null ”Kuoleman jälkeinen olemisen muoto on Jumalan ideaali minusta” – kolme pappia  kertoo, miksi ylösnousemukseen on helppo uskoa

Hengellisyys

”Kuoleman jälkeinen olemisen muoto on Jumalan ideaali minusta” – kolme pappia  kertoo, miksi ylösnousemukseen on helppo uskoa

Kirkko ja kaupunki kysyi kolmelta papilta myös sitä, mitä sanot ihmiselle, jonka mielestä usko ylösnousemukseen on järjenvastaista.

”Jonain päivänä Jeesus saattaa tulla juuri sinun luoksesi kahville”

Jani Vanhala, seurakuntapappi vantaalaisessa Korson seurakunnassa

Korson seurakunnan pappi Jani Vanhala pitää käsin kosketeltavia asioita olennaisina kristinuskossa.

Korson seurakunnan pappi Jani Vanhala pitää käsin kosketeltavia asioita olennaisina kristinuskossa."Ei tarvitse tyytyä symbolisiin läsnäoloihin, koska konkreettinen on mahdollista, vaikka se on myös käsittämätöntä."


”Ylösnousemus voi tuntua järjettömältä ihmisestä, jonka maailmankuva on riisuttu ihmeistä. Se ei kuitenkaan ole ylivoimaisen käsittämätön sellaiselle, joka kokee, että maailmaa ei voi tutkia ja tuntea läpikotaisin, vaan siinä on syvyys, jota ei voi tavoittaa. Maailmassa on paljon ihmeellisiä asioita, joita tapahtuu, vaikka niille ei ole löydettävissä tieteellistä selitystä.

Kun ajattelee kaikkea sitä, mitä me emme tiedä, yksittäinen epätavallinen asia ei tunnu mahdottomalta. Sata vuotta aikaisemmin olisimme pitäneet mannertenvälisiä puheluita noituutena ja silkkana mahdottomuutena. Nykyään pystymme puhumaan tuhansien kilometrien päässä olevien ihmisten kanssa, eikä suurin osa ihmisistä tiedä, miten se käytännön tasolla tapahtuu. Jos uskoo, että Jumala kykenee mihin tahansa, ylösnousemus ei ole ongelma. Itse en ole pitkään aikaan kyseenalaistanut ylösnousemusta. Pidän Jumalan olemassaoloa tällä hetkellä itsestään selvänä.

Toisinaan hän piipahtelee täällä fyysisessä muodossa, kuten ihmisten uskonnollisissa kokemuksissa tai ehtoollisen leivässä ja viinissä.
– Jani Vanhala

Vaikka minun on helppo uskoa siihen, että ihminen voi Jumalan voimasta nousta kuolleista, on vaikea kuvitella sitä, millainen ihminen kuolleesta noustuaan on. Jollain tavalla hän muuttuu taivasmatkalla ja hänelle tulee sellaisia ominaisuuksia, jotka eivät tässä elämässä ole näkyvissä. Näin kävi Jeesuksellekin. Kun Jeesus kuoli, hän joutui Tuonelaan, eroon Jumalasta. Kun hän palasi maan päälle, hän pystyi liikkumaan ajassa ja paikassa eri tavalla kuin ennen.

Hän oli sama Jeesus kuin ennen kuolemaansa, mutta kykeni muuttamaan olemustaan. Ajattelen, että Jeesus ei ole poistunut edelleenkään maan päältä. Hän on läsnä kaikkialla, mutta jättänyt maailman Pyhän Hengen hoidettavaksi. Toisinaan hän piipahtelee täällä fyysisessä muodossa, kuten ihmisten uskonnollisissa kokemuksissa tai ehtoollisen leivässä ja viinissä.

Jonain päivänä Jeesus saattaa tulla juuri sinun luoksesi kahville. Se mahdollisuus on olemassa. Ihmisillä on kokemuksia kohtaamisista Jeesuksen kanssa. Ne ovat tavallisesta poikkeavia tapahtumia, joille ei ole järjellistä selitystä. Mielestäni kristinuskon tulkinnalle on tyypillistä nähdä symbolinen ulottuvuus tärkeämpänä kuin konkreettiset tapahtumat tai asiat.

Voi olla vaikea ajatella, että ruumis, joka ilmiselvästi kuolee ja maatuu, voisi elää ikuisesti.
– Jani Vanhala

Itse koen, että nimenomaan silmin nähtävät ja käsin kosketeltavat asiat ovat kristinuskon pihvi. Ei tarvitse tyytyä symbolisiin läsnäoloihin, koska konkreettinen on mahdollista, vaikka se onkin samalla käsittämätöntä. Voi olla vaikea ajatella, että ruumis, joka ilmiselvästi kuolee ja maatuu, voisi elää ikuisesti.

