Tuomas Enbuske ei halua puhua uskoon tulemisesta vaan uskoon kasvamisesta, sillä hänen kohdallaan taustalla on pitkä looginen päättelyketju.
Toimittaja Tuomas Enbuske kasvoi uskoon ja koki Pyhän Hengen kosketuksen: ”Se oli viimeinen asia, jonka olisin voinut kuvitella itselleni tapahtuvan”
Tuomas Enbuske oli kiihkeä ateisti, josta kasvoi melankolisia virsiä mielellään veisaava kristitty. Hänestä olisi epäreilua, jos kristitty pelastuisi hyvien tekojensa vuoksi.
Toimittaja Tuomas Enbusken, 46, mielestä usko on järjen asia.
– Ne, jotka sanovat, että se on tunteen asia, eivät ole loogikkoja.
Enbuske on juontanut radio- ja tv-ohjelmia sekä podcasteja. Tällä hetkellä hän tekee Enbuske & paparazzi Hörkkö -podcastia Suplalle.
Vuonna 2022 Enbuske totesi olevansa uskossa. Hän ei halua puhua uskoon tulemisesta vaan uskoon kasvamisesta, sillä hänen kohdallaan uskon taustalla on pitkä looginen päättelyketju.
Enbuske tulee matemaattisesti lahjakkaasta suvusta. Nuorena hän oli kiihkeä ateisti.
– Ajattelin, että älykkäät ihmiset eivät voi uskoa. Koin, etten minäkään tule ikinä uskomaan, koska Jumala on luonut minulle tällaiset aivot.
Lisäksi hän pohti kristinuskon veristä historiaa.
– Se, että kristinuskon nimissä on tehty jotain, ei tietenkään ole todiste Jumalan olemassaolosta tai sitä vastaan, hän sanoo.
Aika tarkalleen kymmenen vuotta sitten Enbuske alkoi ajatella, että juutalais-kristillinen kulttuuri luokin ihan hyvän pohjan yhteiskunnalle.
– Monissa kristillisissä maissa on naisten oikeudet, homojen oikeudet ja muut ihmisoikeudet.
– Tässä vaiheessa aloin pikkuhiljaa uskoa uskomiseen.
Vuosien varrella Enbuske kävi kristinuskosta pitkiä Whatsapp-keskusteluja ateistin matemaatikkoystävänsä kanssa.
– Kävin pitkään kirjeenvaihtoa myös Kuopion piispan Jari Jolkkosen kanssa. Keskustelimme filosofisesti kristinuskosta.
Perisynti on vapauttava kristillinen konsepti
Kristinuskossa on Tuomas Enbuskelle oleellista se, että kristityt pelastuvat armosta, eivät hyvien tekojensa ansiosta.
Jos pelastuksen voisi lunastaa hyvillä teoilla, se johtaisi siihen, että ihmiset kilvoittelisivat poseeraamalla, kuka on paras ihminen. Itse asiassa, jos hieman kärjistetään, juuri näin kävi Enbusken mielestä sosialismissa.
– Sosialistinen yhteiskunta oli kristillisen logiikan vastainen. Ihmisen piti olla virheetön. Se ei kuitenkaan johtanut siihen, että ihmisestä olisi tullut synnitön. Kaikki vain teeskentelivät synnitöntä ja tekivät samaan aikaan pahoja tekoja.
Hyvien tekojen ansiosta pelastuminen olisi Enbuskesta myös epäreilua, sillä ihmisten elämäntilanteet eivät ole tasavertaisia. Joillakin asiat ovat paremmin kuin toisilla.
– Minun on helpompi käyttäytyä moraalisesti kuin vaikka piritorilla pyörivän ihmisen, jolla on päihderiippuvuus. Minun on myös helpompi olla varastamatta tai huijaamatta ystävääni, koska sosiaaliset ja taloudelliset resurssini ovat kunnossa.
Konservatiivinen massa ihmisiä pitää yhteiskunnan kasassa.
Vaikka kristityn ei tarvitse elää siivosti tai käyttäytyä reilusti lähimmäistään kohtaan pelastuakseen, Enbuske ajattelee, että kristityllä on velvollisuus pyrkiä parempaan. Siinä meitä auttaa perisynti, joka on Enbusken mielestä varsin vapauttava kristillinen konsepti.
– Ihminen saa olla virheellinen, koska perisynnistä on mahdotonta päästä pois.
– Ennen ajattelin, että perisyntinen tarkoittaa, että olemme paskoja. Mutta ei kyse ole siitä, vaan siitä, että me saadaan olla paskoja. Perisynti on nöyrtymistä, mutta ei nöyristelyä.
Synesteetikon maailmankuvaan ilmestyi kolmas laatikko
Sunnuntain messua Tuomas Enbuske ei jätä mielellään väliin. Messussa Enbuske ei vilkuile kännykkää tai toivo, että toimitus jo loppuisi.
– En ole ollenkaan mystikko tai henkinen ihminen. En halua meditatiivisia kokemuksia, mutta jumalanpalvelus on minulle meditatiivinen kokemus.
Vaikka Enbuskea ei mystiikka kiinnosta, hän on saanut kokea jotain, mikä pakenee järjellisiä selityksiä: Pyhän Hengen kosketuksen.
