”Meidän ei niinkään pitäisi yrittää ottaa asioita haltuun vaan antaa itsemme niiden haltuun”, Korson seurakunnan pappi ja filosofian väitöskirjatutkija Jani Vanhala sanoo.
”Ehkä taivaassa voi juoda viiniä, nyrkkeillä tai ratsastaa hevosella”, sanoo pappi Jani Vanhala – hänen mielestään mielikuvamme taivaasta on usein kovin moralistinen
Kristinuskon taivaskuvauksissa Jani Vanhalaa häiritsee niiden puhdas henkisyys. ”Ikään kuin joitakin sosiaalisesti hävettyjä asioita ei voisi olla taivaassa. Miksi ei voisi?” hän kysyy.
Jos seisoo oikeassa kulmassa, Korson kirkon alttarilta voi kurkistaa nurkan taakse uurnalehtoon. Sillä alttarilla Jani Vanhalakin viettää usein aikaa, pappi kun on.
Silti toisinaan on mukavampaa katsoa muualle kuin haudoille. Vaikka tietäisikin eräänä päivänä kuolevansa, asiaa ei varsinaisesti tee mieli arjessa pohtia.
– Kuolemaa pidetään itsestäänselvyytenä, jota ei edes tarvitse ajatella, Vanhala sanoo.
– Ajatus kuolemasta vallitsee kuitenkin jokaisen ihmisen päässä. Jos uskaltaa kohdata kuoleman ilmiönä, voi saada paljon enemmän.
Sellaiseen kohtaamiseen Jani Vanhala kutsuu kuolema-aiheisilla luennoillaan, joita hän pitää Lumon kirjastossa. Luennoillaan Vanhala pohtii uskonnollisten kuolemakäsitysten lisäksi eksistentialismin ja antiikin elämänfilosofioiden näkökulmia kuolemaan.
Kuolema aiheena tuli Vanhalaa lähelle niin kirjallisuustieteen kuin teologiankin opinnoissa, eikä keskeneräinen estetiikan väitöskirjakaan kuolemaa kierrä. Sitä paitsi papin työhön kuoleman kohtaaminen kuuluu väistämättä.
– Tulin teini-ikäisenä klassisesti puskametsistä uskoon. Ostan kristinuskon käsityksen kuolemasta.
Iankaikkinen elämä vaikuttaa jo tässä elämässä
Millaisen paketin Jani Vanhala kristittynä sitten on ostanut? Miten kristinusko katselee elämää ja kuolemaa?
– Maailma on luotu, langennut ja pelastettu. Kaikki luotu on hyvää. Toisaalta lankeemuksen vuoksi hyvyys ei toteudu niin kuin pitäisi. Miksi näin on, jää mysteeriksi.
Iankaikkinen elämä on elämää Jumalan yhteydessä, Vanhala pohtii.
– Kukaan ei pysty sitä kuvailemaan. Iankaikkinen elämä vaikuttaa jo tässä elämässä, mutta emme pysty siihen vielä täydellisesti osallistumaan.
Kuolemanrajakokemuksiin Vanhala kehottaa suhtautumaan varauksellisesti, mutta uteliaasti.
”Ei kannata keskittyä omaan pienuuteensa vaan Jumalan suuruuteen”, sanoo Jani Vanhala, joka kuvattiin Korson kirkon hautausmaalla.
– Kuoleman rajalla käyneet kertovat hyvän olon tunteesta. Se kaikki, mikä on tässä elämässä kuormittanut, poistuu.
Kun Vanhala kohtaa surevia omaisia, hän korostaa Jumalan rakkautta ja hyvää tahtoa ihmistä kohtaan.
– Jumala ajattelee meitä lapsinaan. Itsekin ymmärrän isänä, mitä isän rakkaus on. Haluan tehdä kaikkeni lasteni eteen. Eikö sitten Jumala tekisi vielä enemmän?
Siksi ihminen saa Vanhalan mielestä luottaa turvallisesti Jumalaan.
– Ei kannata keskittyä omaan pienuuteensa vaan Jumalan suuruuteen.
Taivas on siivottu tämän maailman iloista ja himoista
Kristinuskon taivaskuvauksissa Jani Vanhalaa usein häiritsee niiden puhdas henkisyys. Kristillisessä ajattelussa ruumiin ylösnousemuksella on kuitenkin perustavanlaatuinen osa.
– Meillä on tapana ylevöittää asioita riisumalla ne ruumiillisuudesta. Taivas on siivottu tämän maailman iloista ja himoista. Se kertoo enemmän ihmisten omista ajatuksista.
– Mielikuva taivaasta voi olla kovin puritaaninen tai moralistinen, ikään kuin joitakin sosiaalisesti hävettyjä asioita ei voisi olla taivaassa. Miksi ei voisi? kysyy Vanhala.
Hän muistelee Jeesuksen viimeistä ateriaa, jolla Jeesus totesi juovansa seuraavan kerran viiniä vasta Isän luona.
