”Hyvältä se tuntuu, että piispakin huomioi” – Erja Lindholm sai Teemu Laajasalolta vauvan päivän erityismaininnan
Erja Lindholm on työskennellyt lasten ja perheiden parissa neljäkymmentä vuotta.

Erja Lindholm on työskennellyt lasten ja perheiden parissa neljäkymmentä vuotta.

”Hyvältä se tuntuu, että piispakin huomioi” – Erja Lindholm sai Teemu Laajasalolta vauvan päivän erityismaininnan

Helsingin piispa antoi 28.9. Korson seurakunnan perhekerhotyöntekijälle vauvamyönteisen seurakunnan erityismaininnan.

Helsingin piispa Teemu Laajasalo antoi vauvan päivänä 28. syyskuuta vauvamyönteisen seurakunnan erityismaininnan Korson seurakunnan perhekerhotyöntekijälle Erja Lindholmille. Erityismaininta julkistettiin vauvan päivän tilaisuudessa eduskunnassa.

Tiedotteen mukaan ”Lindholm huomioi työssään erityisen monipuolisesti ja laajasti vauvaperheet”.

Lindholm kertoo olevansa huomionosoituksesta yllättynyt.

– Ajattelin, että tietääkö piispa tosiaan jotakin meidän tavallisista arkitöistämme. Mutta sitten ajattelin, että onhan se mukavaa. Meillä Korsossa pähkäillään aina yhdessä, millä tavalla voisimme kannustaa perheitä arkisessa elämässä. Hyvältä se tuntuu, että piispakin huomioi.

Lindholm on työskennellyt lasten ja perheiden parissa neljäkymmentä vuotta. Ensimmäiset parikymmentä vuotta hän oli päiväkodissa ja jälkimmäiset seurakunnassa.

Lindholm kertoo havainneensa, että lastenkasvatusaatteet muuttuvat aaltomaisesti. Äsken ajateltiin noin, nyt näin ja kohta taas samalla tavalla kuin äsken.

Lindholmista tuntuu, että perheiden odotukset arkea kohtaan ovat koventuneet.

– Pitäisi olla harrastusaikaa, omaa aikaa ja sitä ja tätä aikaa. Aiemmin ehkä riitti vähempi, Lindholm sanoo.

Nykyaika on tuonut myös hyvää. Esimerkiksi vertaistukea on entistä paremmin saatavilla sosiaalisen median ryhmien kautta.

Vapaaehtoiset keittävät iltapuuron, ja puuron tuoksu tulee alttarille.

Tiedotteessa mainitaan erikseen Erja Lindholmin vetämä perheiden iltakerho. Kesätauko on päättymässä, ja lapsiperheet kokoontuvat Korson kirkolla lokakuun lopusta alkaen kello kuudesta kahdeksaan.

Iltaperhekerhossa toistetaan turvallisia iltarutiineita ja rauhoitutaan. Ensin leikitään, sitten pidetään alttarihetki ja lopuksi syödään iltapuuroa.

– Alttarin ääressä laulamme iltalauluja ja kerromme iltakertomuksia. Ne ovat turvakertomuksia, joissa painotetaan, että olemme suojassa ja yhdessä. Lapset ovat yleensä sylissä tai kainalossa, Lindholm kertoo.

– Vapaaehtoiset keittävät iltapuuron, ja puuron tuoksu tulee alttarille.

Kävijöitä on yleensä paristakymmenestä neljäänkymmeneen. Nuorimmat lapset ovat vauvoja, vanhimmat toisella kymmenellä. Usein paikalle tulee koko perhe. Toisinaan toinen vanhempi tulee lasten kanssa ja antaa puolisonsa mennä leffaan. Jotkut kävijöistä ovat yksinhuoltajia, joiden illat ovat yksinäisiä.

Joillakin lapsilla on hammasharjat mukana, ja ennen kotimatkaa osa pukee ulkohaalareiden alle yöpuvun. Vanhemmat saavat kantaa autoon nukahtaneet lapset kotona sänkyyn.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi