Inga Pihlhjerta (vas.) ja Helena Orell aikovat osallistua sunnuntaina Espan puistossa pidettävälle kansallispuvun tuuletuspiknikille. Aapo Toijonen tulee paikalle mikäli kiireiltään ehtii.
”Kansallispukujen käyttäjiä on jo niin paljon, että on syntynyt alakulttuureja: on sekakäyttäjiä, tuunaajia ja vintagekäyttäjiä” – Espan puistossa tuuletetaan sunnuntaina kansallispukuja
Sunnuntaina Espan puistossa vietetään kansallispukujen tuuletuspiknikiä. Sinne voi tulla tuulettamaan kansallispukua, kansanpukua tai niiden osia. Myös muut ovat tervetulleita mukaan.
Suomalainen kansallispuku täyttää 5.8. jo 136 vuotta. Syntymäpäivää juhlistetaan ympäri Suomea kansallispukujen tuuletuspiknikeillä elokuun ensimmäisellä viikolla. Helsingissä tuuletustapahtuma järjestetään tänä vuonna sunnuntaina 8.8. Espan puistossa.
− Tapahtumassa on mahdollisuus päästä käyttämään kansallispukua tilaisuudessa, joka ei ole pönöttävä. Sinne ovat tervetulleita ne, jotka haluavat pukeutua kansallispukuun, mutta myös ne, jotka haluavat tulla katsomaan pukuja, Suur-Helsingin Kalevalaisten Naisten ja Kansallispukuraadin puheenjohtaja Inga Pihlhjerta kertoo.
Kansallispukuraadissa asiantuntijana toimivan Inga Pihlhjertan puku on Kymin naisen kansallispuku. − Kymin puku oli ensimmäinen puku, jonka kokoamisessa olin asiantuntijana. Se on myös äitini kotiseudun puku.
Helsingin tapahtuman koollekutsujat ovat Suur-Helsingin Kalevalaiset Naiset ja Föreningen Brage. Kansallispukujen tuuletustapahtuma sai alkunsa kansallispukuja valmistavan Soja Murron ideasta ja ensimmäinen tapahtuma järjestettiin Imatralla vuonna 2010. Helsingissä ensimmäinen tuuletus järjestettiin kaksi vuotta myöhemmin.
Kansallispuku soveltuu kaikkiin juhlatilaisuuksiin
Monet kansallispukujen harrastajat ovat innokkaita käsityöläisiä, jotka valmistavat pukunsa ainakin osittain itse. Käsityötaitoisimmat ja kärsivällisimmät valmistavat puvut täysin käsin.
− Olen ommellut Helsingin pitäjän puvusta kaiken alushameista tykkimyssyyn itse. Alushameen kankaan olen kutonut äitini kanssa. Minulle nimenomaan eri tekniikat ja ompeleminen ovat olleet se juttu. Olen hurahtanut täysin käsin ompeluun, Helena Orell kertoo.
−Se on aika huima tunne, kun laitat puvun päälle kerroksittain. Viimeisenä laitetaan myssy päähän. Siitä tulee hirveän arvokas olo. Helena Orell Helsingin Pitäjän kansallispuvussa.
Helsingin Pitäjän puku on suomenruotsalainen kansallispuku. Taskun kuviointi on tehty alikeompelu-tekniikalla.
Helena Orell on kirjaillut itse silkkisen tykkimyssyn silkkilangalla. − Silkin kirjominen on ihanaa. Se on kuin maalaamista. Värit hehkuvat mustalla silkillä, Orell kertoo.
Inga Pihlhjertalla on Kymin naisen puku, joka on valmistettu hänelle tilaustyönä. Hän itse on neulonut asuun kuuluvat puolisormikkaat ja punaiset villaiset sukat sekä kirjaillut vyötäröllä riippuvan käsiliinan.
On niitäkin, jotka joutuvat mukaan kansallispukuharrastukseen tahtomattaan.
