”En enää mieti, mikä on kristinuskoa ja mikä ei”, sanoo kirkkopolitiikan jättävä Kaisa Raittila

"Lähdin aikoinani luottamushenkilöksi siksi, että halusin parantaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asemaa kirkossa. Tie on osoittautunut pitkäksi", Kaisa Raittila kertoo.

”En enää mieti, mikä on kristinuskoa ja mikä ei”, sanoo kirkkopolitiikan jättävä Kaisa Raittila

Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja Kaisa Raittila, 58, yllättyi, miten vaikeaa joidenkin kirkon työntekijöiden on muuttaa työnkuvaansa.

1. Aiotko asettua ehdolle seurakuntavaaleissa?

– En aio. Olen antanut kaikkeni kahdeksan vuoden ajan. Luottamustehtävässä kannattaa olla niin kauan kuin siihen voi vakavasti paneutua. Nyt on toisten vuoro.

– Etenkin viimeisellä nelivuotiskaudella puheenjohtajuus on käynyt puolipäivätyöstä, koska johtamisvastuuta on jaettu uudella tavalla. Se on ollut erittäin motivoivaa mutta myös erittäin sitovaa.

– Lähdin aikoinani luottamushenkilöksi siksi, että halusin parantaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asemaa kirkossa. Tie on osoittautunut pitkäksi. Toiminnan ja talouden linjauksissa muutosta on helpompi saada aikaan. Haluan vedota erityisesti henkilöstön, organisaatioiden ja talouden asiantuntijoihin: kirkko tarvitsee teitä.

Olen ollut mukana muuttamassa sitä, miten kirkko Helsingissä toimii.

2. Mitkä ovat tärkeimmät asiat, joihin olet luottamushenkilönä vaikuttanut?

– Olen ollut mukana muuttamassa sitä, miten kirkko Helsingissä toimii. Kun aloitin kahdeksan vuotta sitten, seurakuntien voimat keskitettiin vielä toimintaan, joka tapahtui neljän seinän sisällä ja jota kirkon työntekijä ohjasi. Nyt asenteet ovat muuttumassa. Seurakuntalaiset ovat saamassa osansa vastuusta.

– Kirkosta on toivottavasti tulossa vähemmän työntekijäkeskeinen. Se on hidasta luopumista ja vaikeaa myös meille laitostuneille seurakuntalaisille. Minut on yllättänyt, miten vaikea monipuolisesti koulutettujen työntekijöiden on ollut laajentaa työnkuvaansa. Toisille se on ollut ihailtavan helppoa.

– Seurakunnan luottamustehtävä on usein vaativa. Kuluvalla kaudella olemme joutuneet tekemään raskaita säästöpäätöksiä. Luottamushenkilön ei pitäisi ajatella rooliaan kunniatehtävänä tai poliittisena meriittinä. Luottamustehtävä on oman osuuden kantamista yhteisestä vastuusta.

3. Miten ajatuksesi siitä, mitä on olla kristitty, on muuttunut vuosien mittaan?

– Kristillisyydestäni on kadonnut sen miettiminen, mikä sopii ja mikä ei, mikä on mahdollista ja mikä ei – tai mikä on kristinuskoa ja mikä ei. Huomaan, että perinteinen kristinuskon tulkinta on lakannut puhuttelemasta minua. Olen vapautunut ajattelemaan, että se, mistä tulen ravituksi, on hyvä asia, vaikka se olisikin erilaista kuin nuoruuteni herätyshenkinen kristillisyys.

– Tärkeää on se, miten me yhdessä selviämme tässä maailmassa parhaalla mahdollisella tavalla.

4. Jos haluaa löytää Jeesuksen, mistä kannattaa ensimmäisenä etsiä?

– Kristus on varmimmin kohdattavissa toisessa ihmisessä.

5. Millainen on iltarukouksesi?

– Työnnän käteni tyynyn alle, missä minulle on rukoushelmet. Tartun niihin sanomatta tai ajattelematta mitään.

– Jos en ole niin väsynyt, että nukahdan heti, katselen vielä mielessäni läpi rakkaat ihmiseni.

 

Seurakuntavaalit 2018 lähestyvät. Niinpä Kirkko ja kaupunki kysyi kolmelta päättäjäkonkarilta millaista on olla seurakunnallinen luottamushenkilö? Stig Kankkonen Espoosta, Kaisa Raittila Helsingistä ja Pirjo Ala-Kapee-Hakulinen eivät enää tämän kauden jälkeen asetu ehdolle seurakuntavaaleissa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi