Satu Kalajainen pääsee hiihtäessään flow-tilaan, joka muistuttaa meditaatiota.
Harras hetki: Satu Kalajainen tavoittaa ladulla tilan, jossa kaikki on hyvin
Kun hiihtäminen on rentoa ja vaivatonta, Satu Kalajaisen mieli vapautuu rajoittavista ajatuksista.
Illan sininen hetki on aivan lopuillaan kun Satu Kalajainen ilmaantuu ladulle. Hän ei halua menettää hämärää edeltävän sinisyyden vastustamatonta kauneutta.
Pakkanen on painanut elohopean –20 asteeseen, mutta liikkuminen pitää kehon lämpimänä. Kalajainen on varustautunut kylmää vastaan pitkillä kerrastohousuilla, korkeakauluksisella puserolla, hiihtotakilla ja -housuilla sekä toppaliivillä. Hän tietää pärjäävänsä, kunhan sormet ja varpaat pysyvät lämpiminä.
Aikaisemmin Kalajainen laski hiihtolenkeillä kertyviä kilometrejä, mutta nykyään mittayksiköksi riittää aika. Arki-iltoina hän viipyy ladulla noin tunnin.
Asiat tulevat elämään oikealla hetkellä
Satu Kalajainen etsii hiihtoon hyvän rytmin ja etenee vauhdikkaasti, mutta ei aja itseään ahtaalle. 15–20 minuuttia myöhemmin hän ei enää ajattele hiihtämistä.
Kalajainen on tavoittanut sisäisen flow-tilan, joka tulee lähelle meditaatiota tai syvää hypnoosia.
Kalajainen aloitti meditaatioon tutustumisen haastavassa elämäntilanteessa noin seitsemän vuotta sitten. Hän kirjoitti netin hakukoneeseen sanat ”henkinen kasvu”. Vaihtoehtojen joukossa oli meditatiivinen raja-jooga, jonka avulla hän hiljentyy nykyään päivittäin.
Meditaatio on Kalajaiselle nöyryyden opettelemista ja vastausten saamista suuriin kysymyksiin kuten siihen, ”mitä minä olen”.
Kuten meditoidessa, myös hiihtäessä mieltä rajoittavat ajatukset nollautuvat. Kalajainen tavoittaa luottamuksen siihen, että asiat tapahtuvat niin kuin niiden pitää.
Luonto tietää, miten se toimii. Samalla tavalla kuin meren aallot lyövät rantaan, kaikki asiat ja tapahtumat tulevat elämään juuri oikealla hetkellä ja sellaisella voimakkuudella kuin on tarkoitus.
Ihmettely tavoittaa suuremman olemisen
Talvinen metsä on hiihtäjälle päivittäin muuttuva taidenäyttely, jonka kauneutta Satu Kalajainen vastaanottaa. Paljon nähneet vanhat puut kantavat viisautta, joka saa hänet tuntemaan itsensä pieneksi. Ihmettely tavoittaa ihmistä suuremman olemisen.
Erityisen vahvana luonnon puhuttelu tuntuu kahden metsäisen mäen reunustamassa solassa, jonka läpi Kalajainen hiihtää Oittaan lähellä Espoossa. Kalajainen mainitsee myös kuun valaiseman aamulenkin Mustavuoren ladulla itäisessä Helsingissä ja kevään auringossa kylpevät peltoaukeat.
Kun hiihtolenkki on ohi, autuas väsymyksen tunne valtaa koko olemuksen. Kalajainen on antanut itsestään paljon ja saanut paljon. Hän kiittää ääneen tahoa, joka sai hänet lähtemään ladulle.
Satu Kalajainen, 51, opiskelee ratkaisukeskeisen valmentamisen ja terapian menetelmiä sekä mentaalivalmennusta. Vuoden 2017 lopulla hän jätti työnsä lentoyhtiön asiakkuusjohtajana, koska haluaa tehdä jotakin merkityksellisempää.
Kalajainen kuuluu Vantaan hiihtoseuraan. Hän hiihti aktiivisesti kilpaa 10-vuotiaasta täysi-ikäiseksi ja oli omassa ikäluokassaan Suomen 20 parhaan joukossa.
Kalajaisen hiihtolenkkien tukikohtana toimii usein Hakunilan liikuntapuisto, josta pääsee Bisajärven kiertävälle metsäladulle.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Aikoinaan sukset olivat elintärkeät liikkumisvälineet, joita ehkä käytettiin myös uhrilahjoina
Hyvä elämäUhraamalla suksi suohon voitiin pyytää jotain vastineeksi tai suojautua yliluonnolliselta.
