Muunsukupuolinen Annika Castrén, 17, perehtyi miesten perinteiseen juhlapukeutumiseen vanhojentansseja varten: ”Frakissa on fancy ja classy olo”
Torkkelin kuvataidelukion tanssitreeneissä puhutaan sukupuolineutraalisti viejistä ja seuraajista. Annika Castrén on harjoitellut koreografioita myös balettitanssija-äitinsä kanssa.
Ylellisyyttä, statusta, mahdollisuus pukeutua hienosti. Näitä asioita Helsingin kuvataidelukiossa eli tuttavallisemmin Torkkelissa opiskeleva Annika Castrén, 17, odottaa vanhojentansseiltaan. Torkkelilaiset tanssivat Paasitornin graniittilinnassa, ”ei siis missään liikkasalissa”.
Castrén on valmistautunut tapahtumaan vuokraamalla frakin (190 euroa) ja ostamalla lakeerikengät (130 euroa) ja valkoiset hansikkaat (10 euroa) sekä lipun jatkobileisiin (12 euroa).
– Frakissa on fancy ja classy olo. Pukeudun ylipäätään maskuliinisesti tai neutraalisti. Moni kaverinikin on muunsukupuolinen tai maskuliininen, eivätkä useimmat tanssi mekossa. En ole itse käyttänyt sellaista kuudennen luokan jälkeen.
Castrénin äiti ehdotti ensin, että vanhojentansseissa voisi hyödyntää jotain hänen vanhoista juhlamekoistaan. Äidille on kertynyt niitä näyttävä kokoelma, sillä hän työskenteli 25 vuotta Suomen kansallisbaletin tanssijana. Hän hyväksyi kuitenkin lapsensa asuvalinnan kerralla.
– Äiti hämmästyi enemmän siitä, että tanssiparillanikin on miesten puku, kuin siitä, että minulla on.
Jos tunaroin, se huomataan varmasti.
Tanssipari on poika, joka on ollut Annika Castrénin kaveri Meilahden kuvataidepainotteiselta yläasteelta asti. 165-senttinen Castrén on partneriaan lyhyempi, joten hänellä on tanssissa seuraajan rooli.
– Kun muiden seuraajien mekot pyörivät katrillissa, kävi hetken mielessä, että pilaanko esityksen, koska valitsin asukseni frakin. Frakkiin pukeutunut pari pistää silmään, ja jos tunaroin, se huomataan varmasti. Pitkän mekon alta jalat eivät edes näy, mutta minun jalkani näkyvät.
Castrén on miettinyt sitäkin, että viejä tuntuu liikkuvan vanhojentansseissa paljon vähemmän kuin seuraaja, ”joka tekee kaikenlaisia temppuja”. Frakissa tulee herkästi hiki.
Castrén nauttii rauhallisesta valssista enemmän kuin vauhdikkaasta folkjamista ja rockista. Ihan kaikki askelkuviot eivät ole vielä hallussa. Äiti on auttanut askelkuvioiden harjoittelussa.
– En ole mikään tanssija, mutta tanssiminen on kivaa.
Minut on aina hyväksytty sellaisena kuin olen.
Vanhempien vanhojentanssikuvien katselu on ollut Castrénista mukava tapa valmistautua omaan juhlapäivään. Hän on ihaillut isänsä tanssiaisasuun kuulunutta mustaa, viininpunaisella vuorattua viittaa. Se sopisi omien tanssiaisten jatkoille.
– Olisi kiva pitää traditiota yllä.
Pukukoodia ei ole Torkkelin lukiossa mitenkään sukupuolitettu.
– Pari tyttöoletettua tanssi viime vuonnakin frakissa. Näin silloin vanhojentansseissa myös goottiasuja, Lolita fashion -tyylisiä japanilaisia asuja ja kansallispukuja. Oma asuni ei ole Torkkelissa shokeeraava. Varmasti tulee olemaan räikeämpiä.
Castrén toivoo, ettei ketään työnnetä vanhojentansseissa itselle sopimattomaan boksiin. Hänen tanssiharjoituksissaan opettaja ei ole sanonut kertaakaan, että tytöt tänne ja pojat tuonne. On puhuttu vain viejän ja seuraajan rooleista. Sukupuolineutraali kielenkäyttö tuntuu muunsukupuolisesta Castrénista mukavalta.
– Olen onnekas, koska minut on aina hyväksytty sellaisena kuin olen. Sukupuoleeni on suhtauduttu myönteisesti tai neutraalisti, mikä on oikeastaan vielä parempi.
Annika Castrén on kutsunut äitinsä, isänsä, tätinsä ja isoäitinsä katsomaan tansseja. Vain yksi asia jännittää: osaako hän noudattaa frakkiin pukeutumisen tarkkaa etikettiä?
– Pukuvuokraamossa opastettiin, kuinka paljon paidanhihaa tulee jäädä näkyviin ja että musta bowtie kuuluu vain palvelijoille. Toivottavasti joku etikettiä paremmin tunteva ei katso tanssiaisissa, että tuo käyttää frakkia väärin!
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Suomen Lukiolaisten Liitto: Sukupuolineutraalius vahvistuu vanhojentansseissa – tytöttely ja pojittelu ovat jäämässä historiaan
AjankohtaistaLukiolaisten Liiton puheenjohtaja August Kiattrakoolchai tietää, että jotkut tytöt jättävät vanhojentanssit väliin, koska heille ei riitä poikia tanssipartnereiksi. Toiset nauttivat aiempaa vapaammasta roolijaosta.
