Jukka Vuorio haastatteli kirjaansa kolmeatoista erilaisessa tilanteessa olevaa isää. He keskustelivat saamistaan isyyden malleista ja siitä, millaista isyyden mallia itse siirtävät eteenpäin.
”Kaikki puhe suuntautui lapsen äidille ja minä olin tukihenkilö, joka yritti piirin ulkoreunalta kurkkia sisälle” – Jukka Vuorio haastatteli kirjaansa erilaisissa elämäntilanteissa olevia isiä
Toimittaja-kirjailija Jukka Vuorio kertoo tuoreessa kirjassaan oman sukunsa isistä ja isien kokemasta sivullisuudesta.
Jukka Vuorio, kerrot tänä syksynä ilmestyneessä Isät meidän -kirjassasi (Into Kustannus) vanhemmuudesta vaarisi, isäsi ja oman isyytesi kautta. Millaista isyys on ollut suvussasi?
– Isoisälläni ja isälläni oli monella tavalla tosi kova elämä, eivätkä heidän kummankaan isät olleet juurikaan läsnä tai saatavilla. Heidän elämäänsä verrattuna olen syönyt pullaa silkkihansikkain.
– Esikoisen syntymän jälkeen aloimme puolisoni kanssa pohtia, millaisia käyttäytymismalleja isovanhemmiltamme on tullut vanhemmillemme ja heiltä meille. Osaan arvostaa sitä, että isäni, joka oli jäänyt vaille läsnäolevan isän mallia, pystyi olemaan tosi hyvä isä.
– Isälläni ja isoisälläni oli ongelmallinen suhde rahaan. Sitä mietin tolkuttaessani nyt kahdeksanvuotiaalleni, että pienestä kotityöstä saatua paria euroa ei ole heti pakko käyttää, vaan kannattaa miettiä, mihin sen käyttää.
Haastattelet kirjassasi kolmeatoista isää. Moni heistä kertoo isänä kokemastaan sivullisuuden tunteesta. Miten yhteiskunta voisi tukea paremmin isyyttä?
– Minä koin suurimmat sivullisuuden tunteeni vähän ennen lapsen syntymää synnytysvalmennuksessa ja ensimmäisenä vuonna neuvolassa. Silloin tuntui, että kaikki henkilökunnan puhe suuntautui lapsen äidille ja minä olin tukihenkilö, joka yritti piirin ulkoreunalta kurkkia sisälle päin. Puhetta voisi suunnata myös isälle.
– Muistan myös, että minua kiiteltiin kovasti, kun olin mukana esimerkiksi neuvolassa. Siitä tuli ristiriitainen fiilis, koska koin, että olisi ollut hölmöä ja outoa olla tulematta.
– Ville Niinistö kertoo kirjassani keskenmenojen aiheuttamista tunteista miehen näkökulmasta. Moni mies kokee, että pitää panna omaa surua sivuun, jotta pystyy olemaan puolison tukena.
Väkivalta nousee esiin usean isän kertomuksessa. Millaisia ajatuksia väkivalta herättää sinussa nyt isänä?
– Miten neuvoa lasta, jos joku lyö häntä koulussa? Kun olin lapsi, äitini neuvoi kertomaan opettajalle ja isäni kehotti lyömään takaisin. Sitä haluaisi itse olla jonkinlainen pasifistinen isä ja kasvattaa lastaan siihen suuntaan, ettei hän olisi heti vetämässä toista pataan, mutta toisaalta toivoo, että lapsi osaisi myös puolustautua esimerkiksi kiusaamistilanteissa.
– Esikoiseni on tänä syksynä alkanut kysellä paljon sodasta, aseista ja ydinpommeista. Tällaisen väkivallan äärellä tuntee itsensä voimattomaksi.
Mikä saa sinut isän roolissa vihaiseksi, ja millä konsteilla saat tunteen laantumaan?
