Käsillä tekeminen on tuonut iloa Leena-Maija Soinin elämään ALS-diagnoosin jälkeen. ”Ajattelin, että essu voi olla asuste ihan niin kuin kansallispuvuissa.”
Vaikeasta sairaudesta huolimatta Leena-Maija Soini kerää rahaa ompelemalla ukrainalaisten hyväksi – ”Olen psyykannut itseni siihen, että elämä on”
Espoolainen Leena-Maija Soini on ommellut jo 300 esiliinaa, joiden myyntituotot hän lahjoittaa pois.
On valkoista gepyyripitsiä, välimerellistä sitruunapuuvillaa ja läpikuultavaa ruutukangasta. Muun muassa näistä materiaaleista espoolainen Leena-Maija Soini, 73, on ommellut suunnittelemiaan design-esiliinoja.
Jopa villahuopakangas taipuu essuksi Soinin taitavissa käsissä.
– Villainen essu lämmittää viluista mukavasti, hän sanoo.
Soinin ompelemat essut ovat myynnissä Tapiolan kirkon Valo-kahvilassa. Esiliinojen myynnillä kerätyn tuoton, kymmenen euroa per essu, Soini lahjoittaa ukrainalaisten hyväksi.
Esiliinakankaat ovat löytyneet omista varastoista. Kankaita on kertynyt runsaasti vuosien aikana, onhan Soini kangasfriikki, kuten hän itseään nimittää.
Kaikissa Soinin ompelemissa esiliinoissa on reilut taskut, joihin voi kätkeä pienet käyttötavarat. Esiliinaa voi nimittäin käyttää muuallakin kuin keittiössä.
– Ennen vanhaan kuljettiin aina essu edessä. Ajattelin, että se voi olla asuste ihan niin kuin kansallispuvuissa.
Käsillä tekeminen on ollut Leena-Maija Soinille tärkeää läpi elämän. Se on tuonut iloa ja toivoa myös vaikeaan vuoteen.
Minulla ei ole tarvetta voivotella. Ei meistä kukaan voi tänne jäädä.
Tammikuussa Soinin suussa alkoi tuntua tahmealta, syljen eritys lisääntyi ja puhuminen vaikeutui. Elokuussa tuli diagnoosi lihasten toimintaa ohjaavia hermosoluja rappeuttavasta sairaudesta eli ALS:ista.
Diagnoosin jälkeen Soinille varattiin aika palliatiiviselle vastaanotolle. Siellä hänelle suositeltiin vertaistukiryhmiä ja tehtiin maksusitoumus Terhokotiin.
– Sen jälkeen, kun sain ensimmäisen shokin huudettua itsestäni ulos, on ollut helpompaa.
Puhekyky on huonontunut vuoden aikana nopeasti. Toistaiseksi Soini ilmaisee itseään kohtuullisen hyvin puhumalla, ja tarvittaessa hän käyttää apunaan puhelaitetta, joka muuttaa kirjoitetut sanat puheeksi.
Leena-Maija Soinin kaikkein rakkain harrastus on maalaaminen. Hän oli mukana Soukan Taideseuran toiminnassa yli 30 vuotta. Tällä hetkellä hänellä on työ- ja näyttelytila Kirkkonummen Masalassa.
– Maalatessa pääsen ihanaan tilaan ja unohdan kaiken muun.
Soini näyttää kännykältä valokuvia maalaamistaan teoksista. Aiemmin hän maalasi kukkia, mutta Ukrainan sodan aikana maalauksiin on ilmestynyt surukasvoisia ihmisiä.
Valmiiden taulujen joukossa on Feministi, Johannes Kastaja, Andy Warhol ja Olen suomalainen -maalaus, jossa on pieni musta poika.
– Ja tässä on Tauski, Soini kirjoittaa puhelaitteelleen.
Parinkymmenen vuoden työuran Leena-Maija Soini teki kiinteistövälittäjänä. Sitä ennen hän oli kymmenen vuotta lasten kanssa kotona ja teki erilaisia pätkätöitä.
Kolmikymppisenä Soini pyrki teologiseen tiedekuntaan, mutta sisäänpääsy jäi kahden pisteen päähän.
– Olisin halunnut sairaalasielunhoitajaksi. Nyt teen sielunhoitoa itseni kanssa.
ALS-sairauden etenemistä ei voi ennustaa. Se etenee omalla painollaan. Puolison kanssa asiat on puhuttu Soinin mukaan jo selviksi.
– Olen psyykannut itseni siihen, että elämä on. Minulla ei ole tarvetta voivotella. Ei meistä kukaan voi tänne jäädä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Kun jakaa sydämestä sydämeen, kaikki saavat hyvän mielen” – Kia, Ia-Maria ja Jaakko tekevät vapaaehtoishommina kirkossa asioita, joista itse pitävät
Hyvä elämäNäin Kia Snäkä päätyi Risteysmessun bändiin, Ia-Maria Haverinen diakoniatalon ruokajakeluun ja Jaakko Hietikko esilaulajaksi seurakuntaan.
