Kia Snäkä, Ia-Maria Haverinen ja Jaakko Hietikko tekevät vapaaehtoistyötä.
”Kun jakaa sydämestä sydämeen, kaikki saavat hyvän mielen” – Kia, Ia-Maria ja Jaakko tekevät vapaaehtoishommina kirkossa asioita, joista itse pitävät
Näin Kia Snäkä päätyi Risteysmessun bändiin, Ia-Maria Haverinen diakoniatalon ruokajakeluun ja Jaakko Hietikko esilaulajaksi seurakuntaan.
Hakunilan seurakunnan kanttori Juha Paukkeri bongasi upean bassoäänen seurakuntalaisten keskeltä messussa parikymmentä vuotta sitten.
− Vapaaehtoistyö lähti siitä liikkeelle. Aluksi sain laulaa Kunnia Jumalalle korkeuksissa -ylistyksen. Sen jälkeen olen tehnyt paljon hyvää yhteistyötä Juhan, Tuomas Heikkilän ja Terje Kukkin kanssa, entinen oopperalaulaja Jaakko Hietikko kertoo.
Suomen Kansallisoopperassa Hietikko lauloi viisi ensimmäistä vuotta kuorossa ja 25 vuotta lavalla solistina. Eläkkeelle jäätyään hän on toiminut esilaulajana ja kanttorina Hakunilan seurakunnan messuissa. Viime aikoina hän on ollut mukana myös Tikkurilan seurakunnan jumalanpalveluksissa.
− Joskus aikoinaan meinasin lähteä kanttoriksi, mutta pianonsoittotaidot eivät olleet tarpeeksi hyvät. Tykkään työskennellä kanttorin kanssa.
Jaakko Hietikko on esiintynyt myös seurakuntien joulu- ja äitienpäiväkonserteissa. Kireiden koronarajoitusten aikana hän, Tuomas Heikkilä ja Terje Kukk tekivät striimattuja musiikkihetkiä seurakuntalaisten iloksi.
Hietikko on asunut Vantaalla jo 51 vuotta. Hän on lähtöisin Kurikasta. Isä oli suntio, ja Hietikko tuurasi häntä ajoittain. Hautaakin on tullut kaivettua.
− Vanhemmat olivat evankelisia ja kirkkojutut on istutettu minuun jo lapsena. Olen asunut lapsuuteni pappilan pihassa, ja tänäkin päivänä papin poika on paras ystäväni.
Myös körttiläisyys tuntuu läheiseltä. Hietikko on esittänyt yli sata kertaa uransa aikana Kolmannen miehen ja Paavon roolit Joonas Kokkosen säveltämässä Viimeiset kiusaukset -oopperassa, joka kertoo herännäissaarnaaja Paavo Ruotsalaisen elämästä.
Seurakuntalaisilta Jaakko Hietikko on saanut pelkästään hyvää palautetta siitä, että hän on mukana laulamassa jumalanpalveluksissa.
− Kun laulan täytehen äänehen, seurakuntalaisetkin rohkenevat päästää äänensä esille.
Vapaaehtoistyö tuo hyvän mielen ja kivaa tekemistä.
− Seurakunta on täynnä rakkaudellisia ihmisiä. Kun jakaa toisten kanssa sydämestä sydämeen, kaikki saavat hyvän mielen eikä siinä kummempaa palkintoa tarvita, Hietikko kertoo.
11.9. klo 18 Uusi kirkko, uudet laulut -konsertti Tikkurilan uudessa kirkossa
Basso Jaakko Hietikko kantaesittää Juha Lehmuksen säveltämiä lauluja elämästä ja rakkaudesta. Sanoitukset ovat runoilija Auni-Marjut Karin käsialaa.
Säestyksestä vastaa Tikkurilan seurakunnan kanttori Terje Kukk.
Tapahtumaan on vapaa pääsy ja kahvitarjoilu. Tilaisuudessa noudatetaan voimassaolevia koronarajoituksia.
Tärkeintä on auttaa, oli se sitten ruuan tai rupattelun merkeissä
Ia-Maria Haverinen toimii vapaaehtoisena Hermannin diakoniatalon hyötyruokajaossa.
Kolme vuotta sitten Ia-Maria Haverinen päätyi Hermannin Diakoniatalolle vapaaehtoiseksi osittain sattuman kautta. Nuorella iällä eläkkeelle jäänyt Haverinen oli lopettanut hiljattain oman yritystoimintansa ravintoterapian parissa ja etsi elämälleen uutta suuntaa.
– Olin silloin aika rikki ja tein paljon töitä itseni kanssa, Haverinen sanoo.
Hermannin Diakoniatalolle Haverinen löysi kuultuaan eräästä siellä toimivasta ompelijasta sen jälkeen, kun hänen ompelukoneensa oli hajonnut.
Ompelija löytyi ja vanha konekin saatiin korjattua, mutta talon toimintaan ja ihmisiin tutustuttuaan Haverinen halusi jäädä töihin vapaaehtoisena. Päätökseen vaikuttivat omat henkilökohtaiset vaikeudet, jotka olivat vahvistaneet halua päästä auttamaan muita.