Ehkä juuri siksi monet ajattelevat, että vain ihmisen sielu on ikuinen. Kristillinen oppi on kuitenkin, että se, mikä tapahtui Jeesukselle ensimmäisenä pääsiäispäivänä, tulee tapahtumaan myös meille. Ihmisen ruumis jää elämään ja nousee ylös.”

Papin näkökulmasta hautajaiset eivät ole maailmanloppu

Heidi Zitting, pappi espoolaisessa Tapiolan seurakunnassa

”En voi olla uskomatta ylösnousemukseen”, sanoo Tapiolan pappi Heidi Zitting. ”Se tuntuu elämässäni rauhana ja läsnäolona.”

”En voi olla uskomatta ylösnousemukseen”, sanoo Tapiolan pappi Heidi Zitting. ”Se tuntuu elämässäni rauhana ja läsnäolona.”


”Pääsiäisen tapahtumista minulle läheisimpiä ovat Getsemanen puutarhan tapahtumat. Mielikuvissani on synkkä yö tai aamuhämärä. Opetuslapset nukkuvat. Jeesus on rukoillut koko yön. Yhtäkkiä paikalle saapuvat keihäillä ja miekoilla aseistetut vartijat, jotka vangitsevat Jeesuksen voimakeinoilla. Jeesus ei puolustaudu, koska hän ei kannata väkivaltaa, vaan lähtee nöyrästi vartijoiden mukaan.

Minua puhuttelee tapahtumiin sisältyvä kontrasti tuonpuoleisen maailman hyvyyden, rakkauden ja valon sekä meidän maailmamme väkivaltakoneiston välillä. Raamatussa kerrotaan, että Jeesus nousi kuolleista kolme päivää kuolemansa jälkeen. Minun on helppo uskoa siihen, että hän on ylösnoussut, vaikka se on täysin järjenvastaista. Usko ylösnousemukseen ei ole järjen ja logiikan kysymys vaan kuuluu tunne- ja kokemusmaailman kentälle. Järjen tasolla voin tavoittaa sellaisen ihmisen näkökulman, joka ajattelee, että elämä on tässä ja jäämme kuoleman jälkeen multiin. Itse en voi olla uskomatta ylösnousemukseen. Se tuntuu elämässäni rauhana ja läsnäolona. Ylösnousemususkoon liittyy läheisesti se, miten käsittelemme rakkaidemme kuolemaa.

Kuolemassa Jeesus vapautui ajan ja paikan kahleista.
– Heidi Zitting

Olen työssäni tavannut monia, joilla on kokemuksia siitä, että verho tuonpuoleisen ja tämänpuoleisen välillä on ohut. Heille on tapahtunut asioita, jotka ovat viestineet rakkaan ihmisen läsnäolosta ja tuoneet heille lohtua. Voi tietenkin olla, että tapaukset liittyvät psykologiseen surunkäsittelyn prosessiin, mutta koska ne lohduttavat, ne ovat todella merkityksellisiä. Tällaiset kokemukset voivat luoda tunteen siitä, että kaikki ei ole tässä.

Ajattelen, että kuoleman jälkeinen tila poikkeaa tästä maailmasta. Ennen ihmiseksi tuloaan Jeesus oli olemassa Sanana. Maan päällä Sanaa, Logosta, sitoivat tämän maailman lait. Kuolemassa Jeesus vapautui ajan ja paikan kahleista. Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen muutaman kerran kuolemansa jälkeen. Opetuslapset eivät tunnistaneet häntä heti, eli hän ei näyttänyt samalta kuin aiemmin.

Kun Jeesus on nykyään keskuudessamme, emme aina tunnista sitä, miten hän vaikuttaa meissä ja tässä yhteiskunnassa. Ihmisyys vaatii ruumiin. Kun kuolemme, meistä ei tule vain henkiä, vaan jonkinlainen ruumiillisuus kuoleman jälkeen säilyy. Voimme edelleen tunnistaa toisemme. En kuitenkaan ajattele, että ulkomuoto pysyy samana kuin kuoleman hetkellä. Ajattelen, että kuoleman jälkeinen olemisen muoto on Jumalan ideaali minusta.

Minulta kysytään usein, miten me papit jaksamme jatkuvasti hautajaisia.
– Heidi Zitting

Tämä ajatus tulee haaveiden maailmasta. Sille ei ole faktapohjaa, eikä sitä voi tieteellä selittää. Masennuksesta toipuminen voi olla symbolinen ylösnousemiskokemus. Yhtä vahva kokemus voi olla korona-ajan jälkeinen riemu siitä, että ihmiset pääsevät taas tapaamaan rakkaitaan.

Myös sodasta toipuvan yhteiskunnan ilo siitä, että hyvyys, turvallisuus ja valo ovat voittaneet, voi olla ylösnousemuskokemus. Ylösnousemus viestii ennen kaikkea toivosta. Minulta kysytään usein, miten me papit jaksamme jatkuvasti hautajaisia. Meidän näkökulmastamme ne eivät ole maailmanloppu. Kuolema on portti, jonka Jeesus on avannut. Aina on jälleennäkemisen toivo.”

“Sain takaisin elämän, jonka olin aiemmin menettänyt”

Santeri Kaleva, pappi helsinkiläisessä Töölön seurakunnassa

”Kuoleman kysymykset ovat kristinuskon ytimessä”, sanoo Santeri Kaleva. ”Ne ovat myös kysymyksiä, joita ihmiset pohtivat ympäri maailmaa elämänkatsomuksesta riippumatta.”

”Kuoleman kysymykset ovat kristinuskon ytimessä”, sanoo Santeri Kaleva. ”Ne ovat myös kysymyksiä, joita ihmiset pohtivat ympäri maailmaa elämänkatsomuksesta riippumatta.”


”Pääsiäinen on minulle kirkkovuoden tapahtumista tärkein. Pääsiäisenä Jeesus koki kipua, kärsii ja kuolee. Hän tietää, miltä se tuntuu. Se lohduttaa. Koko kristinusko perustuu sille, että Jumala pystyy tulemaan ihmiseksi ja kokemaan inhimillisen elämän. Ihmisen muodossa hän myös kokee sen, minkä jokainen meistä väistämättä kokee, eli kuoleman.

Kirkko on täällä siksi, että me kuolemme, sanoi Helsingin yliopiston dogmatiikan professori Osmo Tiililä. Olen samaa mieltä. Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Kuoleman kysymykset ovat kristinuskon ytimessä. Ne ovat myös kysymyksiä, joita ihmiset pohtivat ympäri maailmaa elämänkatsomuksesta riippumatta.

Paavali sanoo Raamatussa, että ylösnousemususko on monen mielestä hulluutta, mutta niille, jotka siihen uskovat, se on pelastava voima. Tämä puhuttelee myös minua. Minun on helppo uskoa ylösnousemukseen, koska uskon, että kaiken takana on meitä rakastava voima, joka on luonut maailman.

Itselleni masennuksesta toipuminen on antanut viitettä siitä, mitä ylösnousemus voi olla.
– Santeri Kaleva

Pystyn kuitenkin ymmärtämään ihmisiä, jotka kipuilevat ylösnousemuksen kanssa. Ylösnousemus tuntuu järjenvastaiselta ja sitä se on. Kuolleista herääminen ei sovi biologisesti havaittavaan maailmaan. Jumala tekee paljon asioita, jotka ovat ihmisen näkökulmasta mahdottomia. Esimerkkejä tällaisista teoista löytyy paitsi Raamatusta myös tavallisten ihmisten elämästä. Hankala asia kääntyykin yllättäen hyväksi tai ihminen pelastuu vaikeasta tilanteesta.

Itselleni masennuksesta toipuminen on antanut viitettä siitä, mitä ylösnousemus voi olla. Olen sairastanut vaikean masennuksen kaksi kertaa. Masentuneena olo oli kuollut ja elämä tuntui täysin merkityksettömältä. Masennus on kuin pieni kuolema. Saatuani masennukseen apua tuntui uskomattomalta nauttia taas musiikista.

Ulkona oli enemmän värejä. Halusin jälleen tavata ystäviäni. Jaksoin nauraa asioille, jotka olivat tuottaneet iloa aiemminkin. Sain takaisin elämän, jonka olin aiemmin menettänyt. Kuoleman raskaus ja pimeys otettiin pois ja pääsin jatkamaan elämää onnellisempana. Se tuntui ylösnousemukselta.

Tällöin elämästä tulee ikuinen eikä kuolema enää ole.
– Santeri Kaleva

Kokemukseni voi vertautua ylösnousemukseen, mutta Jeesusta lukuun ottamatta kukaan ei tiedä, millaista se on. Kuollessa ihminen menettää elämänsä täysin, mutta ylösnousemuksessa Jumala peruu kuoleman ja lahjoittaa elämän takaisin. Kristinuskon näkökulmasta kuolema ei ollut alun perin osa elämää tai ihmisen olemusta. Ihminen eli suorassa yhteydessä luojansa kanssa paratiisissa. Kuolema kuuluu syntiin langenneeseen ja luonnonlakien alaiseen maailmaan. Ylösnousemuksessa ihminen pääsee alkutilaan Jumalan luokse.

Tällöin elämästä tulee ikuinen eikä kuolema enää ole. En ole kiinnostunut pohtimaan Jeesuksen kuoleman jälkeiseen elämään liittyviä yksityiskohtia. Istuuko Jeesus oikeasti valtaistuimella? Istuuko hän Jumalan oikealla puolella? Mielestäni näillä asioilla ei ole merkitystä. Kun Jeesus kuoli ja ylösnousi, hän meni sinne, mistä hän on tullutkin eli Jumalan luo. Merkityksellistä on se, että hän hallitsee Jumalan luota ja vaikuttaa maailmassa ja meidän elämässämme.”

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.