Kolumni: Pyhä Henki antoi minulle tehtävän – aion auttaa murhamiehiä, rasisteja ja lapsiinsekaantujia
Ihmisten myötätunto kohdistuu valikoiden eri ihmisiin, mutta Jumalalle kaikki ovat hänen lapsiaan, kirjoittaa Tuomas Enbuske.
Pyhä Henki kosketti minua. Enkä puhu vertauskuvasta. Se oli yhtä totta kuin sää tai painovoima. Jumala v**tuili, koska aiemmin olin pitänyt tällaisia kosketuksia naisten ja hihhuleiden hommina. Vielä enemmän hävettää – kristillisessä lehdessä – kertoa, miltä se tuntuu. Fiilis on vähän kuin orgasmi, oivalluksen ja valaistumisen orgasmi.
Pyhä Henki on koskettanut minua kolme kertaa. Viimeisimmällä kerralla Jumala antoi minulle tehtävän. Minun pitää alkaa puhua niiden puolesta, joiden kanssa poliitikot eivät poseeraa selfieissä tai joille ei järjestetä tukikonsertteja.
Lapsenraiskaajat, murhaajat, kannibaalit, pedofiilirinkejä pyörittävät psykopaatit, lapsen- ja vaimonhakkaajat, lapsityövoimaa käyttävät multimiljonäärit, työpaikkakiusaajat, roadmanit, rasistit, natsit, Putin, Hitler ja Himmler. Heidät kuvataan true crime -dokkareissa absoluuttisen ja banaalin pahan ruumillistumina. Heidät ammutaan seulaksi Hollywood-elokuvan loppukohtauksessa. Kerron nyt epämiellyttävän uutisen: Kristuksen armo koskee myös heitä. Ennen kaikkea heitä.
Sillä jos emme usko armon koskevan heitä, emme voisi loogisesti uskoa, että armo ja pelastuminen koskee myös meitä. Alkaisimme keksiä syitä, jotka estäisivät meitä pelastumasta.
Ja mitä ihmeen ”heitä”? Jumalan edessä ei ole ”heitä” ja ”meitä”.
Moni halveksuu heidän auttamistaan, mutta niin halveksuu minuakin.
Ihmisten myötätunto kohdistuu valikoiden. Säälimme ihmisiä, joihin voimme samaistua. Tragedian keskelle romahtava nuori nainen on sydäntäsärkevä, mutta rapun eteen sammunut narkomaani on järjestyshäiriö. Päihdesairaus on sivistyneen ihmisen puheissa oikea sairaus, mutta kun alat verrata sitä syöpään, fiksukin ihminen suuttuu. Näin ennakkoluulot paljastuvat. Jumalalle he ovat molemmat hänen lapsiaan.
Alussa mainitsemani tyypit ovat vastenmielisiä ja toivon, että iankaikkisuudessa he astuvat loputtomasti öisen olohuoneen lattialla olevan legon päälle. Mutta olenkin ihminen, en Jeesus. Ja taivasten valtakunnan avaimia kantaa herra, joka on kertonut meille, että jokainen, joka uskoo Häneen, saa iankaikkisen elämän. Siis jokainen.
Mutta miten h*lvetissä Putin pelastuu, jos hän vain uskoo? Saako täällä sitten tehdä mitä vaan, jos kerran pelastus toimii noin ja synnit saa anteeksi? Ei tietenkään. Meidän täytyy pyrkiä koko ajan parempaan. Mutta omien kykyjemme mukaan. Perisynnin nerokkuus on juuri se, että emme ole koskaan valmiita, vaan pyrimme koko ajan parempaan. Sillä jos kokisimme olevamme valmiita, lopettaisimme hyvänteon. Me pelastumme yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.
Haluan siis alkaa auttaa lapsiinsekaantujia, murhamiehiä, ihmiskauppiaita. Kirkon vankilapastorit sitä tekevät, mutta haluan tehdä asian näkyväksi ja jos jollain on vinkkejä, miten toimia, laita sähköpostia. Moni halveksuu heidän auttamistaan, mutta niin halveksuu minuakin. Mutta en aio sanoa Pyhälle hengelle ei, sillä hän on antanut minulle tehtävän.
Kirjoittaja on toimittaja, podcastaaja ja isä.
tuomas.enbuske@gmail.com
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Toimittaja Tuomas Enbuske kasvoi uskoon ja koki Pyhän Hengen kosketuksen: ”Se oli viimeinen asia, jonka olisin voinut kuvitella itselleni tapahtuvan”
HengellisyysTuomas Enbuske oli kiihkeä ateisti, josta kasvoi melankolisia virsiä mielellään veisaava kristitty. Hänestä olisi epäreilua, jos kristitty pelastuisi hyvien tekojensa vuoksi.