Kolumni: Näin löydät uskon
Me ihmiset olemme erilaisia, ja siksi on mielipuolinen vaatimus, että kaikki osaisivat uskoa yhtä hienosti. Saan paljon kyselyitä älykkäiltä ihmisiltä, jotka haluaisivat uskoa, mutta eivät vaan kykene, kirjoittaa Tuomas Enbuske.
17-vuotias poika kärsii suorituspaineista. Makuuhuonehommat eivät tunnu millään rullaavan. Mikä avuksi? No kutsutaan paikalle kaikki kaverit, pannaan valot päälle ja tuijotetaan kaikki hiljaa, josko suorituspaineet siitä unohtuisivat? Eivät unohdu. Ne pahenevat.
Ihmiset etsivät uskoa. Saan paljon kyselyitä älykkäiltä ihmisiltä, jotka haluaisivat uskoa, mutta eivät vaan kykene. He ovat koettaneet pinnistää uskoa tavalla, joka vastaa alussa kuvaamani teinipojan tilannetta. Mutta kun usko ei löydy niin. Olen antanut yksinkertaisen ohjeen: ala käydä messussa ja muista iltarukous. Se riittää, ainakin näin aluksi.
Kun olen kirjoittanut täällä uskostani, olen saanut myös paljon viestejä, joissa kerrotaan, millä kaikilla tavoin uskon väärin. Minut on kastettu väärin, olen väittänyt armon koskevan vääriä ihmisiä ja tämän lisäksi on monia erilaisia rituaaleja, jotka uskojan täytyy tehdä juuri oikein, tai muuten odottavat helvetin lieskat.
Totta kai viestien lähettäjät osaavat itse toteuttaa sääntöjä virheettömästi. He pääsevät satavarmasti taivaaseen, mutta viettävät iäisyyden ypöyksin. Me loput emme nimittäin usko yhtä hienosti.
Ei sitä uskoa voi ajatuksen voimalla pakottaa.
On mielipuolinen vaatimus, että kaikki osaisivat uskoa sillä fiinillä tavalla, jonka espoolainen diplomi-insinööri on Raamatun perustella laskenut. Osa lukee paljon ja heillä on aikaa filosofoida ja pyöritellä. Jotkut taas elävät enemmän konkretian kuin ideoiden maailmassa. Eivät välttämättä pohdi asioita, mutta osaavat veistää vaikkapa veneen. Eikä kolmivuorotyötä tekevällä ole välttämättä aikaa pohtia monimutkaisia uskonkuvioita. Ja jos ihminen on huippuälykäs Mensan jäsen, usko voi olla liian absurdia. Tällaiset tyypit juuri päivittelevät minulle, että eivät pysty, vaikka yrittävät.
Siksi uskomiseen riittää se, että rukoilet, käyt messussa, luet Raamattua, ja jos et muuta keksi, niin koeta vaikka tehdä hyvää lähimmäisellesi. Eikä oikeastaan ole muuta mahdollisuutta, sillä ei sitä uskoa voi ajatuksen voimalla pakottaa. Ja jos joku osaa uskoa hienommin, hän voi olla muiden sijaisuskoja, kuten karjalaiset itkijänaiset. Kelpaat Jumalalle myös vajavaisen uskosi kanssa. Jeesus kuoli ristillä meidän kaikkien syntien tähden, ja tuo armo on ehdoton.
Kirjoittaja on toimittaja, podcastaaja ja isä. tuomas.enbuske@gmail.com
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Mielipide: Kiitos Antti Sainio ja Tuomas Enbuske!
Puheenvuorot
Kolumni: Ihminen on parempi kuin luulitkaan
Puheenvuorot
