Näkökulma: Antisemitismi ei tunne poliittisia rajoja
Antisemitismi ei kuulu länsimaiseen sivistysperintöön. Sen torjunta on yhteinen velvollisuus, kirjoittaa Pekka Väisänen.
Antisemitismi eli juutalaisvastaisuus on ollut Euroopan varjona yli 2 000 vuotta. Sitä on pyritty kitkemään, mutta sen monet muodot elävät yhä.
Saksalainen Sina Arnold ja yhdysvaltalainen Blair Taylor osoittivat 2019 julkaistussa tutkimuksessaan, ettei antisemitismi ole yksin äärioikeiston ilmiö. Myös vasemmisto on suhtautunut valikoivasti rasismiin: juutalaisten asema on jäänyt vähälle huomiolle, kun korostus on ollut Palestiinan, seksuaalivähemmistöjen ja tasa-arvon kysymyksissä. Tämä on johtanut tilanteisiin, joissa juutalaiset on jopa suljettu ulos kansalaisliikkeistä.
Charlie Hebdon toimituksen joukkomurha (2015) ja opettaja Samuel Patyn julma surma (2020) järkyttivät Ranskaa. Amerikkalaiset Pro-Palestiina-aktivistit eivät osoittaneet sympatiaa uhreille, eivätkä ymmärtäneet Ranskan poliittista kulttuuria, jossa satiiri kohdistuu kaikkiin vallanpitäjiin – myös uskontoihin.
Viime vuosien aikana Yhdysvaltain yliopistoissa juutalaisopiskelijoita on uhkailtu, syrjitty ja jopa pahoinpidelty. Iskulause ”From the river to the sea”, joka käytännössä vaatii Israelin tuhoa, on levinnyt myös suomalaisiin opiskelijamielenosoituksiin.
Vasemmistolaisten yhteyksiä antisemitismiin on käsitelty vähemmän, jos ollenkaan.
Euroopassa antisemitismi yhdistetään usein äärioikeistoon ja poliittiseen islamiin. Vasemmistolaisten yhteyksiä antisemitismiin on käsitelty vähemmän, jos ollenkaan. Britannian työväenpuolueen entinen johtaja Jeremy Corbyn ja Ranskan äärivasemmiston johtaja Jean-Luc Mélenchon ovat jääneet usein kiinni antisemitistisistä ulostuloistaan.
Ranskassa antisemitismiä esiintyy yhä sekä äärioikeiston että äärivasemmiston piirissä. Kansallinen liittouma on pyrkinyt kuitenkin aktiivisesti irtautumaan menneisyytensä antisemitismistä – ja osin siinä onnistunutkin. Sen nykyinen puheenjohtaja Jordan Bardella osallistui maaliskuussa 2024 Jerusalemissa järjestettyyn kansainväliseen antisemitismikonferenssiin, mikä osoittaa muutosta puolueen linjassa. Äärivasemmiston Lannistumaton Ranska -liike sen sijaan tuo juutalaisvastaisuuden esiin yhä useammin avoimesti.
Moraalinen ylemmyydentunto voi kätkeä vihan muodon, jota ei tunnisteta ajoissa.
Gazan sodan alettua antisemitismi lisääntyi. Vuonna 2024 pelkästään Ranskassa kirjattiin 1 600 tapausta, mukaan lukien tuhopolttoja ja 12-vuotiaan tytön raiskaus. Vasemmiston diskurssissa antisemitismi, antisionismi ja Israel-kritiikki sekoittuvat säännöllisesti. Väitetään kritisoitavan Israelin hallitusta, mutta viha kohdistuu usein koko kansaan.
Amerikkalaisten tutkijoiden viesti on ajankohtainen: vasemmisto ei ole immuuni antisemitismille. Moraalinen ylemmyydentunto voi kätkeä vihan muodon, jota ei tunnisteta ajoissa. Antisemitismi ei kuulu länsimaiseen sivistysperintöön. Sen torjunta on yhteinen velvollisuus. Poliitikkojen ja median vastuulla on näyttää esimerkkiä – joka päivä.
Kirjoittaja on valtiotieteilijä yhteiskuntatieteiden tohtori ja Mission Grey -killan jäsen, joka väitteli vuonna 2022 Ranskan presidentti Emmanuel Macronin poliittisesta ajattelusta. Näkökulma-tekstit ovat Kirkko ja kaupungin toimituksen ulkopuolisten kirjoittajien kannanottoja.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Näkökulma: Kiitollisuus syntyy usein elämän rajallisuuden kokemuksesta
PuheenvuorotOma vapaa tahtoni ratkaisee, tunnenko ylipäänsä kiitollisuutta, ja jos tunnenkin, kenelle kiitollisuuteni osoitan, Eero Suominen kirjoittaa.
