Kun vaatteisiin liittyy merkittävä tarina, se antaa turvaa, lohduttaa sekä lataa täyteen “voimaa”.
”Tunikassa tunnen hänen olevan kiinni sydämessäni, saan siitä voimaa” – Monella meistä on voimaa antava vaate, ja taustalla piilee ihmiselle luontainen ominaisuus
Toisin kuin monilla muilla tavaroilla, vaatteilla on erityinen suhde muistiin, asentoihin ja aistimuksiin. Kysyimme Kirkko ja kaupungin lukijoilta, miksi jokin vaate on heidän voimavaatteensa.
”Marimekon kangashousut toivat aikoinaan äidilleni voimaa rankkojen syöpähoitojen keskellä. Hän nimesi ne voimahousuikseen. Kun äitini kuoli vuonna 2017, hänen arkkuunsa pistettiin myös voimahousut. Hänet tuhkattiin ja haudattiin niiden kanssa.”
Näin kertoo 23-vuotias nainen, joka vastasi Kirkko ja kaupungin tekemään kyselyyn. Äidin kuoleman jälkeen tytär bongasi samanlaiset housut Marimekon outlet-myymälästä ja hankki ne itselleen. ”Nämä ovat nyt sitten minun voimahousuni”, hän kirjoittaa.
Tytär hankki itselleen samanlaiset voimahousut, jotka olivat palvelleet äitiä rankkojen syöpähoitojen aikana. Kuva: Vastaajan kotialbumi.
Voimavaatekyselyyn tuli 185 vastausta. Monille kyselyyn vastanneille voimavaate on vaate, asuste tai koru, joka on aiemmin kuulunut jollekin läheiselle ihmiselle, kuten omalle vanhemmalle, sisarukselle tai puolisolle. Usein rakas henkilö on edesmennyt.
Kun tapasin vaimoni, sain hetkeksi isoisän takaisin elämääni. Omat pappani nukkuivat pois, kun olin vielä pieni lapsi. Olavi oli tavattoman vaatimaton ja mukava. Hän kertoi, kuinka häntä pelotti mennä raivaamaan miinakenttää ja kuinka kauhealta kuulosti, kun vihollishävittäjän konekivääri takoi veturiin, jonka alla hän värjötteli. Sotaa hän ei ihannoinut, vaan antoi ymmärtää, että kaikkein tärkeimmät työt tehtiin kotirintamalla.
Tuttavuutemme Olavin kanssa jäi liian lyhyeksi.
Pian hautajaisten jälkeen Olavin vaimo halusi antaa minulle miehensä jäämistöstä muistoksi villapaidan. Otin häkeltyneenä vastaan lilanvärisen neuleen, jossa oli ruutukuvio. Vedin sen heti ylleni ja huomasin, että olimme olleet Olavin kanssa jokseenkin samankokoisia. Villapaita lämmittää mieltä ja kehoani isänpäivänä ja pyhäinmiestenpäivänä − joulua unohtamatta.
– Mies, 54
Pukeutumalla vaatteeseen moni kokee pääsevänsä yhteyteen rakkaan ihmisen kanssa. Se rauhoittaa, lohduttaa, tuo iloa ja voimaannuttaa vastaajia.
Tyttäremme kuoli äkillisesti viisi vuotta sitten. Käytän usein hänen olohousujaan ja tunikaansa. Housuissa tunnen askeleeni olevan vähän kevyempi loputtomasta surusta huolimatta. Tunikassa tunnen hänen olevan kiinni sydämessäni. Saan niistä voimaa.
– Nainen, 53
Monille voimavaatteena toimii käsintehty vaate tai neule. Valmistusprosessiin saattaa liittyä erityinen tarina. Eräs nainen kertoo, että hänen voimavaatteensa on villatakki, jonka hänen raskaana oleva äitinsä valmisti 65 vuotta aiemmin. Erityisen lisän takkiin tuo se, että valmistuspaikka sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä naisen nykyisestä kodista.
Minulla on persikanvärinen, liukuvärjätystä langasta neulottu villapaita. Äitini neuloi sen isosiskolleni, kun sisko oli 14-vuotias. Nyt paidalla on ikää noin 33 vuotta. Aikoinaan omin sen, koska se sopi teini-ikäisen minäni grunge-tyyliin. Neule roikkuu ja materiaali on varmaankin polyesteria, mutta sen lempeä väri ja vähän tunkkainen lämpö ja pehmeys suojaavat pahaa maailmaa vastaan. Itse en paidan merkitystä tajunnut ennen kuin ystäväni sanoi sitä turvavillapaidakseni. Paita on ollut päälläni yksinäisyyden hetkinä sohvan nurkassa. Se on ollut päälläni myös erityisissä tilanteissa. Laitoin paidan päälleni lentokoneeseen, kun matkustin Botswanaan, Afrikkaan. Matka jännitti, koska voin pahoin lentokoneessa.
Myöhemmin minulla todettiin rintasyöpä. Paita oli päälläni, kun menin ensimmäisen kerran Meilahden sairaalan syöpäosastolle solusalpaajahoitoihin. Paita ei ole kaunis, mutta se sulkee minut sisäänsä sellaisena kuin olen, ilman ulkonäkövaatimuksia. Se suojelee pientä minää maailman koettelemusten edessä. Sisko ja äiti ovat paidassa mukana. Se muistuttaa, että turvaverkot ovat tukenani. Jos epäonnistun tai murrun, paita pitää yhteydessä maailmaan, johon kuulun ja jossa minua rakastetaan.
– Nainen, 41
Yhden vastaajan voimavaate on isoisän ruutupaita. Vaikka vastaaja ei ole koskaan tavannut isoisäänsä, paidalla on hänelle suuri merkitys.
Säilytän vaatekaapin perällä muiden vaatteiden seassa ukkini vanhaa flanellipaitaa. Se on lämmin, ja voisin joskus käyttää sitä yöpaitana. Ukki kuoli jo ennen syntymääni, ja paita on ainoa asia, joka minulla häneltä on. Olen kuullut ukista niin paljon tarinoita, että voin hyvin kuvitella hänet. Tuntuu kuin tuntisimme, vaikkemme ole koskaan tavanneet.
– Nainen, 39
”Isoäidin takki on sopiva raja minun ja maailman välillä”
Vaatteet toimivat yhdistävänä tekijänä toimittaja-kirjailija Laura Pörstin ja hänen isoäitinsä välillä. Pörsti vietti kuukauden liikuntakyvyttömän isoäitinsä luona noin vuosi ennen tämän kuolemaa. Mummolan vintiltä Pörsti löysi kukkakuvioisen aamutakin, joka näytti uuden puolen isoäidistä.
Vinttikomerossa roikkuvien vaatteiden ja niihin liittyvien tarinoiden kautta Pörsti ja isoäiti löysivät uudenlaisen yhteyden.
Pörsti kirjoitti aiheesta kirjan Viimeinen vuosi – Muistiinpanoja muutamista vaatekaapeista (Gummerus 2021). Kirjassa Pörsti tarkastelee pukeutumista muun muassa yhteiskuntaluokan, sukupuolen ja erilaisten tunteiden, kuten häpeän, näkökulmasta.
Toimittaja-kirjailija Laura Pörstin voimavaate on isoäidin vanha villakangastakki. Se kertoo tarinoita isoäidin elämästä ja unelmista. Kuva: Esko Jämsä.
Voimavaatteekseen Pörsti nimeää isoäidiltä saadun Suoma-merkkisen vaalean villakangastakin.
− Takki on painava, ryhdikäs ja laadukas. Kun laitan sen päälleni, ryhtini kohenee vähän ja tunnen oloni tyylikkääksi ja itsevarmaksi. Villakangas hylkii likaa eikä tunnu kärsivän tuulesta eikä tuiskusta. Takki on sopiva raja minun ja maailman välillä, ja ajattelen, että se antaa minusta toivomani kuvan. Käytän sitä läpi talven niin töissä kuin puistoissa lapsen kanssa.
Pörstille on merkityksellistä, että takki on hänen isoäitinsä vanha. Takkiin on tallentunut isoäidin maailma ja unelmat.
− Ajattelen, että tämä vaatekappale yhdistää minua isoäitiini, juuriini ja myös kotimaahan. Takki on tehty Suomessa. Sen ovat tehneet sellaiset ihmiset, joiden kieltä ja maailmaa ymmärrän. Takki tuntuu jollakin tavalla sopivan kokoisen maailman edustajalta.
Pörsti arvelee, että voimavaatteiden ”taika” liittyy tarinoihin, joita me niihin liitämme ja joita kerromme muille ja itsellemme.
− Ihmiselle itselleen voimavaatteeseen voi liittyä merkittävä tarina, joka ei välttämättä avaudu kenellekään muulle. Se kertoo, mikä itselle on tärkeää ja arvokasta. Luulen, että vaatteet säilövät tarinoita muita esineitä paremmin, koska meille muotoutuu tiivis kosketussuhde niihin.
Ostin Sandin villakangasjakun yli 20 vuotta sitten kirpputorilta arkikäyttöön. Myöhemmin siirsin sen ulkoilukäyttöön. Se on hyvä käyttövaate − samalla lämmin mutta vilpoisa ja kestää pienen sateenkin.
Kovassa käytössä takki kului ja lopulta laukku oli hangannut toiseen kylkeen kuluman. Eräällä Pyhän Henrikin pyhiinvaelluksella oli mukana lähes 80-vuotias rouva, joka kulki osan matkasta autossa, koska ei jaksanut kävellä. Hän oli pyytänyt jotakin hakemaan kaupasta villalankaa ja pyysi minulta takkia lainaksi. Päivän aikana hän parsi reiän umpeen. Loppukerän hän laittoi taskuun tulevia paikkauksia varten.
Takki on edelleen käytössä. Jokaisella käyttökerralla se tuo mieleeni pyhiinvaelluksen siunaukset: jakamisen, huolettomuuden ja yksinkertaisuuden. Saman tien kehollinen muisti palaa: olen ajatuksissani poluilla ja muistan kaikki matkakumppanit. Toivon, että takki puetaan päälleni arkkuun viimeiselle matkalle.
– Nainen, 58
Voimavaatteet eivät ole taikauskoa
Uskontotieteilijä Outi Pohjanheimo kertoo, että voimavaatteissa on kyse maagisesta ajattelusta. Pohjanheimo painottaa, että juuri tällainen maaginen ajattelu ei ole taikauskoa, vaan ihmiselle luontainen ominaisuus.
Kun Pohjanheimon täti kuoli muutama vuosi sitten, Pohjanheimo sai jäämistöstä itselleen korillisen villasukkia.
Outi Pohjanheimon väitöskirja käsitteli intuitiivista ja maagista ajattelua parantamisen yhteydessä. Kuva: Liisa Malmio
− Joka päivä kun laitan sukat jalkaan tulee lämmin tunne, koska muistan Leena-tädin. Vaatteiden kohdalla on kyse kosketusmagiasta.
Kosketusmagia tarkoittaa sitä, että vaatteeseen on tarttunut jotain oleellista vaatteen alkuperäisestä ympäristöstä: vaatetta aiemmin käyttäneestä ihmisestä, paikasta tai tunnelmasta.
Kahden kyselyyn vastanneen henkilön voimavaate on Pariisista hankittu takki tai hattu. Kun vaate on päällä, olo on kuin maailmannaisella. Ikävätkin asiat sujuvat paremmin.
− Hattu tai takki on saanut ”ranskantartunnan”. Kun ihminen pukeutuu siihen, jotain ranskalaisuuden olemuksesta koetaan tarttuvan myös häneen. Se saa aikaan voiman tunteen ihmisessä, Pohjanheimo kertoo.
