Uutta kirjaa tehdessään Pirkko Lahti kutsui ihmisiä kotiinsa yhteisen aterian äärelle keskustelemaan lohdutuksesta.
”Elämä on sarja luopumisia, ja siksi tarvitsemme lohtua” – Psykologi Pirkko Lahti kertoo, miten lohtu meitä auttaa ja miksi lohduttaminen voi joskus olla niin vaikeaa
Itseään voi Pirkko Lahden mukaan lohduttaa esimerkiksi tekemällä oman elämän inventaariota. ”Se voi tuoda tasapainoa, koska moni on saattanut jäädä kiinni huonoihin hetkiin ja unohtaa hyvät.”
Pirkko Lahden koti sijaitsee Helsingin keskustassa, ja sen keittiön ikkunoista näkyy torni jos toinenkin: Johanneksenkirkon tornit, Mikael Agricolan kirkon torni ja metodistikirkon torni. Lähellä sijaitsevat myös Vanhakirkko, entinen juutalaiskortteli, adventtiseurakunta ja vapaaseurakunta.
– Täällä olen kuin herran kukkarossa. Ja lähellä taivasta, Lahti sanoo.
Psykologi, psykoterapeutti ja tietokirjailija Pirkko Lahti työskenteli pitkään Suomen Mielenterveysseuran (nyk. Mieli ry) toiminnanjohtajana. Maailmalle veivät myös työt Mielenterveyden Maailmanliiton presidenttinä.
Nyt meidän on määrä puhua lohdusta, sillä Pirkko Lahdelta ja teologian tohtori ja psykoterapeutti Heli Pruukilta on juuri ilmestynyt kirja nimeltä Lohtu – Miten selviydyn (Tammi, 2025). Kirjassa tunnetut suomalaiset, kuten kirjailija Sirpa Kähkönen, koreografi Jorma Uotinen ja emeritapiispa Irja Askola kertovat, mikä heitä lohduttaa.
Pirkko Lahti, mitä lohtu oikeastaan on?
– Lohtua on vaikea määritellä yhdellä sanalla, ja se tarkoittaa eri ihmisille eria asioita. Lohtu tuo toivoa, turvaa, läheisyyttä sekä tietoa ja tunnetta selviytymisestä. Lohtua voi tuoda esimerkiksi rukous, musiikki, metsä tai rakkaat ihmiset.
Mihin me tarvitsemme lohtua?
– Ihmisen koko elämä on luopumista, ja siksi tarvitsemme lohtua. Ensin syntymässä luovumme kohdusta, turvallisesta paikasta. Myöhemmin luovumme lapsuudesta ja kouluvuosista. Työelämässä luovumme yhdestä työpaikasta ja siirrymme toiseen. Menemme naimisiin, ajaudumme ehkä avioeroon – ja taas luovumme. Tärkeitä ihmisiä ympäriltä saattaa kuolla. Pikku hiljaa moni joutuu luopumaan myös terveydestään.
– Elämän muutosvaiheet saattavat tuntua lohduttomilta, mutta itseään voi lohduttaa muistuttamalla, että on elämänsä varrella ehtinyt selvitä jo monesta luopumisesta ja muutoksesta. Edessä on askel uuteen, mutta ihmisen on otettava se askel itse. Parhaimmillaan jokaiseen luopumisen hetkeen sisältyy toivon ajatus: luopuminen tarkoittaa muutosta ja myös mahdollisuutta johonkin uuteen.
Miten lohtu auttaa meitä?
– Lohtu suojaa meitä epätoivoon vaipumiselta. Suomessa lohtu liitetään usein kuolemaan. Mutta lohtua tarvitaan monissa muissakin tilanteissa. Se on jo sananakin pehmeä. Sanapariin ”tästä selvitään” kiteytyy paljon. Siinä todetaan, että nyt alkuun pysähdytään ja mietitään ja sitten mennään eteenpäin. ”Tästä selvitään” tarkoittaa, että joku toinen on vierellä auttamassa, ja katse on nykyhetken lisäksi tulevassa.
”Muistelen sua” ja ”Lämpimin ajatuksin” ovat Pirkko Lahdelle luontevia sanoja lohduttaa surevaa.