– Se oli viimeinen asia, jonka olisin voinut kuvitella itselleni tapahtuvan. Se on vähän sama kuin, että ihastuisit juuri siihen mieheen tai naiseen, johon voisit vähiten kuvitella ihastuvasi.
Tapahtumat muuttivat Enbusken maailmankuvaa.
Enbuskella on vahva synestesia. Se on aistien sekoittumista, eli kun yksi aisti aktivoituu, aktivoituu myös toinen aisti. Esimerkiksi ääni voi näkyä myös värinä.
Synestesia on yleistä autismikirjon ihmisillä. Enbuske sai autismikirjon diagnoosin vuonna 2019.
Synestesia ilmenee Enbuskella niin, että hän hahmottaa kuluvan ajan kaarena, jolle on sijoitettu laatikoita. Ennen pyhän kokemusta noita laatikoita oli kaksi.
– Minä todella näen ne laatikot synesteettisesti. Toinen niistä on atomien maailman laatikko. Sinne menevät asiat ja tapahtumat, jotka ovat nähtävissä ja tapahtuvat konkreettisesti, kuten suuteleminen.
– Sitten on abstraktioiden ja ideoiden maailman laatikko, jonne laitan ne asiat, joita ei voi nähdä, kuten rakastamisen.
Synkät virret eivät synkistä vaan piristävät.
Voimakkaan kokemuksen jälkeen ilmestyi kolmas laatikko.
– Siellä ovat nyt uskon asiat.
Enbuskelle on oleellista se, ettei usko ollut ratkaisu hänen ongelmiinsa.
– Jollekin usko voi toimia ratkaisuna ongelmiin, mutta minulle oli tärkeää, että olin päässyt mielenterveysongelmistani ja päihdeongelmastani eroon jo pari vuotta aiemmin.
Synkät virret lohduttavat
Kirkon konservatiiviset rakenteet miellyttävät Tuomas Enbuskea, ja hän ajattelee olevansa konservatiivikristitty. Maallisilta arvoiltaan hän on liberaali.
– Konservatiivinen massa ihmisiä pitää yhteiskunnan kasassa. Jos uusiin ajatuksiin suhtautuu aina vähän epäilemällä, silloin ei niin helposti hötkyile ja tee typeriä uusia päätöksiä, Enbuske ajattelee.
Kun Enbuske menee messuun hän haluaa, että kyseessä on tavallinen messu, ei sambamessu. Pappi saa mielellään olla ihan tavallinen pappi, ei julkkispappi.
– Käyn sunnuntaisin ehtoollisella, ja sillä tavalla liityn 2 000 vuotta vanhaan traditioon. Ymmärrän, miksi sen täytyy olla tietynlainen. Vastustaisin, jos sitä alettaisiin muuttaa.
Tuomas Enbusken koti pursuaa nimekkäiden taiteilijoiden taidetta. Niiden lisäksi yhdellä seinällä on kirpputoreilta kerättyjä suojelusenkeli-tauluja.
Enbuske pitää virsien laulamisesta. Mitä synkempiä ja melankolisempia virret ovat, sen parempi.
– On tutkittua, että jos ihmisellä on vaikka sydänsuruja, hän ei halua kuunnella pirteitä vaan surullisia ”minut on jätetty” -lauluja. Sama pätee virsiin. Synkät virret eivät synkistä vaan piristävät.
Myös kirkkojen karu kauneus vetoaa Enbuskeen. Hänen lempikirkkojaan ovat arkkitehtuuriltaan betonibrutalismia edustavat Tapiolan kirkko Espoossa ja Järvenpään kirkko sekä oma lähipyhäkkö Temppeliaukion kirkko.
Iltarukous on kiitollisuuden osoitus
Iltaisin Tuomas Enbuske kiittää taivaan isää kaikesta hyvästä, mitä on elämäänsä saanut.
– Minulla on helvetisti kiitettävää. Minulla on koti ja lapset ja työ ja ystäviä ja seksielämä ja kaikkea mahdollista.
Usein Enbuske pyytää taivaan isältä voimia olla parempi ihminen.
– Pyydän, että osaisin olla satuttamatta muita ihmisiä, sillä en oikein tiedä, miten se tehdään.
– Ja minä olen nykyään parempi ihminen kuin aikaisemmin. Mutta en missään nimessä ole parempi kuin vaikka ateistit. Minä olen parempi minä.
Enbuskea harmittaa hieman se, ettei luterilaisilla ole yhtä vahvoja pääsiäistraditioita kuin esimerkiksi ortodokseilla. Paastoamista hän on miettinyt, mutta kasvissyöjänä hän paastoaa tavallaan aina.
Mitä Enbuske aikoo tehdä pääsiäisenä?
– En tiedä vielä, mutta lupaan tehdä jotain kristillistä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Pyhä Henki antoi minulle tehtävän – aion auttaa murhamiehiä, rasisteja ja lapsiinsekaantujia
PuheenvuorotIhmisten myötätunto kohdistuu valikoiden eri ihmisiin, mutta Jumalalle kaikki ovat hänen lapsiaan, kirjoittaa Tuomas Enbuske.