Jos emme suostu elämään kohti kuolemaa, elämme jatkuvaa nykyhetkeä.
– Ruumiilliset toiminnot ovat pyhitettyjä, koska Jumala on luonut kaiken hyväksi. Ja sitä samaa tulee taivaassa lisää. Ehkä taivaassa voi juoda viiniä, nyrkkeillä tai ratsastaa hevosella, Vanhala aavistelee.
Taivaassa ihminen voi Vanhalan mielestä viimeinkin kokea olevansa se, jollaiseksi hänet on tarkoitettu. Mutta sekin on vain arvelua, ei järjellä saavutettua ja vesitiiviiksi eristettyä tietoa.
– Tiedollisesta varmuudesta pitäisi siirtyä kokemukseen luottamuksesta, Jumalaan nojaamisesta, Vanhala pohtii.
– Meidän ei niinkään pitäisi yrittää ottaa asioita haltuun vaan antaa itsemme niiden haltuun.
Kuolemaa kohti eläminen avaa syvyydet
Luennoillaan Jani Vanhala peilaa myös eksistentialismin ja 1900-luvun keskeisten filosofien ajattelua. Monen ajattelijan taustalta löytyy totaalisen tuhon kokemus: maailmansodat ja holokausti romahduttivat sotienjälkeisen sukupolven illuusiot ihmisyydestä ja elämän merkityksellisyydestä.
– Ei pystytty uskomaan isompiin tarinoihiin, jumaliin tai ideologioihin. Elämä näytti absurdilta, ihminen oli vain maailmaan heitetty. Se ei ollut teoreettista pohdiskelua vaan aitoa kokemusta, joka kyseenalaistaa kaiken, Vanhala kuvailee.
– Jotkut etsivät ahdistukseen apua unohduksesta, alkoholista tai seksistä. Samalla tapahtui käänne individualismiin, jossa jokainen on oman onnensa seppä mielettömässä maailmassa.
Ajattelijoista läheisimmäksi Vanhalalle on käynyt saksalainen filosofi Martin Heidegger (1889 –1976). Hänen mielestään ihminen elää koko ajan kuolemaa kohti. Kuolema on koko ajan läsnä ihmisen syvimmässä olemisessa.
– Kuolemaa kohti eläminen avaa ahdistuksen oman ei-mikyyden edessä. Ei-mikyydestä ei voi oikein edes puhua, Vanhala sanoo.
Ihminen elää kuolemaa kohti. Kun siihen suostuu, voi elää täydemmin ja todemmin tässä maailmassa. Näin Jani Vanhala ajattelee. Kuva on Korson kirkon hautausmaalta.
– Heidegger pyörittelee ei-mikyyttä suhteessa zenbuddhalaisuuteen ja keskiajan mystiikkaan. Sen kautta voi kohdata oman olemisensa toisella tasolla kuin pelkästään kulttuuristen tai sosiaalisten identiteettien kautta.
Ei-mikyys on eräänlaista olemista puhtaimmillaan. Vanhala näkee siinä yhteyksiä ajatuksiin iankaikkisesta elämästä.
– Iankaikkinen elämä on olemista sellaisena kuin se on ennen sosiaalisia määritelmiä. Se on täyteyttä, rikkautta, puhdasta olemista. Kuolema näyttäytyy ihmiselle ylittämättömänä esteenä, mutta olemisen näkökulmasta se menettää merkityksensä.
Heideggerin ajatus elämisestä kuolemaa kohti antaa Vanhalan mielestä elämälle uuden syvyysulottuvuuden.
– Jos emme suostu elämään kohti kuolemaa, elämme jatkuvaa nykyhetkeä. Mutta jos suostuu ottamaan elämän ja ajallisuuden niin kuin ne on annettu, voi elää täydemmin ja todemmin tässä maailmassa.
Tapoja suhtautua kuolemaan -luentosarja keskiviikkona 21.10., 28.10. ja 18.11. klo 18 Lumon kirjaston järjestösalissa, Urpiaisentie 14. Filosofian väitöskirjatutkija ja seurakuntapastori Jani Vanhala luennoi. Vapaa pääsy.
Luentosarja on osa Korson seurakunnan Ikuisuuskysymyksiä-tapahtumasarjaa. Korson seurakunnan Ikuisuuskysymyksiä-tapahtumasarja kutsuu pohtimaan elämän rajallisuutta, surua, menetystä ja toivoa. Aihetta käsitellään keskustelujen, luentojen, musiikin, taiteen ja vertaistuen kautta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Sairaalamuusikko Anna Brummer laulaa ja soittaa kalimbaa saattohoitopotilaille: ”Elämän ja kuoleman rajalla oleva ihminen tarvitsee toisen ihmisen läsnäoloa”
Hyvä elämäAnna Brummer toivoo, että tulevaisuudessa ihmisen hoivatahtoon kirjaamat musiikkitoiveet oikeasti toteutuvat.
