Isaac Ohaju saapui Jyväskylään opiskelijaksi vuonna 2008, Yukho Sok-Sar puolestaan löysi kodin Espoosta vuonna 2000.
Isaac Ohaju ja Yukho Sok-Sar tuntevat seurakunnan kodikseen – ”Kirkossa en ole vieras”, sanoo Yukho Sok-Sar
Monikulttuurinen työ laajenee Espoon seurakunnissa. Yukho Sok-Sar kokkaa, ohjaa kambodžalaista tanssia ja jakaa ehtoollista. Isaac Ohaju on igbon- ja englanninkielisten messujen pappi.
Kun Yukho Sok-Sar saapui Espooseen, hän alkoi heti etsiä itselleen seurakuntaa.
Joulukuussa 2000 kambodžalainen Sok-Sar oli matkustanut äitinsä ja sisarustensa kanssa Suomeen pakolaisleiriltä Thaimaasta. Perheen isää pidettiin thaimaalaisessa vankilassa poliittisista syistä.
Isä pääsi Suomeen vasta neljä vuotta myöhemmin. Hänen kohtalonsa nousi meillä uutisiin.
Pakolaisleirillä Yukho Sok-Sar oli ollut tuskainen. Hän oli alle kaksikymppinen, alkanut juuri opiskella matematiikan ja fysiikan opettajaksi, ja nyt elämä olikin saanut aivan uuden suunnan. Piti paeta kotoa.
Onko Jumala olemassa, Sok-Sar mietti Thaimaassa.
– Rukoilin, että jos Jumala on, hän avaisi minun sydämeni. Tunsin, että aloin saada henkistä voimaa.
Sok-Sar halusi kasteelle kansainvälisessä protestanttisessa kirkossa.
Muutamaa kuukautta myöhemmin Espoossa hän kysyi sosiaalityöntekijältä, mistä voisi löytää itselleen kirkon. Hän päätyi Kauklahden kappelin suomenkieliseen messuun.
Suvelan kappelin kansainvälisessä kokkikerhossa valmistettiin helmikuussa kiinalaista ruokaa. Yukho Sok-Sar (toinen oikealta) puolestaan lupasi opettaa seuraavalla kerralla kambodžalaisen aterian valmistamisen.
Nyt, 25 vuotta myöhemmin, Sok-Sar on vakuuttunut siitä, että juuri seurakunnan ansiosta hän sopeutui uuteen arkeensa Suomessa. Kirkossa olo tuntui erilaiselta kuin muualla. Ihmiset toivottivat tervetulleeksi, hymyilivät, silittivät, Sok-Sar sanoo.
– Kirkossa en tuntenut, että olen vieras.
Sok-Sar opiskeli laborantiksi ja alkoi työskennellä Teknologian tutkimuskeskus VTT:llä. Hän meni naimisiin isänsä tuttavan kanssa. Avioliitto oli järjestetty, aviomieskin lähtöisin Kambodžasta. Perheeseen syntyi kaksi tytärtä.
Seurakunta on iso osa elämää
Läpi vuosien Espoon tuomiokirkkoseurakunnan toiminta on ollut iso osa Sok-Sarin elämää. Tällä hetkellä hän kantaa vastuuta luottamushenkilönä Suvelan kappelineuvostossa sekä avustaa messussa keräämällä kolehtia, lukemalla raamatuntekstejä tai jakamalla ehtoollista.
Sok-Sar pitää myös khmerinkielistä pyhäkoulua kambodžalaisten perheiden lapsille ja ohjaa seurakunnassa kambodžalaista tanssia.
Viimeisimpänä hän sai alulle kansainvälisen kokkikerhon Suvelan kappelilla. Helmikuussa kerhossa tehtiin kiinalaista ruokaa ja maaliskuun alussa Sok-Sarin ohjaamana kambodžalaista ruokaa.
Hänelle on tärkeää osallistua sekä suomenkieliseen toimintaan että monikulttuuriseen seurakuntaelämään. Hän tuo kambodžalaisia mukaansa tavalliseen suomalaiseen messuun ja kertoo, että sai äskettäin houkuteltua seurakunnan vapaaehtoistehtäviin myös kantasuomalaisen ystävänsä.
Sok-Sar ajattelee, että on saanut seurakunnalta paljon. On aika tehdä työtä toisten hyväksi.
– Turvapaikkani on seurakunnassa. En usko, että olisin tässä ilman Herran voimaa.
Isaac Ohaju vihittiin anglikaanisen kirkon papiksi Nigeriassa. Nykyään hän toimii pappina pääkaupunkiseudulla anglikaanisissa messuissa. Ohaju on asunut Suomessa 17 vuotta.
Kilossa kokoontuu kolmena sunnuntaina kuukaudessa parinkymmenen ihmisen joukko, jonka jumalanpalveluksia johtaa Isaac Ohaju. Joukossa on nigerialaisia, joiden äidinkieli on igbo, kuten Ohajunkin. Mutta aina igbonkielisiä ei ole paikalla, ja silloin messu on kokonaan englanninkielinen.