− On merkittävää, keneltä esineen tai vaatteen saa. Henkilön täytyy olla rakas ja miellyttävä, sellainen, jota saaja arvostaa. Silloin siihen latautuu positiivisia merkityksiä. Jollekin toiselle Pariisi ei välttämättä merkitse mitään. Tällöin sieltä hankitut esineet eivät ole merkityksellisiä. Hänelle esimerkiksi Etelä-Amerikasta tuotu koru voi olla voimakoru.
Ostin aikoinaan harmaan hihattoman paidan Kambodžasta, Siem Reapista. Tykästyin sen vaaleuteen ja väljyyteen. Reissun jälkeen olen säästellyt paitaa, ettei se kuluisi liikaa. Kerran otin sen mukaan, kun pelasin tennistä. Sillä kertaa pelasin todella hyvin.
En koe olevani taikauskoinen, mutta tuon pelin jälkeen ajattelin, että voisin käyttää paitaa silloin, kun voittamiselle on hyvä syy.
“Taika” toimi muutaman kerran, jonka jälkeen en halunnut miettiä asiaa liikaa, jottei liiallinen taikausko tulvi yli. Nykyään en käytä paitaa usein siksikin, että hyvä peli on tärkeämpää kuin voittaminen. Välillä paitaa katsoessani tuntuu, että olemme hyviä kavereita. Parisen kertaa olen jopa kiittänyt sitä mielessäni yhteiselosta!
− Mies, 51
Vaatteet ovat erityisiä esineitä, koska ne tulevat iholle ja koskettavat meitä. Toisin kuin monet muut esineet, ne liikkuvat samaan tahtiin kehomme kanssa. Ne elävät. Vaatteilla on erityinen suhde muistiin, asentoihin ja aistimuksiin. Vaate muistuttaa kehoa yhteisistä koetuista hetkistä.
Kun Pohjanheimo kuuli ensimmäisen kerran sanan voimavaate, hänelle tulivat mieleen erilaisten uskontokuntien seremonialliset ja rituaaliset vaatteet, kuten Turun piispan Mari Leppäsen piispankaapu, jolle on annettu nimeksi Siunattu maa. Sen yksityiskohdissa on muun muassa luontosymboliikkaa.
− Rituaaliset vaatteet ovat yksi voimavaatteiden luokka. Niiden kautta ihminen saa tietynlaisen aseman ja voiman, joka välittyy myös muille ihmisille. Tavallisella ihmisellä seremoniallinen voimavaate voi olla rippialba tai tohtorin hattu. Tällainen voimavaate päällä voi unohtaa arkiminänsä ja astua itseään suurempaan rooliin.
Voimavaate liittää osaksi yhteisöä
Vaate liittää meidät osaksi perinnettä, sukua tai muuta yhteisöä. Naapuri kertoi Pohjanheimolle olleensa aiemmin punkkari. Punkkarivaatteisiin pukeutuminen latasi hänet täyteen voimaa.
Voimavaatteeni on noin neljä vuotta sitten ruotsinlaivalta ostetut sukat. Olimme opiskelukavereideni kanssa risteilyllä. Sieltä me viisi tyttöä ostimme samanlaiset hassut sukat, joissa on avokadon kuvia. Nykyään näemme vain pari kertaa vuodessa, mutta silloin laitamme jalkaan nämä yhdessä ostetut sukat. Ne muistuttavat menneistä mukavista opiskeluvuosistamme.
− Nainen, 23
− Yksilöstä tulee tällöin ryhmänsä edustaja. Oman heikkouden ja haurauden voi kätkeä ryhmän tunnusten alle. Voin hyvin kuvitella, että esimerkiksi moottoripyöräjengin liivien pukeminen saa yksilön tuntemaan itsensä vahvaksi, vaaralliseksi ja ehkä pelottavaksi, sekä sitä kautta voimakkaaksi, Pohjanheimo sanoo.
Parikymppinen nainen, joka vastasi kyselyyn, kokee omaksi voimavaatteekseen supikkaat eli nahkaiset naisten kengät. Vastaaja kertoo käyttävänsä niitä kesäisin joka päivä, koska ne ovat suloiset ja muistuttavat hänen karjalaisista sukujuuristaan.
