Näkökulma: Suomessa koin rauhaa vainon jälkeen
Uskontojen välinen vuoropuhelu on tärkeämpää kuin koskaan, kirjoittaa tulkki ja kääntäjä Faiza Bushra.
Ahmadi-muslimina kasvoin Pakistanissa jatkuvan pelon varjossa. Yhteisöämme on vainottu siellä vuosikymmenten ajan lainsäädännöllä, sosiaalisesti ja jopa väkivaltaisesti.
Meidän ei sallita kutsua itseämme muslimeiksi tai harjoittaa uskoamme vapaasti. Monet ahmadit, kuten minä, ovat kokeneet uhkailua, syrjintää tai pahempaa vain siksi, että uskomme rauhaan ja suvaitsevaisuuteen. Se on hiljaista kärsimystä, joka muuttuu osaksi arkea.
Kun muutin Suomeen, koin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan rauhan. Sain hengittää, rukoilla vapaasti ja elää ilman pelkoa. Se oli helpotus, jota on vaikea pukea sanoiksi. Ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että saan vain olla oma itseni.
Huomasin kuitenkin pian, että myös täällä elää väärinkäsityksiä ja pelkoa islamiin liittyen. Islamofobia ei aina ole näkyvää. Se voi olla hienovaraista, piilossa oletuksissa ja hiljaisuudessa. Se satuttaa, koska silloin ihmiset eivät oikeasti tunne meitä.
Me kaikki kaipaamme turvaa, ystävällisyyttä, ymmärrystä ja tunnetta siitä, että kuulumme johonkin.
Uskontojen välinen vuoropuhelu on nyt tärkeämpää kuin koskaan. Kun ihmiset eri taustoista ja uskonnoista tai ilman uskontoa pysähtyvät keskustelemaan sydämestä sydämeen, huomaamme, kuinka samanlaisia olemme. Me kaikki kaipaamme turvaa, ystävällisyyttä, ymmärrystä ja tunnetta siitä, että kuulumme johonkin.
Keskustelu ei poista erilaisuuksiamme, mutta se auttaa meitä elämään rinnakkain kunnioittaen toisiamme.
Ahmadiyya-yhteisöämme ohjaa yksinkertainen mutta voimakas periaate: “Rakkautta kaikille, ei vihaa kenellekään.” Se ei ole vain iskulause, vaan se on uskomme ydin.
Me torjumme kaiken väkivallan. Emme usko pakottamiseen tai uskonsotaan. Meille usko näkyy arjen teoissa myötätunnossa, toisten auttamisessa ja nöyryydessä.
Joillekin islam tuo mieleen ääriliikkeet, mutta se ei ole meidän uskomme. Suurin osa muslimeista haluaa elää rauhassa ja rakentaa hyvää yhteiskuntaa. Monet meistä tulivat Suomeen juuri siksi, että uskomme rauhaan, demokratiaan ja yhteiseloon.
Rakennetaan yhdessä kulttuuria, jossa emme pelkää erilaisuutta vaan opimme siitä. Annetaan uteliaisuuden voittaa ennakkoluulot ja ystävällisyyden johtaa tietä. Suomi on rauhan maa, ja kun avaamme sydämemme ja kuuntelemme toisiamme, voimme pitää sen sellaisena meille kaikille.
Kirjoittaja työskentelee tulkkina ja kääntäjänä, ja hänellä on englannin kirjallisuuden maisterin tutkinto. Hän kuuluu Ahmadiyya-muslimiyhteisöön, joka tunnetaan humanitaarisesta työstään ja uskontojen välisestä vuoropuhelusta. Näkökulma-tekstit ovat Kirkko ja kaupungin toimituksen ulkopuolisten kirjoittajien kannanottoja.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Näkökulma: Miksi valitsemme vihan emmekä rakkautta?
Puheenvuorot HengellisyysMonet Raamatun raa’at ohjeet ovat menettäneet merkityksensä, mutta homouden vastustajille ne kelpaavat yhä. Pride-viikoilla iloitsemme Jumalan luomistyön rikkaudesta ja runsaudesta, kirjoittaa yhteiskunnallisten aineiden opettaja ja poliitikko Antti Vuolanne.
Näkökulma: Antisemitismi ei tunne poliittisia rajoja
Puheenvuorot
