null Näkökulma: Kiitollisuus syntyy usein elämän rajallisuuden kokemuksesta

Puheenvuorot

Näkökulma: Kiitollisuus syntyy usein elämän rajallisuuden kokemuksesta

Oma vapaa tahtoni ratkaisee, tunnenko ylipäänsä kiitollisuutta, ja jos tunnenkin, kenelle kiitollisuuteni osoitan, Eero Suominen kirjoittaa. 

Kotipitäjässäni Nurmijärvellä menehtyi alkuvuoden aikana auto-onnettomuuksissa yhteensä kuusi teini-ikäistä nuorta. Tämä palautti mieleeni 1950-luvulla neljän samanikäisen pojan hurjan ilmalennon luvatta käyttöönotetulla isän isolla Citroenilla Nurmijärven Palojoentiellä. Auto päätyi katolleen ojaan pyörät taivasta vasten.

Jalkatilasta kömpi ehjänä ulos neljä kaverusta, joista minä olin yksi. Kevyt kattorakenne oli rusentuneena ovia myöten. Turvavyön puuttuminen pelasti henkemme. Silloin en ymmärtänyt pohtia kiitollisuutta, emme edes tajunneet tilanteen vaarallisuutta. Aikuisena olen miettinyt mitä tai ketä minun tulisi tästä ihme pelastumisesta kiittää.

Muistamme Arja Saijonmaan tunteikkaan laulun “Elämälle kiitos, sain siltä paljon”. Tämän logiikan mukaan saatuamme syksyllä mökkinaapurilta lahjaksi ämpärillisen maukkaita omenoita kiittäisimme ämpäriä, jolta saimme paljon omenoita. Niin elämä kuin omenatkin ovat lahjoja eivät lahjan antajia, jota meidän tulee kiittää. On siis laulettava kiitosta elämästä, ei elämälle.

Kiitollisuuden kohteita meillä lopulta on vain kaksi.

Pohdiskeluissani olen päätynyt siihen, että kiitollisuuden kohteita meillä lopulta on vain kaksi, joko elävä Jumala tai sattuma, hyvä tuuri, kuten on tapana sanoa. Mietin milloin kokemani onnenpotkut ylipäänsä edellyttävät kiitollisuutta, onhan minulla Luojan luomana vapaa tahto tehdä itselleni hyvää tai pahaa. Enkö siis yksin ole vastuussa valinnoistani?

Olen tullut siihen johtopäätökseen, että on tehtävä valinta. Jos koen elämäni Jumalan lahjana, kohtaan Raamatun kehotuksen: ”Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilanteessa, sillä sitä Jumala tahtoo teiltä Kristuksessa Jeesuksessa” (1.Tes 5:16–18). Jos pidän elämäni sattuman oikkuna, on kiitollisuuteni kohde Fortuna.

Niin tai näin, tässäkin oma vapaa tahtoni ratkaisee, tunnenko ylipäänsä kiitollisuutta, ja jos tunnenkin, kenelle kiitollisuuteni osoitan. Kypsän ihmisen eräs tunnusmerkki on hänen kykynsä tuntea ja ilmaista kiitollisuutta. Hän on kykenevä ymmärtämään muita ihmisiä, luomaan uusia ystävyyssuhteita ja ottamaan päätöksenteossaan huomioon kaikki ne ihmiset, joita päätökset koskettavat.

Aikuisellekin kiitoksen sana on merkittävä.

Ilman kiitosta ja hyväksyntää lapselle ei kehity terve itsetunto. Aikuisellekin kiitoksen sana on merkittävä, siitä ovat kaikki psykologit ynnä muut asiantuntijat yksimielisiä.

On helppo ajatella elämän lahjojen kuuluvan saavutettuihin etuihin, joista ei ole tarpeen osoittaa kiitollisuutta vaan pyrkiä varmistamaan entistä suurempi osa omalle kohdalle lankeavaksi. Vain naiivit ihmiset ovat tämän ajattelun mukaan kiitollisia.

Lapsellinen, narsistinen ihminen ei tunne kiitollisuutta. Kiitollisuus on tunne, jota emme pysty määräilemään. Tunteet tulevat ja menevät pilvien lailla lupaa kysymättä. Erinomainen henkisen kypsyyden indikaattori on se, mistä kaikesta mieleemme viriää aito kiitollisuus. Viisaiden filosofien ja mystikoiden mukaan tämä usein edellyttää elämän rajallisuuden ja kärsimyksen kokemusta muodossa tai toisessa. Omaishoitajana olen valmis allekirjoittamaan tämän hypoteesin.

Kristityn kiitollisuuteen ei liity minkäänlaista mahdollisuutta diilin tekoon. Pääsiäisen tapahtumat vapauttavat kristityn epätoivoisesta kaupankäynnistä, jossa omilla ponnisteluillamme vapautuisimme synnin ja syyllisyyden taakasta. Kaikki perustuu ajatukseen: Sola fide, sola gratia, yksin uskosta, yksin armosta.

Kirjoittaja on seniori diplomi-insinööri ja intohimoinen filosofian harrastaja. Näkökulma-tekstit ovat Kirkko ja kaupungin toimituksen ulkopuolisten kirjoittajien kannanottoja.

Jaa tämä artikkeli:

Toimitus suosittelee

Hyvät kuskit, taloyhtiön pyykkitupa, kaunis talvipäivä – toimittaja Rauli Virtanen ja oppilaitospappi Marjut Mulari kertovat arkensa kiitollisuudenaiheista

Hyvä elämä Hengellisyys

Toimittaja Rauli Virtanen ja oppilaitospappi Marjut Mulari kirjasivat tammikuussa asioita, joista he ovat kiitollisia. He ilahtuivat ihmisistä, jotka toimivat toisten hyväksi tai saavat osaamisellaan arjen luistamaan.





Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.