"Euroopan kirkoilla on identiteettikriisi" – kristinusko hiipuu Euroopassa mutta kasvaa kohisten Afrikassa ja Aasiassa
Kaikista maailman maista kristittyjen määrä kasvaa eniten Kiinassa. Kuva on viime vuonna jouluaattona katolisesta katedraalista Pekingistä. Kuva: Thomas Peter / Reuters / Lehtikuva

Kaikista maailman maista kristittyjen määrä kasvaa eniten Kiinassa. Kuva on viime vuonna jouluaattona katolisesta katedraalista Pekingistä. Kuva: Thomas Peter / Reuters / Lehtikuva

"Euroopan kirkoilla on identiteettikriisi" – kristinusko hiipuu Euroopassa mutta kasvaa kohisten Afrikassa ja Aasiassa

Lähetysteologi Jaakko Rusaman mielestä Euroopan kirkkojen ongelma on se, että ne pyytelevät anteeksi olemassaoloaan.

Maailmassa on viime vuosina tapahtunut historiallinen muutos. Yli 1 000 vuoden ajan Eurooppa oli maanosista se, jossa asuu eniten kristittyjä. Muutama vuosi sitten Latinalainen Amerikka nappasi ykkössijan. Vuoden 2017 tietämillä Afrikka kiilasi Latinalaisen Amerikan ohi.

Afrikassa on tällä hetkellä arvioilta 599 miljoonaa kristittyä, ja määrä kasvaa 17 miljoonalla vuodessa. Latinalaisessa Amerikassa kristittyjä on 597 miljoonaa, ja määrä kasvaa vuosittain noin kuudella miljoonalla. Euroopassa on tällä hetkellä noin 550 miljoonaa kristittyä, ja määrä vähenee vuosittain noin neljällä miljoonalla.

Kristinusko on yhä vähemmän eurooppalainen uskonto.

– Kristinusko on Välimeren itäosissa syntynyt uskonto, jota lähdettiin levittämään ympäri maailmaa nimenomaan Euroopasta. Mutta nyt Eurooppa yskii, sanoo lähetysteologi Jaakko Rusama Kirkon lähetystyön keskuksesta.

Rusaman mukaan Eurooppa elää yhä 1700-luvun lopulla alkanutta valistuksen aikaa, jonka kulmakiviä ovat auktoriteettien vastustaminen, sekularismi ja rationalismi. Valistuksen hedelmät leimaavat vahvasti myös suomalaisten ajattelumaailmaa. Suuri osa suomalaisista on tavalla tai toisella uskonnollisia, mutta suuri osa heistä pitää uskontoa yksityisasianaan. Uskonto kuuluu omaan lokeroonsa, eikä se lävistä ihmisen koko elämää.

Eurooppa on tuhatvuotisten kirkkojen sydänmaata, mutta kirkkojen ja niiden jäsenten väliset siteet ovat löystyneet. Eurooppaa vaivaa ihmisten haluttomuus sitoutua, eivätkä sen kanssa paini pelkästään kirkot.

Mutta jos katselee vain suomalaisten luterilaisten kirkkojen tyhjiä penkkirivejä, sortuu näkökulmaharhaan. Maailmanlaajuisesti kristittyjen määrä ei vähene – se kasvaa valtavaa vauhtia.

Maailmanlaajuisesti kirkot eivät tyhjene, ne täyttyvät.

– Ja jokerikysymys on, mistä tämä johtuu. Mikä kristinuskon sanomassa on sellaista, että se puree hirveän hyvin nouseviin yhteiskuntiin? Rusama kysyy.

Monet afrikkalaiset kirkonjohtajat ovat kouluttautuneet länsimaisissa yliopistoissa – myös Helsingissä.

Maailmalla leviää toisenlainen kristillisyys

Se kristillisyys, joka voittaa riveihinsä miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa, on erilaista kuin se kristillisyys, johon Suomen luterilaiset ovat tottuneet.

Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa kasvavat ennen kaikkea helluntailaiset kirkot. Niiden oppi on yksinkertaista mutta konservatiivista. Ne korostavat, että usko on koko elämää koskeva asia. Ne ovat vahvoja yhteisöjä, joihin ihmiset eivät kuulu vain nimellisesti. Usein ne ovat myös karismaattisia, eli ne korostavat niin sanottuja armolahjoja, kuten kielillä puhumista ja profetoimista.

Suomalaisen riviluterilaisen näkökulmasta helluntailaiset voivat vaikuttaa hihhuleilta. Fakta on kuitenkin se, että helluntailaisuus leviää.

Vaikka monet kasvavat kirkot ovatkin helluntailaisia, maailmanlaajuisessa kristikunnassa helluntailaiset ovat vielä vähemmistö. Isoin kirkkokunta on katolinen kirkko, johon kuuluu noin puolet maailman kristityistä.

Jaakko Rusaman mukaan afrikkalainen ja eurooppalainen mielenlaatu ovat erilaisia.

– Kärjistäen: jos rupean kadulla puhumaan suomalaiselle uskonnosta, se ei välttämättä kiinnosta häntä lainkaan eikä hän ymmärrä siitä mitään. Mutta jos juttelen Saharan eteläpuoleisen Afrikan asukkaiden kanssa, he tietävät, mistä puhun. Uskonnolla on iso merkitys heidän käsitykselleen elämän kokonaisuudesta.

– Siellä uskonto ei ole yksityisasia. Afrikkalaisessa kontekstissa ihmiset ihmettelevät hirveästi, miksi uskontoa ei Euroopassa tuoda joka foorumille. Tässä on valtava ero.

Johtuuko ero yksinkertaisesti siitä, että länsimainen koulutusjärjestelmä on tehnyt eurooppalaisista kriittisiä rationalisteja? Rusaman mukaan ei. Monet afrikkalaiset kirkonjohtajat ovat kouluttautuneet länsimaisissa yliopistoissa – myös Helsingissä. Esimerkiksi Etiopiassa, Tansaniassa ja Namibiassa myös luterilainen kirkko kasvaa.

– Kristinusko on Välimeren itäosissa syntynyt uskonto, jota lähdettiin levittämään ympäri maailmaa nimenomaan Euroopasta. Mutta nyt Eurooppa yskii, sanoo lähetysteologi Jaakko Rusama. Kuva: Aarne Ormio / Kirkon kuvapankki

– Kristinusko on Välimeren itäosissa syntynyt uskonto, jota lähdettiin levittämään ympäri maailmaa nimenomaan Euroopasta. Mutta nyt Eurooppa yskii, sanoo lähetysteologi Jaakko Rusama. Kuva: Aarne Ormio / Kirkon kuvapankki

Euroopan kristityt vilkuilevat ympärilleen ja miettivät, mitähän muut meistä ajattelevat.

Euroopan kirkot katsovat iltapäivälehdistä, mistä tänään pitää puhua

Euroopan kirkoilla on Jaakko Rusaman mielestä identiteettikriisi. Kristityt vilkuilevat ympärilleen ja miettivät, mitähän muut meistä ajattelevat. Sen sijaan, että kirkko ottaisi oman tilansa ja toimisi selkeästi omasta tunnustuksestaan käsin, se lukee iltapäivälehtien lööppejä pysyäkseen perillä, mistä tänään pitäisi puhua.

Rusama toteaa kärjistävänsä, mutta ongelma on aito. Kirkon pitäisi hänen mielestään olla äärimmäisen rehellinen, tuoda olemuksensa avoimesti julki ja lopettaa anteeksi pyyteleminen ja hyväksynnän hakeminen muilta.

Rusaman mielestä on yksinkertainen fakta, että jos kirkko ei puhu ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Jeesuksesta, siitä ei puhu kukaan muukaan. Kirkko on erilainen yhteisö kuin esimerkiksi Punainen Risti tai Mannerheimin Lastensuojeluliitto, joiden työtä Rusama kyllä arvostaa.

Kaikki Euroopan käyrät eivät kuitenkaan osoita alaspäin. Esimerkiksi Britanniassa maaseutukirkot tyhjenevät, mutta Lontooseen rakennetaan uusia kirkkoja.

– Urbaani kristinusko on löytänyt siellä aivan uudenlaisen tavan kohdata ihmisiä.

Kova maa pehmenee: Aasia ohittaa pian Euroopan kristittyjen määrässä

Maailman kolkista yksi on vuosisatoja ollut kristinuskolle kivikkoisin: Aasia. Kristityt ovat alkukirkon ajoista alkaen kulkeneet ympäri maanosaa kertomassa Jeesuksesta, mutta työn tulokset ovat pääasiassa jääneet pieniksi. Monet Aasian vanhat kulttuurit ovat kietoutuneet tiiviisti buddhalaisuuden, hindulaisuuden ja muiden vahvojen uskontojen ympärille.

Viime vuosisadalla trendi alkoi muuttua. Muutaman vuoden päästä Aasiassa lienee enemmän kristittyjä kuin Euroopassa.

Selkeä esimerkki on Etelä-Korea, jonka väestöstä noin kolmasosa on kristittyjä – enemmän kuin buddhalaisia. Paikallisissa megakirkoissa voidaan järjestää viisi jumalanpalvelusta päivässä, ja kuhunkin osallistuu 10 000 ihmistä.

Kaikista maailman maista kristinusko kasvaa tällä hetkellä eniten Kiinassa. Kommunistinen valtiojärjestelmä rajoittaa kirkkojen toimintaa, ja arviot kristittyjen määrästä heittelevät kymmenillä miljoonilla.

– Kiinan sisällä alueelliset erot ovat suuria. On eri asia puhua Tiibetistä tai Hong Kongista, Jaakko Rusama sanoo.

Toinen ääripää on Japani, jossa on tehty lähetystyötä vuosisatoja, mutta kristittyjä on kourallinen.

– Kaikissa näissä maissa on vuosituhansia vanhoja uskontoja ja ideologioita. Jossain Aasian maissa kristinusko puree ja jossain ei. Ei sille ole mitään yhtä selittävää tekijää, Rusama toteaa.

Jaa tämä artikkeli:

Samasta aiheesta:

Kommentoi