Voimavaatteeni ovat vihreät farmasian opiskelijahaalarit. Ne päällä tunnen yhteenkuuluvuutta muiden farmasistien sekä korkeakouluopiskelijoiden kanssa. Haalarit päällä on rohkea ja vapautunut olo. Niissä voi temmeltää vaikka missä, kieriä mäkeä alas jos siltä tuntuu!
− Nainen, 21
”Jos arvot ovat selvillä, voimme arvostaa vaatteita enemmän”
Maapallon säilymisen kannalta on olennaista, että ihmiset vähentävät vaatteiden ostamista merkittävästi. Laura Pörsti toivoo, että ihmiset miettivät tarkemmin, miksi ostavat uusia vaatteita ja mikä vaatteesta tekee itselle merkityksellisen.
− Jos omat syyt ja arvot ovat selvillä, pystymme arvostamaan omia ja muiden vaatteita enemmän. Meillä ei ole varaa siihen, että ostamme uusia vaatteita siksi, että eilen hankitut eivät enää miellytä meitä, Pörsti sanoo.
Mieheni yllättävästä kuolemasta tulee pian kolme vuotta. Hän toi minulle aikanaan jonkun roskakatoksen kierrätyshyllyltä ihanan vihreän mekon, joka on aarteeni ja voimavaatteeni. Se saa myös muut hyvälle tuulelle.
− Nainen, 41
Hän itse arvostaa vaatteita, joista näkee, että niiden eteen on nähty vaivaa: vaate on kaunis, saumat kestävät hyvin ja se tuntuu hyvältä päällä. Pörstistä on myös tärkeää tiedostaa, että kaikki vaatteet ovat ihmisten tekemiä.
− Minusta on kiinnostavaa, että monet ihmiset ovat koskettaneet vaatetta. Ensin tekijät, joita on yleensä useita, sitten rahdin lastaajat, myyjät ja lopulta vielä käyttäjät koskevat vaatteeseen, Pörsti sanoo.
Kun vaatteelle löytää erilaisia merkityksiä, kuten läheisen kosketuksen tai merkittävän tapahtuman kautta tulleen voiman, sitä ei tee mieli viskata roskakoriin ensimmäisten kulumien myötä.
− Voi olla, että ihmisiä voisi opettaa etsimään ja löytämään merkityksiä vaatteista ja tavaroista. Meillä kaikilla on sellaisia esineitä, mutta niistä ei juuri puhuta tällä tavoin, Outi Pohjanheimo sanoo.
Olen aina kierrättänyt sekä tyttäreni että äitini joutavat vaatteet itselleni. Tunsin olevani lähellä ulkomailla asuvaa tytärtäni pukeutuessani hänen trikootoppiinsa ja risahelmaiseen mekkoonsa. Kun äitini kuoli, lajittelin hoivakodilla vaatteet kolmeen kasaan: kierrätyslaariin, hoivakodin ”muotihuoneen” käyttöön ja itselleni. Voimavaatteikseni ovat muodostuneet kaksi t-paitaa ja nilkkasukat. Niissä on edelleen liimattuina äitini tiedot hoivakodista.
Kun vaatteet jonain päivänä ratkeilevat ja kuluvat, leikkaan ne matonkuteeksi. Kahdella tyttärentyttärelläni on jo kutomani räsymatot, joissa on muistijälkiä perheen ja suvun vaatteista. Kunhan koronatilanne helpottaa, riennän kipin kapin kutomaan uusia mattoja. Näin voimavaatteet jatkavat elämäänsä matoissa ja siirtävät tarinoita suvusta seuraaville polville Suomessa ja maan rajojen ulkopuolella. Ne ovat varsinaisia voimamattoja!
− Nainen, 62
Muut lähteet: Roger-Pol Droit: Esineiden luonto. Gummerus 2005.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Käpylän kirkon kirpputorilla voi tehdä kiinnostavia löytöjä
AjankohtaistaKäpylän kirkolla pidetään seurakuntalaisen aloitteesta ensi sunnuntaina kirpputori, jossa myydään seurakunnan vanhoja tavaroita.
