Aikoinaan sukset olivat elintärkeät liikkumisvälineet, joita ehkä käytettiin myös uhrilahjoina
Uhraamalla suksi suohon voitiin pyytää jotain vastineeksi tai suojautua yliluonnolliselta.
Sukset ovat kivikautinen arjen keksintö. Ne syntyivät tarpeesta päästä talvella liikkumaan paikasta toiseen.
Jääkausi loppui Suomessa 11 000 vuotta sitten. Ensimmäiset ihmiset saapuivat noin 8 800 eKr. uusille alueille, jotka tulivat jään alta esiin. Kun jää siirtyi, ihmiset siirtyivät ja hiihtäminen tuli osaksi arkea.
– Tarkkaa aikaa ja paikkaa suksien keksimiselle ei voi sanoa, mutta suksi on ollut yleinen kulkuväline maapallon pohjoisilla alueilla Skandinaviasta Beringinsalmelle saakka, kertoo Lahden Hiihtomuseon kokoelma-amanuenssi Laura Häkkinen.
Rautakauden karvapohjasukset
Suksien kehitys oli Laura Häkkisen mukaan alussa hidasta. Ensimmäiset sukset olivat lyhyitä ja leveitä. Malli oli lumikenkämäinen.
Suomessa rautakaudella kahdesta samanpituisesta suksesta tuli versio, jossa toinen suksi oli lyhyt ja toinen pitkä. Eripituisten suksien pitkällä suksella liu’uttiin ja lyhyellä suksella potkittiin vauhtia.
– Liukusuksi oli usein vasemmassa jalassa, koska yleensä ihmiset olivat silloinkin oikeajalkaisia, ja potkusuksi oli vahvemmassa jalassa. Suksen pohjassa oli peuran tai poron säärestä napattu nahkapala, eli karvapohja, joka antoi pitoa, Häkkinen kertoo.
Suksisauvat kehittyivät suksien ohessa. Alussa ne olivat kokopuisia samalla tavalla kuin suksetkin. Sompa, joka estää suksisauvan uppoamisen lumeen, oli puuta tai vitsaksista väännetty.
– Alkuaan suksisauvoja oli yksi tai kaksi. Silloin, kun käytettiin yhtä sauvaa, sauvottiin liukusuksen puolelta vähän niin kuin puoliksi luistellen. Vapaalla kädellä pystyttiin tekemään tarpeelliset metsästyshommat, ja sitten vain jatkettiin hiihtoa, Häkkinen sanoo.
Rotanloukkusiteestä tuli Voitto
Ennen suksissa oli nahkaiset mäystimet eli siteet. Mäystimiä oli erilaisia.
– Hyvin pitkään varsinkin lasten suksissa oli vain nahkainen lenkki, johon saapas tai tossu työnnettiin. Kivikautiset keksinnöt olivat hirveän hyviä ja pitkäkestoisia, Laura Häkkinen kertoo.
Suksisidemalli muuttui 1920-luvulla, kun norjalainen insinööri keksi siteen, jonka hän nimesi Rottefellaksi, eli niin sanotuksi rotanloukuksi.
– Suomalainen versio siitä oli Voitto-niminen suksiside, joka tuli tunnetuksi 1930-luvulta lähtien. Muunnelmia tästä sidemallista käytettiin siihen asti, kunnes vapaa hiihtotyyli keksittiin.
Voitto-suksisiteessä oli sukseen ruuvattavat kaksi metalliosaa ja niiden yläpuolelle kiinnitettävä lukko-osa, johon sanka painettiin kiinni.
Lahdessa kenkätehtailija Jussi Mononen kehitti Voitto-suksisiteeseen sopivan kengän. Siitä tuli mono, joka on yleinen termi hiihtojalkineelle.
Laura Häkkinen toimii Lahden Hiihtomuseossa kokoelma-amanuenssina.
Suksi ajalta 3000 vuotta eKr.
Suomesta on löydetty parisataa muinaissuksea, jotka ovat nykyään museoiden kokoelmissa. Laura Häkkisen mukaan radiohiiliajoituksella pystytään todentamaan, minkä ikäisiä sukset ovat.
– Oletettavasti yksi vanhimmista suksista, mikä koskaan on löydetty, on Ruotsin Västerbottenista. Se on ajalta 3 000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.
– Suomen Sallasta on myös löydetty suksi, joka on tuolta samalta ajalta. On kuitenkin kiistelty, onko kyseessä sittenkään suksi vai kenties reen jalas, Häkkinen kertoo.
Kaikkia maasta, yleensä suosta, löytyneitä suksia kutsutaan muinaissuksiksi, vaikka vain alle puolet löydetyistä suksista on esihistoriallisia.
– Muinais-sana ei siis suoraan kerro suksen ikää. Suomessa soista löydetyistä suksista vanhimmat on ajoitettu myöhäiselle kivikaudelle ja nuorimmat keskiaikaan 1200-luvulle, Häkkinen sanoo.
Suksien mystiikkaa soilla
Miksi suksia on useimmiten löydetty juuri soista? Yksi teoria on, että aikoinaan on kuljettu suoalueiden läpi ja sukset ovat vahingossa jääneet sinne.
– Tai sitten suksia on tarkoituksella säilötty soissa, koska on huomattu niiden pysyvän siellä napakoina, Laura Häkkinen sanoo.
On myös esitetty sellainen olettamus, että sukset on uhrattu suon syvyyksiin.
– Sukset olivat aikoinaan elintärkeät liikkumisvälineet, ja voi hyvinkin olla, että niitä käytettiin myös uhrilahjoina. Suksia saatettiin uhrata esimerkiksi vainajille. Uhraamalla suksi voitiin pyytää jotain vastineeksi tai suojautua yliluonnolliselta. Tällaista uhrikäytön mahdollisuutta puoltaa se, että yleensä on löydetty vain yksi suksi.
– Ehkä suohon uhratut sukset estivät vainajia hiihtämästä manalasta takaisin ihmisten ilmoille. Tätä emme voi tietää varmasti, mutta se lisää suosta löytyneiden suksien mystiikkaa, Häkkinen sanoo.
Lalli hiihti Köyliönjärven jäällä
Hiihtämisestä ja suksista Laura Häkkisen mieleen tulee Pyhän Henrikin legenda. Sen mukaan vuonna 1156 talonpoika Lalli hiihti Köyliönjärven jäällä ja surmasi piispa Henrikin.
– Lalli sai Suomen ensimmäisen laturaivarin. Mutta Lalli on myös ensimmäinen nimeltä mainittu suomalainen hiihtäjä. Piispa Henrikin surmavirressä, joka on kirjoitettu vuonna 1616, Lalli-nimi tulee ensimmäisen kerran esille, Häkkinen kertoo.
Surmavirressä kuvataan Lallin hiihtotaivalta sen jälkeen, kun surmatyö on tapahtunut: ”Lalli paikassa pahassa, sakean savun seassa, helvetissä hiihtelevi.”
Koululaisten talvilomaviikkoa eli entistä hiihtolomaa vietetään pääkaupunkiseudulla 19.–23.2.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Supisuomalaisena pidetty kertomus Lallista saattoikin syntyä kansainvälisistä aineksista, uskoo ”kansallismurhaajasta” kirjan kirjoittanut Tuomas Heikkilä
AjankohtaistaLalli on edustanut hyvää ja pahaa, roistoa ja sankaria ja ollut suomalaisuuden peili. Kertomuksia piispoista ja heidän surmaajistaan tunnetaan kuitenkin myös muualla.
