Kolumni: Satiirin tarkoitus on käsitellä kulttuurin kipupisteitä, ei pilkata muita
Länsimainen kulttuuri vilisee viitteitä kristinuskoon, koska se on osa kollektiivista ymmärrystämme. Satiirin tekijän tulisi olla rehellinen omista motiiveistaan, Ella Luoma kirjoittaa.
Kun keskustelu Ranskan olympialaisten avajaisista kävi kuumimmillaan, yksi sen toistuvista juonteista oli, että ranskalaiset eivät olisi voineet pilkata islamia samaan tapaan kuin nyt kristinuskoa. Avajaisissa oli kohtaus, jossa tulkittiin ilmeisesti kreikkalaisten jumalten pitoja, mutta monet näkivät sen irvailevan kristinuskolle, koska kohtauksen saattoi nähdä tulkitsevan myös Leonardo Da Vincin kuuluisaa maalausta viimeisestä ehtoollisesta.
Sosiaalisessa mediassa toivottiin, että olympialaisissa tehtäisiin epämääräisen tasapuolisuuden nimissä pilkkaa myös profeetta Muhammedista ja katsottaisiin mitä siitä seuraa. Toisaalla ihmeteltiin sitä, miten se on aina kristinusko, jota pilkataan, eikä koskaan islam. Ihan kuin maailmassa olisi olemassa vain nämä kaksi uskontoa.
En tiedä mitä nämä islamista huutelijat haluavat, mahtavatko tietää itsekään.
On luonnollista, että kristinusko korostuu eurooppalaisessa kulttuurissa, koska se on osa kollektiivista kulttuurista ymmärrystämme. Länsimainen populaarikulttuuri vilisee viitteitä Viimeiseen ehtoolliseen. Teosta ovat lainanneet niin Marilyn Monroe kuin Simpsonit. Siitä oli kyse, kun niin moni näki olympialaisten avajaisissa viimeisen ehtoollisen: ei tarvita kuin muodostelma pöydän ympärille ja sädekehää muistuttava hiuslaite.
Kollektiivinen muistimme sen sijaan on olematon. Eikö kukaan enää muista kuinka terroristiryhmä hyökkäsi ranskalaisen Charlie Hebdon toimitukseen ja tappoi suurimman osan lehden työntekijöistä, koska nämä olivat tehneet pilakuvia profeetta Muhammedista? Hebdon toimittajat tiesivät riskit, mutta jatkoivat työtään ja jatkavat sitä edelleen. Aika paksua siis väittää, että Ranskassa ei uskallettaisi pilkata kaikkia uskontoja.
En tiedä mitä nämä islamista huutelijat haluavat, mahtavatko tietää itsekään. Tulee mieleen, kuinka Hebdon terrori-iskujen aikaan perussuomalaiset nuoret lanseerasivat uskonnollisen pilakuvakilpailun. Kun sinne lähetettiin muutama kuva, joissa Timo Soini ja Jussi Halla-aho viettivät profeetta Muhammedin kanssa aikaa intiimeissä tunnelmissa, kilpailu peruutettiin.
Siihen kuka saa tulkita pyhää ja miten ei ole yksiselitteisiä vastauksia. Olisi kuitenkin olennaista olla rehellinen itselleen: haluaako tehdä satiiria koska sen kautta voi käsitellä yhteiskunnan kipupisteitä, vai lähinnä pilkata jotakin ryhmää, johon ei itse kuulu.
Kirjoittaja on populaarikulttuurin ilmiöihin hurahteleva teologi, feministi ja päiväuneksija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pilkattiinko olympialaisten avajaisissa kristinuskoa? Piispa Teemu Laajasalo rauhoittelee kohua
AjankohtaistaOlympialaisten avajaisten yhtä kohtausta on syytetty siitä, että se olisi ollut parodia Leonardo da Vincin maalauksesta Viimeinen ehtoollinen. Kohu aiheesta levisi ympäri maailmaa.