– Meidän lapsillemme ei ole annettu risusta tai mistään muustakaan, enkä ole heitä fyysisesti kurittanut. Mutta kyllä joskus kuppi on mennyt nurin ihan yksinkertaisista asiasta. Olen suuttunut esimerkiksi tilanteessa, jossa lapsi on mennyt useista kielloista huolimatta märälle trampoliinille pomppimaan ja kastellut vaatteensa. Hetken aikaa on ärsyttänyt, mutta se on mennyt nopeasti ohi. Joskus ratkaisu on ollut paikalta poistuminen, mutta ainahan niin ei voi tehdä, jos on ainoana aikuisena paikalla.
– Ei näissä asioissa oikeastaan auta muu kuin yrittää käydä asioita läpi silloin, kun mikään ei ärsytä ja kaikki on jees. Silloin on hyvä miettiä, miten olen reagoinut ja miltä minusta on tuntunut, kun olen ollut hankalassa tilanteessa. Myös siedätys on auttanut, ja nykyään kestän lapsen vastahankaisuutta paljon paremmin kuin vielä pari kolme vuotta sitten.
Kirjasi nimestä tulee mieleen kristinuskon tunnetuin rukous. Milloin olet viimeksi rukoillut?
– Viime viikolla isäni hautajaisissa – ja juuri tämän Isä meidän -rukouksen. Oli eräänlainen sattuma, että samalla viikolla, kun isyydestä kertova kirjani ilmestyi, oma isäni kuoli. Perheeni kuuluu kirkkoon, mutta emme ole aktiivisia kirkossa kävijöitä. Hautajaisten myötä olemme puhuneet lasten kanssa enemmän uskontoon liittyvistä asioista, ja harjoittelimme monta kertaa yhdessä Jumalan kämmenellä -laulua.
– Olen huomannut, että kun koulussa tai päiväkodissa on kerrottu jotain Jumalasta ja Jeesuksesta, nämä asiat ovat kiinnostaneet lapsia tosi paljon. On mielenkiintoista kuunnella lapsen pohdintaa uskonasioista, koska heidän perspektiivinsä on niin erilainen kuin aikuisten.
Jukka Vuorio haastatteli kirjaansa muun muassa europarlamentaarikko Ville Niinistöä, entistä jääkiekkoilijaa Tony Salmelaista ja Romano Missio -yhdistyksen toiminnanjohtajaa Mertsi Ärlingiä.
Olet todennut kasvaneesi ihmisenä isyyden myötä ja löytäneesi sisimpäsi, omimman minäsi. Miksi arvelet näin käyneen?
– Minusta on aina ollut kiinnostavaa pohtia aitoa minuutta ja sitä, miksi jonkun ihmisen seurassa on aidompi kuin jonkun toisen. Kun olen äitini kanssa tai parhaan ystäväni seurassa, molemmissa tilanteissa on toki minua. Silti koen olevani eniten oma itseni ollessani lasteni kanssa.
– Isyys on kasvattanut minua paljon, ja elämänmuutos on ollut kokonaisvaltainen. Nykyään teen kaikki päätökset elämässäni peilaten lapsiin. Jos esimerkiksi työelämässä tulisi mahdollisuus suureen muutokseen, ihan ensimmäinen ajatukseni olisi varmaan se, miten tämä tulee vaikuttamaan meidän perheemme arkeen.
Mikä sinulle on pyhää?
– Tulee mieleen eräs kerta, kun työnsin alle vuoden ikäistä esikoistani lastenvaunuissa Helsinginkadulla ja koin voimakkaasti ihmisten näkevän minut ja vauvan. Oletin kaikkien ymmärtävän, että tämä pieni lapsi vaunuissa on ihmeellinen ja ihmiset siksi antavat meille tietä ja avaavat ovet. Koin, että meidät ympäröi jokin erityinen – muistan ajatelleeni silloin sanaa pyhä – ja että muutkin jollain lailla iloitsivat siitä, että tuossa menee nyt isä ja lapsi.
Isänpäivää vietetään sunnuntaina 9.11.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Lapsen kasvatuksessa Windows95Man ei toteuta No Rules -euroviisuhittinsä ohjetta: ”Haluan olla leikkivä isä, mutta elämä ei saa olla vapaata kaaosta”
Hyvä elämäSuomen tämänvuotinen euroviisuedustaja Windows95man eli Teemu Keisteri pyrkii asettamaan lapselleen säännöt, joiden sisällä voi leikkiä ja touhuta mielin määrin.
