"Itkin salaa yksin" – kaikilla ei ole varaa jopa tuhat euroa maksaviin vanhojentansseihin

"Säästin kankaisiin ja opettelin laittamaan kampauksen. En mennyt jatkoille enkä risteilylle, mutta nautin jokaisesta askeleesta tanssisalissa. Pohdin ennen juhlia, näyttääkö mekkoni kotikutoiselta ja kampaukseni suttuiselta. Kun päivä tuli, tajusin, ettei sillä ollut väliä vaikka joku kysyikin hintaa ja kauppaa. Me siinä tanssittiin eikä mekot, ja ystävät pysyvät", muistelee 25-vuotias nainen. Kuva: Jussi Nukari

"Itkin salaa yksin" – kaikilla ei ole varaa jopa tuhat euroa maksaviin vanhojentansseihin

Lukion kakkosluokkalaisten perinteestä on tullut päivä prinsessana -tyyliset tanssiaiset Amerikan malliin. Pääkaupunkiseudulla saatetaan vuokrata jopa limusiini päiväksi. Toisaalta halvallakin voi olla hauskaa, kertoo Kirkko ja kaupungin lukijakysely.

"Vanhojentanssipäivänä harmitti ja itketti. Toisaalta tanssit olivat vain yksi osa sitä pitkää tapahtumien ja tilaisuuksien jatkumoa, johon en sosiaalisen statukseni vuoksi päässyt lapsena ja nuorena osallistumaan." Näin kertoo nainen, 26, joka vastasi Kirkko ja kaupungin kyselyyn vanhojentanssien kuluista. Hän ei päässyt juhliin, joissa lukion kakkosluokkalaiset siirtyvät koulun vanhimmiksi vanhojen salonkitanssien tahtiin. "Olin tuolloin juuri muuttanut omilleni lastensuojeluyksiköstä, ja jälkihuoltovaroja ei ymmärrettävästi voinut käyttää mekkoon."

Vanhojentansseja tanssitaan 15.‒16.2. Suomen Lukiolaisten liiton puheenjohtaja Alvar Euro tietää, että joidenkin tyttöjen kulut nousevat jopa tuhanteen euroon.

– Kun tanssin itse kaksi vuotta sitten, monilla tytöillä meni tapahtumaan vähintään 500 euroa. Perheillä ei pitäisi olla paineita käyttää päivään niin paljon rahaa, että siitä tulee raskas taakka.

K&k:n kyselyssä tyttöjen vanhojenpäivän kulut olivat noin 60–900 euroa, poikien noin 0–270 euroa ja muunsukupuolisen 180 euroa. Vastauksia tuli 33.

”Täytyy kuulua joukkoon ja ostaa kalliita tylliunelmia. Kamalaa aikaa perheille, jotka eivät ole upporikkaita”, kirjoittaa 844 euroa vanhojentansseihin käyttänyt 17-vuotias tyttö.

Opetushallituksen tammikuussa julkaisema selvitys kertoo, että yli kolmasosalla lukiolaisnuorista tai heidän perheistään on vaikeuksia selvitä opintojen kustannuksista. Suomen Lukiolaisten liitto kerää parhaillaan muiden järjestöjen kanssa allekirjoituksia maksutonta toisen asteen koulutusta vaativaan kansalaisaloitteeseen.

Kun ruokaakin oli joskus vaikea saada pöytään, en kehdannut edes mainita asiaa.

Harmi kestetään yksin

"Tiedän, että jos olisin pyytänyt, olisin saanut jonkinlaisen puvun, mutta kun ruokaakin oli joskus vaikea saada pöytään, en kehdannut edes mainita asiaa. Leikin, ettei asia kiinnostanut ja pidin sitä typeränä, vaikka itkin salaa yksin. Tottakai minäkin olisin halunnut olla päivän kauniina ja saada muistoja", kirjoittaa 42-vuotias nainen.

Kulutustutkija, sosiologian professori Terhi-Anna Wilska näkee vanhojentanssien kallistumisen lisäävän nuorten epätasa-arvoisuutta.

– Vanhojentansseista on tullut kuin Amerikan prom-tanssiaiset. Jossain vuokrataan jo limusiini, jolla kuljetaan koko päivä. Pääkaupunkiseudulla rahaa kulutetaan eniten, mutta koulukohtaiset erot ovat suuria.

Jos lukiolainen jättää tanssit väliin, ratkaisu liittyy Wilskan mukaan kuluihin tai erilaisiin uskonnollisiin, ideologisiin ja yksilöllisiin syihin. "En osallistunut wanhoihin suuren rahanmenon ja liiallisen 'tyttömäisyyden' takia", 18-vuotias nainen kertoo.