Haverinen aloitti jakamalla ihmisille teetä ja voileipiä hätämajoituksessa, jonka toiminta on myöhemmin lopetettu. Nykyään hän toimii vähintään kerran viikossa vapaaehtoisena hyötyruokajaossa, jossa kauppojen lahjoittamaa ylijäämäruokaa jaetaan vähävaraisille.
– Ikinä ei tiedä etukäteen, mitä ruoka-auto tuo tullessaan, mutta pyrin suhteellisuuteen. Jos tiedän, että jollakulla on seitsemän lasta kotona, annan hänelle enemmän kuin yksin asuvalle.
Ruoka-avun tarjoamisen lisäksi Haverinen pitää arvokkaana työssä tapahtuvia arkisia kohtaamisia. Tärkeintä on, että pystyy auttamaan jotakuta, oli se sitten ruuan tai rupattelun merkeissä.
– Paikalla on paljon ihmisiä hyvin eri lähtökohdista. Kaikilla on oma tarinansa, mutta kyllä jokainen tarvitsee joskus juttuseuraa.
Itsekin puhelias Haverinen kertoo olevansa hyvä lukemaan ihmisiä ja viihtyvänsä muiden seurassa. Hänen mielestään on sääli, kuinka paljon koronavirus on vähentänyt ihmisten välisiä kohtaamisia ja tietynlaista yhteisöllisyyttä. Toisaalta poikkeuksellinen tilanne on voinut saada myös monet pysähtymään ja miettimään uudelleen sitä, mikä on elämässä tärkeää, uskoo Haverinen.
– Välillä tuntuu, että kaupungissa on niin kiireistä ja meluisaa, että toiset ihmiset ohitetaan liian helposti. Pitäisi olla enemmän sydäntä mukana. Kuka vain voi tarvita joskus muiden apua.
Musiikki saa uuden merkityksen, kun sitä pystyy jakamaan muille
Kia Snäkä tekee vapaaehtoistyötä musiikin parissa Olarin ja Tapiolan seurakunnissa.
Vau, nuo tekevät siistii juttuu, muistaa Kia Snäkä ajatelleensa muutama vuosi sitten. Hän seurasi Olarin seurakunnan Risteysmessussa soittavaa bändiä. Kun kävi ilmi, että bänditoimintaan on mahdollisuus päästä mukaan, lähti Snäkä läheistensä rohkaisemana kokeilemaan, eikä joutunut pettymään.
Risteysmessun bändissä Snäkä on nyt kolmen vuoden ajan soittanut pianoa ja laulanut, minkä lisäksi hän on soittanut useana vuonna Jouluyön messun orkesterissa. Vuosi sitten Snäkä liittyi myös Tapiolan seurakunnan nuorten bändiin, joka soittaa muun muassa Kauneimmissa joululauluissa.
Bändit toimivat vapaaehtoisperiaatteella eli esiintyvät tapahtumissa ilmaiseksi. Kia Snäkän mukaan vapaaehtoistyössä yhdistyy paitsi hyvän tekeminen, myös omien intohimojen toteuttaminen.
– Koen olevani tosi etuoikeutettu, kun pääsen yhdessä muiden lahjakkaiden ihmisten kanssa tekemään musiikkia ja jakamaan sitä muille.
5-vuotiaana pianonsoiton aloittaneelle Snäkälle musiikki on ollut elämässä aina vahvasti läsnä, ja nykyäänkin arki pyörii pitkälti sen ympärillä. Seurakuntien bänditoiminnan lisäksi hän käy vapaa-ajallaan pianotunneilla, soittaa kitaraa, laulaa ja tekee myös omia kappaleitaan. Tyyli vaihtelee hengellisestä musiikista poppiin ja jazziin.
– Musiikki on minulle tärkeä voimavara. Se saa vielä aivan uuden merkityksen, kun sitä pystyy jakamaan yhdessä muiden kanssa. Bändin kanssa muodostuva yhteenkuuluvuudentunne on tärkeä osa sitä.
Sekä Olarin että Tapiolan bändeistä on muodostunut Snäkän mukaan tiiviit ja yhtenäiset porukat, mikä kuuluu myös musiikissa. Tavallisesti bänditreenejä mahtuisi Snäkän viikkoon useampikin, mutta koronapandemian vuoksi tapahtumat ovat jääneet vähäisiksi, eikä bändinkään kanssa kokoonnuta yhtä usein.
Snäkä pääsi silti tuottamaan viime keväänä yhdessä kahden ystävänsä kanssa Tapiolan seurakunnan tiloissa kappaleen, jonka nuoret ovat itse tehneet. Kappale on tarkoitus julkaista sitten, kun siihen on saatu kuvattua musiikkivideo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Vaikeasta sairaudesta huolimatta Leena-Maija Soini kerää rahaa ompelemalla ukrainalaisten hyväksi – ”Olen psyykannut itseni siihen, että elämä on”
Hyvä elämäEspoolainen Leena-Maija Soini on ommellut jo 300 esiliinaa, joiden myyntituotot hän lahjoittaa pois.
Tapiolan seurakunnan nuoret tekivät uutta gospelia: ”Haluamme tuoda rohkaisun sanoja”
Ajankohtaista Hyvä elämä
