Pääkirjoitus: Monarkismi vuotaa kirkossa sellaisiin asioihin, joihin se ei kuulu
Seurakuntavaaleissa ei valita ihmisiä äänestämään siitä, onko jumalia yksi, kolme vai ei yhtään. Rahojen käytöstä ja hallinnosta sen sijaan pitää päättää demokraattisesti.
Jeesusta kutsutaan virsissä kuninkaaksi ja ruhtinaaksi. Tuon tyyppiset nimitykset sopivatkin hänelle paremmin kuin vaikkapa presidentti tai yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja. Jumalan valtakunta muistuttaa enemmän kuningaskuntaa kuin tasavaltaa. Jeesusta ei ole valittu asemaansa vaaleilla eikä hänen tarvitse kampanjoida pysyäkseen tehtävässään.
Jumalan valtakunnan kuninkaallisuus tuntuu vuotavan myös maan päälle. Ortodoksipappien koreat jumalanpalvelusasut periytyvät suoraan Bysantin hovista. Niille annettu hengellinen merkitys on liimattu keisarin mahtia julistavan symboliikan päälle. Aivan sama kuninkaallisten silkkiviittojen kahina kuuluu myös luterilaisissa piispanvihkimyksissä, kun tarkkaan kuuntelee. Viime vuosikymmeninä vakiintunut tapa puhutella piispaa etunimeltä muistuttaa sekin kuninkaan puhuttelua: Kaarle-kuningas, Tapio-piispa.
Useimmat kaipaavat kirkolta muuta kuin hallinnollisen vastuun taakkaa.
Syksyn seurakuntavaalien ehdokasasettelu on päättymässä, ja kirkko yrittää tehdä kaikkensa, että seurakuntalaiset asettuisivat ehdolle ja äänestäisivät. Laimeaa tuntuu into silti olevan.
Yksi syy vaali-innon laimeuteen on siinä, että kirkossa on paljon sellaista, josta ei voi äänestämällä päättää.
Seurakuntavaaleissa ei valita ihmisiä äänestämään siitä, onko jumalia yksi, kolme vai ei yhtään. Siksi on tärkeää osata tehdä ero sen välillä, mistä luottamushenkilöt voivat päättää ja mistä eivät. Mikä on Jumalan valtakunnan rojalismia ja mikä kuuluu demokratian piiriin.
Kuninkaallisuus näyttää välillä vuotavan asioihin, joihin se ei kuulu. Monet kirkon päättäjät toivovat matalaa äänestysaktiivisuutta ja vaihtoehtojen vähyyttä: valta kirkossa vaikuttaa pikemminkin perityltä kuin vaaleissa valitulta.
Useimmat meistä kaipaavat kirkolta jotakin aivan muuta kuin hallinnollisen vastuun taakkaa. Ja silti: pääkaupunkiseudun seurakunnissa käytetään rahaa vuosittain satoja miljoonia euroja ja tehdään kauaskantoisia päätöksiä siitä, miten kirkon arvojen ja kristillisen ihmiskäsityksen mukainen elämä parhaiten täällä toteutuisi. Siitä kaikesta päättämään tarvitaan vastuullisia seurakuntalaisia.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
.jpg)
Seurakuntiin tarvitaan lisää nuoria päättäjiä, sanoo Nuori kirkko -järjestö
AjankohtaistaViime seurakuntavaaleissa luottamuselimiin valittiin vain kuusi prosenttia alle 30-vuotiaita.