– Vanhojentanssit ovat nuorison siirtymäriitti. Varmaan noin kahdeksan tyttöä kymmenestä tanssii. Poisjääminen on ulkopuolelle jäämistä. Kyse ei ole vain yhdestä päivästä, vaan myös kaikista harjoituksista, Wilska sanoo.

"Päätin olla osallistumatta wanhoihin, koska en halunnut pyytää äitiäni maksamaan suuria rahoja yhden päivän juhlimisesta. Harmitti, mutta en koskaan kertonut harmistani, sillä tiesin äitini olleen helpottunut. Jättämällä omat tanssit väliin mahdollistin sen, että siskoni pystyi tanssimaan seuraavana vuonna”, perustelee 24-vuotias nainen.

Ymmärrän, että päivä on tärkeä, mutta kyse ei sentään ole hääpäivästä!

Äiti ja mummi maksavat

”Ymmärrän, että päivä on tärkeä, mutta kyse ei sentään ole hääpäivästä! Maksamme tyttären puvusta 500 euroa, hän maksaa loput. Mummi maksaa kampaajakäynnin, toiset isovanhemmat kustansivat mekon lyhentämisen ja kaventamisen. Jatkot ym. lisävarusteet tytär saa maksaa itse”, kirjoittaa yksi äiti.

Vanhojentanssit vaikuttavat kyselyvastauksissa enimmäkseen tyttöjen ja naisten projektilta. Yksikään isä ei kommentoinut nuortensa tanssiaiskustannuksia. "Äitinä maksan kaiken, isä ei osallistu kuluihin", kertoo 43-vuotias nainen.

Äidit myös etsivät nuorilleen pukuja, käyvät vanhojentanssien kustannuksista "vakavia keskusteluja" ja etsivät kompromissiratkaisuja "kuitenkin niin, että nuori voi tyytyväisenä olla mukana ja nauttia hänelle tärkeästä päivästä", tekevät kampauksia ja meikkaavat.

Äidit vaikuttavat isiä enemmän siihen, että nuoret ylipäänsä opiskelevat lukiossa. Professori Wilska kertoo, että vanhempien koulutustaustan vaikutus lapsen lukioon hakeutumiseen on vahvistumassa. Pitkällä aikavälillä kehitys lisää hyvä- ja huono-osaisuuden periytymistä.

Kuva: Eerikki Pokela

Kuva: Eerikki Pokela

Halvalla päästiin ja hauskaa oli.

Säästövinkkejä tanssiaisiin

K&k:n kyselyn vastaajat antoivat monta säästövinkkiä vanhojentansseihin. Naisvastaajista pienimmällä summalla, 60 eurolla, selvinnyt 27-vuotias nainen kertoo: "Mekko oli serkun vanha, meikin tein itse ja koekampauksia yms. ei ollut. Halvalla päästiin ja hauskaa oli."

Juhlapuvun saa edullisimmin vuokrattuna, käytettynä tai alennusmyynneistä. "Mekon ostin kesällä ollessani New Yorkissa, ja löysin sen hyvältä kirpputorilta. Suomessa ompelija muokkasi sitä vielä hieman", kertoo 18-vuotias nainen. "Ostimme 120 eurolla käytetyn 50-luvulla käsintehdyn saketin. Jälleenmyyntiarvon takia kulut käytännössä 0 euroa", arvioi 17-vuotias poika. "Tyttäreni päätyi tanssimaan juhlassa miehen osuudet, koska naispuolisia tanssijoita oli enemmän, eikä hän kokenut 'pynttäytymistä' oikein omaksi jutukseen. Pukeutumisetikettinä miehillä oli tumma puku ja sellaisen ostin hänelle edullisesti alennusmyynnistä", kertoo 54-vuotias äiti.

Professori Wilska ehdottaa kouluille yhteistä pukulainaamoa.

– Nuori, jolla ei ole rahasta pulaa, voisi lahjoittaa tai luovuttaa pientä korvausta vastaan pukunsa keskuslainaamoon. Nyt vähävaraiset etsivät second hand -pukua nettikirppareilta.

Muutama vastaaja säästi muokkaamalla vanhojentanssimekosta asun ylioppilasjuhlaan. Mitä vähemmän rahaa oli käytettävissä, sitä enemmän nuoret näkivät päivän eteen vaivaa.

"Olin köyhä ja asuin yksin. Säästin kankaisiin ja opettelin laittamaan kampauksen. En mennyt jatkoille enkä risteilylle, mutta nautin jokaisesta askeleesta tanssisalissa. Pohdin ennen juhlia, näyttääkö mekkoni kotikutoiselta ja kampaukseni suttuiselta. Kun päivä tuli, tajusin, ettei sillä ollut väliä vaikka joku kysyikin hintaa ja kauppaa. Me siinä tanssittiin eikä mekot, ja ystävät pysyvät", muistelee 25-vuotias nainen.

Jaa tämä artikkeli:

Samasta aiheesta:

Kommentoi