Nämä monikulttuuriset messut ovat Leppävaaran seurakunnan toimintaa.
Kun piispani vihki minut papiksi, hän sanoi: Isaac, julista evankeliumia. Sitä haluan tehdä.
Isaac Ohaju tuli Länsi-Afrikan Nigeriasta Suomeen vuonna 2008, aluksi opiskelijaksi kasvatustieteen maisteriohjelmaan Jyväskylän yliopistoon. Hänestä oli tulossa anglikaanipappi, hän opetti kirkon seminaarissa ja halusi oppia lisää opettamisesta. Ohaju kuuli suomalaisen koulutuksen hyvästä maineesta ja halusi tänne.
Parivuotiset opiskelut ovat venyneet 17 vuodeksi Suomessa. Vuodet ovat menneet nopeasti, ja se on Ohajusta hyvä merkki – ainakin tapahtumia on riittänyt.
Pappisvihkimys anglikaanisessa kirkossa
Tapahtumat siis pikakelauksena: Ohaju palasi Nigeriaan saamaan pappisvihkimyksen anglikaanisessa kirkossa. Hän sanoo, että oli kiinnostunut opiskelemaan luterilaiseksi papiksi Suomessa, mutta opintoja ei voinut tehdä englanniksi. Sen sijaan Ohaju opiskeli Diakonia-ammattikorkeakoulussa ja teki seurakuntaharjoitteluja eri puolilla Uuttamaata.
Nykyään hän toimii pappina pääkaupunkiseudulla anglikaanisissa messuissa ja toteuttaa kansainvälisiä messuja yhdessä luterilaisten kanssa. Anglikaanit ja luterilaiset ovat solmineet vuonna 1996 Porvoon sopimuksen, jonka ansiosta papit voivat toimia toistensa kirkoissa.
Isaac Ohaju on hoitanut papin tehtäviään suurimmaksi osaksi vapaaehtoistyönä. Matkan varrella hän on tehnyt siksi monenlaisia muita hommia. Kotiapua, kokin töitä ja igbon opettamista, hän kertoo.
Papin tehtävästä hän ei halua luopua.
– Kun piispani vihki minut papiksi, hän sanoi: Isaac, julista evankeliumia. Sitä haluan tehdä.
Ohaju sanoo, että vuodet Suomessa ovat vaikuttaneet häneen. Hän ymmärtää, että erilaisissa kulttuureissa jumalanpalveluselämä on erilaista. Nigerialaisesta jumalanpalveluksesta hän kaipaa silti äänekkäitä menoja. ”Noise”, kuten hän itse sanoo.
Nykyinen Kilon yhteisö sai alkunsa korona-aikana. Ihmisillä oli tarve rukoilla yhdessä verkossa. Myöhemmin alettiin tavata Ohajun perheen kotona, nykyisin voidaan kokoontua KilonRistissä.
– Olemme kuin perhe.
Espoo on entistä monikulttuurisempi
Monikulttuurisen toiminnan tarve lisääntyy, koska vieraskielisen väestön määrä Espoossa kasvaa hurjaa vauhtia, sanoo Matti Peiponen. Hän työskentelee monikulttuurisuustyön asiantuntijana Espoon seurakuntayhtymässä.
Vuonna 2023 espoolaisista jo lähes 50 000 oli ulkomaan kansalaisia ja nykyisin muuttovoitto koostuu suurimmilta osin vieraskielisistä. Espoon seurakunnissa järjestetään säännöllistä toimintaa suomen ja ruotsin lisäksi noin kymmenellä eri kielellä, muun muassa englanniksi, arabiaksi, kiinaksi, venäjäksi ja urduksi.
Vuonna 2024 Espoon seurakuntien monikulttuuriseen toimintaan osallistui noin 35 000 henkilöä. Kieleen perustuvia uusia ryhmiä ei Peiposen mukaan ole kuitenkaan järkevää enää kovin paljon aloittaa. Se johtaisi turhaan eriytymiseen. Tulevaisuudessa halutaankin toteuttaa yhä enemmän tapahtumia, joissa käytetään yksinkertaista ja selkeää suomea tai ruotsia.
Peiponen huomauttaa, että myös kantasuomalaisilta edellytetään halua toivottaa monikulttuurinen seurakunta tervetulleeksi ja valmiutta siihen, että tilaisuudet ovat monikielisiä.
Espoon seurakuntien monikulttuurinen työ on saanut uudet verkkosivut. Toimintaan voi tutustua osoitteessa espoonseurakunnat.fi/english.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Vieraasta tutuksi lähiökirkon alakerrassa – matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja tarvitaan monikulttuurisessa Helsingissä
Hyvä elämäPop-up-kahvilassa eri maista tulleet, eri uskontojen edustajat ja suomalaiset voivat tutustua toisiinsa. Joidenkin polku johtaa kansainväliseen messuun ja syvemmälle seurakuntaan.