− Mutsi innostui kansallispukuharrastuksesta ja hommasi itselleen sopivan miesten kansallispuvun. Lopulta paljastui, että se olikin salajuoni, jolla hän sai minut tähän mukaan, Aapo Toijonen kertoo.
Toijosella on päällään villakankainen tummansininen Espoon miehen puku. Osan puvun osista Toijonen on saanut lahjaksi, osan hän on hankkinut Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry:n kautta. Hattu ei kuulu asuun, vaan se on isosedän kipparinlakki ja maiharit ovat Dr. Martensit.
− Kansallispuvun osat ovat kalliita, joten olen keräilyvaiheessa. Jos löydän jostain järkevän hintaisen ja minulle sopivan hatun, niin mikä jottei. Ne tuppaavat olemaan yleensä vähän liian pieniä, Toijonen kertoo.
Aapo Toijonen on päässyt käyttämään Espoon miehen pukua viime vuoden aikana useita kertoja, koska hän on toiminut mallina kansallispukukuvauksissa. Lisäksi puku on ollut päällä Helsingin yliopiston hämäläisen osakunnan järjestämissä hämäläisjuhlissa. Kengät ja hattu eivät kuulu asuun.
Kansallispuku on juhlapuku, ja se sopii kaikenlaisiin juhlatilaisuuksiin perhe- ja koulujuhlista perinnejuhliin. Kansallispukua käyttävät myös kansantanssi- ja kansanmusiikkiryhmät esiintymisasuna.
Pukua voi käyttää myös kirkkotilaisuuksissa, kuten kirkollisissa juhlissa, kastetilaisuudessa, häissä ja hautajaisissa.
− Moni saattaa pohtia, voiko hautajaisiin mennä punaisessa hameessa. Kyllä voi. Puku sellaisenaan on juhlava. Moni laittaa mustan silkkimyssyn ja mustan silkkiesiliinan tai solmii mustan silkkihuivin kirkasvärisen tykkimyssyn päälle. Kansallispuvun voi pukea monella tavalla niin, että se sopii erilaisiin tilanteisiin, Inga Pihlhjerta kertoo.
Kansallispuvut pohjaavat museokokoelmissa oleviin esikuviin
Kansallispuku on uusinto juhlavaatetuksesta, jota tavallinen kansa käytti 1750−1850. Kansallispukumalleja on Suomessa noin 400, joista noin puolet on suomenruotsalaisia Bragen kansallispukuja.
Kansallispuvuista noin sata on uusia tai tarkistettuja kansallispukuja. Tämä tarkoittaa sitä, että Kansallispukukeskuksen asiantuntijaelimenä toimiva Kansallispukuraati on selvittänyt puvun perinnepohjaisuuden ja valvonut mallipuvun valmistamista.
Romanipuku ja saamenpuku eivät ole kansallispukuja, vaan kansanpukuja.
− Niiden käyttö ei ole katkennut, vaan ne ovat elävää perinnettä, ja niitä käytetään edelleen, Inga Pihlhjerta kertoo.
Inga Pihlhjertan Kymin naisen kansallispukuun kuuluvan tanun verkkopitsin on kutonut Tuula Tanttula.
Punaisella iskuhapsulla reunustettu käsiliina on Inga Pihlhjertan tekemä. Käsiliinaan voitiin kääräistä psalmikirja.
Neulotut pitsiset puolisormikkaat ovat osa Kymin naisen kansallispuvun asukokonaisuutta. Kansallispukuun voi yhdistää laukuksi korin tai kankaasta tehdyn nyytin.
Kansanpuvut tarjosivat vihjeitä käyttäjänsä yhteiskuntaluokasta, varallisuudesta ja siviilisäädystä. Naiset alkoivat käyttää tykkimyssyä rippikoulun jälkeen. Silkkiä saivat käyttää vain korkeammat säädyt. Varallisuutta on voinut arvioida hameen leveydestä.
Myös uskonto näkyy kansallispuvuissa.
− Körttiläisyys ei suvainnut värikkäitä pukuja. Myös tietty vaatimattomuus kuuluu luterilaisuuteen. Toisaalta puvuissa on paljon pientä kaunista, jota ei välttämättä näe kaukaa, kuten vaikkapa Kymin naisen puvun pienet valkoiset ronkkauskirjailut ja nirkkoreuna paidan rannekkeissa.
− Ortodoksipuvuissa on kirjaillut värikkäät päähineet ja luterilaisilla valkoinen pelkistetty huntu, joka on laskosteltu kauniisti.
Pukeutujan persoona saa näkyä
Kansallispuvun voi valita monin perustein. Joku haluaa oman kotiseutunsa puvun, toinen ostaa puvun kirpputorilta. Joskus valinta on täysin esteettinen. Suositusten mukaan kansallispuku tulee pukea niin, että kaikki pukuun kuuluvat osat ovat päällä liivistä koruihin. Eri pukujen osia ei ole suositeltavaa yhdistellä toisiinsa.
− Kantajan persoona näkyy esimerkiksi siinä, miten puku on viimeistelty. Ovatko kaulukset tärkätyt ja paita silitetty? Onko hän pukeutunut suositusten mukaan vai oman maun mukaan, Pihlhjerta sanoo.
Retroilu on tämän ajan trendi myös kansallispukuharrastuksessa. Harrastaja saattaa hankkia tarkoituksella 1950-luvulla valmistetun puvun, ja pukea sen 1950-luvun muodin mukaisesti asettamalla tykkimyssyn pitsit röyhelömäisesti pystyyn.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana kansallispuvun suosio on lisääntynyt. Pihlhjerta puhuu jopa kansallispukubuumista. Facebookin Kansallispuku – Folkdräkt -ryhmässä on jo yli 12 000 seuraajaa.
− Kansallispukujen käyttäjiä on jo niin paljon, että on syntynyt alakulttuureja: on sekakäyttäjiä, tuunaajia ja vintagekäyttäjiä.
− On ihanaa, että kansallispukua käytetään niin paljon. Nykyään on päästy siitä, että kansallispukupoliisi valvoo sitä, että joku ei ole pukenut pukua oikealla tavalla. Rakastan niitä pukuja, jotka on tehty suositusten mukaan ja laitettu kuntoon, mutta ihan yhtä iloinen olen kun näen, että joku käyttää kansallispukua toisella tavalla. Täällä on tilaa on meille kaikille, Pihlhjerta sanoo.
Suomalaisen kansallispuvun historia pähkinänkuoressa
Yleismuoti syrjäytti kansanpukuperinteen 1800-luvun loppuun mennessä. Elettiin kansallisromantiikan aikaa. Euroopassa ja Suomen naapurimaissa ihailtiin kansan käsityötaitoja ja innostus levisi myös Suomeen.
Muun käsityöläisperinteen ohessa kiinnostuttiin myös kansan pukuperinteestä. Ensimmäiset kansallispuvut koottiin Suomessa 1800-luvun jälkipuoliskolla tutkijoiden ja virkamiesten toimesta.
Ensimmäisen kerran kansallispuku esiintyi julkisesti 5.8.1885 Venäjän keisariparin vierailun yhteydessä. Keisariparia vastaanottamassa oli joukko naisia, jotka olivat pukeutuneet kansanpukujen kopioihin.
Tilaisuudessa keisarinnalle lahjoitettiin paikallisena käsityönä tehty soutuvene. Veneen soutivat paikalle yhdeksän nuorta naista, joista jokainen oli pukeutunut kansallispukuun. Keisariparin vierailu sai osakseen paljon huomiota tiedotusvälineissä ja päivää alettiin pitää kansallispuvun syntymäpäivänä.
1800−1900-luvun vaihteessa kansallispuvut olivat kansallistunnetta korostava harrastus, jonka parissa viihtyi etenkin helsinkiläissivistyneistö. He järjestivät juhlia ja naamiaisia, joihin pukeuduttiin historiallisiin kansan asuihin.
Kaupallisen tuotannon ansiosta pukujen käyttö levisi 1930-luvulla laajemmalle. Pula- ja sota-ajan jälkeen 1950-luvulla pukujen käyttö yleistyi entisestään.
Tulevaisuuteen katsovalla 1960-luvulla kiinnostus kansallista kulttuuria ja perinteitä kohtaan oli vähäistä. Kiinnostus syttyi uudelleen 1970-luvun puolivälissä. Kansallispukujen valmistuskurssit lisääntyivät kotiteollisuusyhdistyksissä ja kansalaisopistoissa. Tämän jälkeen kansallispukujen suosio on kasvanut tasaisesti.
Viime vuosina kansallispuvun osia on ryhdytty käyttämään osana arkipukeutumista. Liivin voi yhdistää farkkuihin ja hameen nahkatakkiin. Eri alueiden kansallispukukankailla on päällystetty pinssejä ja niistä on ommeltu reppuja. Koiviston kansallispuvun paidan kirjailua on hyödynnetty sateenvarjon kuosina.
Suomalaisista kansallispuvuista tunnetuin on luultavasti Sääksmäen kansallispuku, jossa Pauligin Paula-kahvilähettiläs esiintyi 1950−2013. Sen sijaan Elovena-kaurahiutalepaketissa aiemmin esiintynyt puku on taiteilijan luomus, ei olemassa oleva kansallispuku.
Lähde: Suomen käsityön museo, Folklore SuomiFinland -sivusto
3+1 tapahtumaa kansallispuvun tuuletuspäivän kunniaksi pääkaupunkiseudulla
5.8. Helsingin yliopiston osakuntien yhteisvaltuuskunta (OYV) kutsuvat opiskelijat kansallispukujen tuuletuksen Helsinkiin Hesperianpuistoon klo 12 alkaen.
5.8. Seurasaaren ulkomuseo ja Seurasaarisäätiö järjestävät kansallispukujen tuuletuspiknikin Iisalmen pappilan puutarhassa Seurasaaressa klo 15−18. Tapahtumaan voi pukeutua kansallispukuun tai kansallispukuhenkisesti. Seurasaaren ulkomuseoon on ilmainen sisäänpääsy kansallispukuhenkisessä asussa klo 11−17.
8.8. Suur-Helsingin Kalevalaiset naiset ja Föreningen Brage toivottavat tervetulleiksi kaikki Espan puistoon klo 14−16. Tapahtumaan voi pukeutua kansallispukuun, feresiin, eli karjalaisen ortodoksinaisen pukuun, tai muinaispukuun. Voit myös pukeutua vain johonkin puvun osaan. Myös uteliaat ovat tervetulleita.
8.8. Pop up -tapahtuma klo 13−17 CraftCorner Helsingissä, Eteläesplanadi 4. Tapahtumassa voi seurata seurata vanhan hameen kunnostamista ja pirtanauhan kutomista. Vastauksia pukupulmiin on mahdollista saada Inga Pihlhjertalta klo 13−14.
Tapahtumaan liittyy Käsillä elävä perintö -näyttely CraftCorner Helsingissä, Eteläesplanadi 4. Näyttely esittelee käsityön elävää kulttuuriperintöä. Näyttelyssä on kaksi kansallispukukokonaisuutta: Maksamaan miehen puku ja Saarijärven naisen puku.
Kaikissa tapahtumissa noudatetaan voimassaolevia koronasuosituksia.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Vaikeasta sairaudesta huolimatta Leena-Maija Soini kerää rahaa ompelemalla ukrainalaisten hyväksi – ”Olen psyykannut itseni siihen, että elämä on”
Hyvä elämäEspoolainen Leena-Maija Soini on ommellut jo 300 esiliinaa, joiden myyntituotot hän lahjoittaa pois.
