Kolumni: Linnunradan käsikirja liftareille paljastaa elämän tarkoituksen, jota on mahdoton ymmärtää
Douglas Adamsin humoristisen scifi-klassikon keskeisiä teemoja ovat ihmisen rajallisuus ja elämän sattumanvaraisuus. Eksistentiaalisen ahdistuksen kanssa on vain opittava elämään, koska ihminen ei voi muutakaan.
Linnunradan käsikirja liftareille (1979) kertoo Arthur Dentistä, jonka onnistuu paeta maapallolta juuri ennen kuin se tuhotaan. Dent seikkailee ympäri aikaa ja avaruutta ja saa muun muassa selville Jumalan viimeisen viestin luomakunnalleen sekä elämän tarkoituksen, joka on 42.
Tarinan mukaan eräs linnunradan kansa päätti rakentaa valtavan tietokoneen selvittämään lopullisen vastauksen elämän, maailmankaikkeuden ja kaiken muun sellaisen arvoitukseen. Tietokone laski kysymystä seitsemän ja puoli miljoonaa vuotta ja antoi lopulta vastaukseksi 42. Se ei tosin osannut sanoa, mikä oli se perimmäinen kysymys, johon 42 oli vastaus. Sitä varten alkoi projekti vielä suuremman ja paremman tietokoneen rakentamiseksi. Se ei koskaan valmistunut.
Linnunradan käsikirja liftareille syntyi brittiläisen Douglas Adamsin kynästä. Hän oli ateisti, jolla oli kyky käsitellä lempeästi uskonnollisuutta ja sitä, miten ihmiset etsivät elämälleen tarkoitusta. Kirjassa ja sen jatko-osissa erilaiset profeetat paljastuvat pikkumaisiksi, Jumalan viimeinen viesti luomakunnalleen on pahoitteleva ja universumia hallitsee salassa mies, joka ei osaa sanoa mihinkään mitään varmaa ja asuu pienessä mökissä Luoja-nimisen kissansa kanssa. Myös Linnunradan kansalaiset kyllästyvät lopulta selvittämään perimmäistä kysymystä ja alkavat miettiä, mikä voisi olla hyvän kuuloinen ja markkinoitavissa oleva kysymys, johon 42 olisi vastaus. ”Muistatko vielä sen virren?” joku ehdottaa.
Me olemme Jumalan luomina olentoina keskeneräisiä ja yhteytemme Luojaan on katkennut.
Ihmisten rajallisuus ja elämän sattumanvaraisuus ovat Linnunradan käsikirjan keskeisiä teemoja. Eksistentiaalisen ahdistuksen kanssa on opittava elämään, koska ei ihminen muutakaan voi. Vaikka Adams oli ateisti, viesti on myös kristillinen: me olemme Jumalan luomina olentoina keskeneräisiä ja yhteytemme Luojaan on katkennut. Näin ollen ymmärryksemme maailmasta on rajallista.
Jeesus lupaa Johanneksen evankeliumissa, että te tulette tuntemaan totuuden ja totuus on tekevä teistä vapaita, mutta ei kerro, milloin tämä vapaus koittaa tai miltä se näyttää. Ehkä se on jotain yhtä abstraktia kuin 42, ja sen merkitys avautuu meille kokonaisuudessaan vasta kun palaamme Jumalan yhteyteen.
Virsi 42 on suomalaisessa virsikirjassa "On Jeesus nimi ihanin". Se on alun perin brittiläinen hymni, jonka on kirjoittanut pappi ja entinen merimies John Newton. Kun hän oli jo iäkäs, hänen kerrotaan vastanneen vointiaan tiedustelleille: "Minun muistini on mennyt, mutta yhä muistan kaksi asiaa: että minä olen suuri syntinen ja että Jeesus on suuri Vapahtaja."
Kirjoittaja on populaarikulttuurin ilmiöihin hurahteleva teologi, feministi ja päiväuneksija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Tähtien sodassa Voima selitettiin biologiaksi, mutta jouluelokuvissa joulupukki säilyy onneksi ikuisena mysteerinä
PuheenvuorotPopulaarikulttuurissa on nykyään vain vähän mysteeriä, mutta jouluelokuvat painostavat katsojaansa palaamaan lapsuuden uskoon, kirjoittaa Ella Luoma.
