäisyys, pysyvyys sekä perinteikkyys.
– Missä olisin, jos minulla ei tätä kahvilaa olisi? Sitä en tiedä, hän huokaisee.
Cafe Brahe on pitänyt pintansa läpi vuosien. Kinnunen ei osaa sanoa, kuinka kauan kahvila pysyy toiminnassa ja miltä sen lähitulevaisuus näyttää.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Tämä kierros oli kokemus, jota en edes tiennyt tarvitsevani”– Kallion kirkon tornikierrokset ovat hurmanneet ihmisiä
Hyvä elämäKallion kirkon torni on ollut avoinna yleisölle toukokuusta saakka. Tornikierrokset ovat olleet kesän aikana erittäin suosittuja, ja yleisö on jopa toivonut, että kierroksia lisättäisiin.