Miksi toisen lohduttaminen voi olla vaikeaa?
– Meidän yhteiskunnassamme tunteiden kokeminen on yksityisasia. Ihmiset varovat astumasta toisen intiimialueelle. Lohduttaminen vaatii taitoa, jotta ei loukkaa toista ikäänkuin tunkeutumalla hänen alueelleen. Pyrkimys yrittää auttaa vähän väkisin voi synnyttää torjumista. Papeille, psykologeille ja osin myös lääkäreille on annettu lupa lähestyä ihmistä lohduttaen. Tietyillä ammattiryhmillä on siis lupa kysyä, miten voit – osalla jopa lupa koskettaa.
– Lohduttamisen hetkellä sanat, kuten ”osanottoni”, voivat tuntua kömpelöiltä. Koskettaminen on sekin vierasta Suomessa. Olemme vähän avuttomia verbaalisessa ja non-verbaalisessa lohduttamisessa.
– Ei lohduttaminen ole helppoa. Viimeksi mietin oikeita sanoja, kun parhaan ystäväni veli kuoli. Mietin, sanonko ystävälleni ”osanottoni” ja mitä sanoisin leskelle. ”Muistelen sua” ja ”lämpimin ajatuksin” ovat osoittautuneet minulle luonteviksi sanavalinnoiksi. Lämpöä ja empatiaa pystyy osoittamaan, kun rauhoittuu toisen ihmisen vierelle ja on läsnä.
Myös lohdutuksen vastaanottaminen saattaa olla hankalaa. Mistä se johtuu?
– Lohtua voi olla vaikea ottaa vastaan, jos ihminen on vielä kesken oman selviytymisensä kanssa, kaikki on yhä vinksin vonksin, balanssi oman persoonan kanssa on hakusessa ja tasapaino nyrjähtänyt. Ihmisen pitää itse yltää tietylle tasolle ennen kuin hän on kypsä ottamaan vastaan toisen läsnäolon.
– Lohdutusta on myös helpompi ottaa vastaan, jos luottaa toiseen. Aitouden ja läsnäolon tunnistaa.
– Minulle ensimmäisiä kovia paikkoja oli veljeni kuolema kaksikymmentä vuotta sitten. Hän sairastui haimasyöpään ja kieltäytyi puhumasta kuolemasta. Hän sulki tilanteen mielestään, vaikka syöpä kuihdutti häntä vääjäämättömästi. Edesmennyt mieheni ei hänkään suostunut puhumaan kuolemasta. Kerroin hänelle, miten ja minne haluaisin tulla haudatuksi, mutta hän ei pukahtanutkaan omista toiveistaan.
Olet puhunut oman elämän inventaariosta. Mitä se tarkoittaa, ja miten se voi tuoda lohtua?
– Ihmisen kannattaa tehdä inventaariota omasta elämästään. Kun siirryin eläkkeelle, aloin tehdä vuosittaista inventaariota. Kävin edellisen vuoden almanakkaa läpi. Muistelin, onko ollut huonoja tilanteita, entä hyviä. Monia alkuvuoden hienoja tapahtumia en välttämättä ollut enää edes muistanut.
– Inventaariota elämästään voi lähteä tekemään ihan mistä kohdasta tahansa. Se voi tuoda tasapainoa, koska moni on saattanut jäädä kiinni huonoihin hetkiin ja unohtaa hyvät. Inventaariossa hyvät asiat ja kokemukset voi siivota päällimmäisiksi, ja se voi tuoda lohtua. Samalla voi opetella sitä, että aina ei tarvitse olla niin mahdottoman hyvä. Kyllin hyvä riittää.
Mikä sinulle on pyhää?
– Luonto ja musiikki. Luonto nousee minulla ensimmäisenä mieleen. Kevät on nyt tulossa, silmut ovat jo esillä. Mustarastas lauloi pihallamme. Vuodesta toiseen se herättää minut elämään.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ruuskanen: Meitä kannetaan sekä elämässä että kuolemassa – arkkua kantamaan tarvitaan kuusi ystävää, elämän aikana yhdenkin ystävän kantovoima voi olla riittävän suuri
PuheenvuorotAjatus arkunkantajista auttaa tekemään inventaariota menneestä elämästä.
