Kolumni: Sanoma Jeesuksesta levisi aikansa Facebookissa, ei valtamediassa
Kirkon pitää olla enemmän somen kuin valtalehden lukijapalstan kaltainen – paikka, johon ihminen saa tulla myös virheineen, kirjoittaa Tuomas Enbuske.
Tiktok pitää kieltää, vihapuhe on Facebookin vika, Insta on pinnallista, ihmisten ei pidä tuijottaa kännykkää vaan tehdä jotain fiksumpaa. Mikä yhdistää näitä alamaistensa neuvojia ja moralisoijia? Se, että heitä itseään kuunnellaan, haastatellaan ja valokuvataan, heillä on sosiaalinen status ja verkostot, heillä on ystäviä korkeissa paikoissa. Eli suomeksi: heillä on jo some somen ulkopuolella.
Siksi eliitin on hankala käsittää, että monelle yksinäiselle somen poistaminen on sama kuin koiralta vietäisiin häntä tai ihmiseltä suu. Some on nykyajan tori. Mutta parempi tori, koska jokaisella on mahdollisuus puheenvuoroon. Instagram on paikka, jossa nuoret naiset ottavat itse omistajuuden visuaalisesta kuvastosta. Parikymmentä vuotta sitten sen päätti limainen musiikkivideo-ohjaaja tai nuortenlehden päätoimittaja, yleensä keski-ikäinen mies.
Vuosikymmeniä yliopistoeliitti paasasi, että vähäosaiset pitäisi saada osallistumaan ja äänestämään. Ja kun näin tapahtui, nämä reppanat äänestivätkin vääriä puolueita ja alkoivat puhua somessa eri juttuja kuin eliitti oli näiden jalojen villien suuhun käsikirjoittanut. Sananvapausseminaareissa horisevat huolestuneina aina ne samat naamat, joilla on ollut sananvapaus aina ennenkin. Maan hiljaisille halutaan osallisuutta, kunhan ne näyttelevät roolinsa oikein.
Tahattoman n-sanan luikahtaminen somekeskusteluun on paljon vähemmän vaarallista kuin ei-akateemisten ihmisten sosiaalinen syrjäyttäminen.
Paitsi että some on tori, some on myös nuotiopaikka. Jeesuksen sanoman leviäminen oli aikansa epäkorrektia somekeskustelua. Se levisi, vaikka eliitti sitä vastusti, eikä sitä ollut hyväksytetty millään sen ajan aamu-tv-paneelilla tai poliitikolla.
Jeesuksen viesti vetten päällä kävelyineen tuntuu modernista ihmisestä vaivaannuttavan lapsekkaalta. Mutta tarinan on ollut pakko olla mieleenpainuva, jotta se on alkanut kiertää aikansa somessa eli lukutaidottomien köyhien keskuudessa. Hyvin leviävässä tarinassa perusoletus on intuitiivinen: "Jeesus on ihminen". Mutta mukana on yksi järjetön elementti: ”Jeesus oli ihminen, mutta kuulkaas tätä, hän oli myös Jumala”. Näin ihmiset alkavat kertoa sitä eteenpäin.
Kirkon pitää olla se paikka, johon ihminen saa tulla virheellisenä, myös n-sanoineen, rasismeineen, homofobioineen. Kirkon pitää olla enemmän Facebook kuin Helsingin Sanomien lukijapalsta. Julkisen tilan ei pidä olla liian puhdasta. Tahattoman n-sanan luikahtaminen somekeskusteluun on paljon vähemmän vaarallista kuin ei-akateemisten ihmisten sosiaalinen syrjäyttäminen.
Some ei ole lisännyt vihapuhetta. Nyt se vain on näkyvää. Ja vaarallisinta se ei ole rahvaan keskuudessa. On huomattava ero, käyttääkö n-sanaa akateeminen helsinkiläinen populistipuoluejohtaja tarkalleen sen loukkaavat nyanssit tajuten vai käyttääkö sitä tyyppi, joka ei osaa tarkkaan töölöläisiä hienostelutapoja.
Eikä 1900-luvulla mitään Dostojevskiä ja Hesarin pääkirjoituksia luettu. Ihmiset tulivat töistä kotiin, avasivat telkkarin, tuijottivat tuntikausia samaa kohtaa seinässä siihen saakka, kunnes kymppiuutisten jälkeen menivät vetämään hirsiä. Erona nykyiseen oli se, että viesti oli yksisuuntainen ja sen sisällön päätti eliitti. Ei ihme, että juuri samaa porukkaa risoo nyt oman vallan menetys.
Kirjoittaja on toimittaja, podcastaaja ja isä.
tuomas.enbuske@gmail.com
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Digiasiantuntija ei rajaisi nuorten nettiaikaa – ”Väitän, että verkon sisällöstä 90 prosenttia on hyvää”
Hyvä elämäDigimaailman haitoista ollaan huolissaan, mutta haitat eivät ole koko totuus. Jarno Alastalo ja Kaisa Vuorinen puhuvat Espoonlahden kirkolla nuorista ja digimaailmasta.
