Tuomo Ranto ja Ilmari käyvät Malmin Varustamon perhekerhossa leikkimässä ja tapaamassa muita isiä ja lapsia.
Pienten lasten isät kertovat arjen iloista ja rankoista hetkistä – yksivuotiaan Elsan isän Niko Siltasen mielestä isyys on ollut paljon helpompaa kuin kaikki varoittelivat
Kahdeksan isää kertoo, millaista on arki pienen lapsen kanssa. Nämä isät käyvät lapsineen Malmin Varustamon tai Vantaan Ilolan perhekerhoissa. Osa on isävapaalla, osa töissä.
Tuomo Ranto ja Ilmari, 2,5 vuotta
”Olen käynyt täällä Malmin Varustamon kerhossa Ilmarin kanssa jo pari vuotta. Usein mukana on myös hänen pian nelivuotias isosiskonsa. Omat työni alkavat myöhemmin ja lapset ovat vuoropäiväkodissa, joten tämä sopii hyvin meille aamupäivän tekemiseksi.
Ilmari on rempseä tyyppi, joka tuntee melkein kaikki automerkit. Hän on itse ollut niistä kiinnostunut, ja olen sitten alkanut nimetä niitä hänelle. Kotona palapelit ja Brio-junarata ovat tällä hetkellä hittejä.
Kun Ilmari syntyi, tajusin nopeasti, että kahden lapsen kanssa arki on rankempaa kuin oletin – kaksi on enemmän kuin tuplasti yksi lapsi. Mielialoja on koko ajan ilmassa paljon, ja molemmat lapset ovat harvoin yhtä aikaa hyvällä päällä. Lapset myös provosoivat toisiaan minkä ehtivät.
Parasta isyydessä on seurata lasten kasvua ja iloa uuden oppimisesta. Ilmarilla puhe kehittyy koko ajan kovaa vauhtia ja joka päivä tulee uusia sanoja. On hauska huomata, miten hän poimii sanontoja meiltä ja siskoltaan. Nyt kun Ilmarin kanssa pystyy jo paremmin kommunikoimaan, se auttaa myös sisaruksia leikkien suunnittelussa.”
Tuomo Ranto on käynyt Ilmarin kanssa isien perhekerhossa jo pari vuotta.
Kari Haahtela ja Anton, 1 vuotta
”Meillä on kolme lasta, joista vanhin on viisivuotias. Arki pyörii parhaiten, kun toinen vanhemmista pystyy vastaamaan kotiasioista. Toinen voi silloin keskittyä rauhassa töihin eikä tarvitse aikatauluttaa niin paljon. Meillä tämä kotivastaava olen nyt minä. Olen Antonin kanssa kotona viisi kuukautta, lähes koko isälle merkityn vanhempainvapaa-ajan. 13 päivää luovutin puolisolle. Elämäntilanne vaikutti: vaimo sai uuden työtehtävän, emmekä halunneet vielä laittaa Antonia päiväkotiin. Olin aikanaan kotona myös esikoisemme kanssa.
Kotonaolon mahdollisuus tuntuu ainutlaatuiselta. Se lisää lapsen luottamusta minuun, ja saan seurailla Antonin kehitysvaiheita läheltä. Nyt jännitetään, lähteekö hän kohta kävelemään. Käymme paljon puistoissa ja liikumme, koska Anton on utelias ja motorisesti taitava.
Rankimmat hetket ovat niitä, kun puolison työpäivä venyy yllättäen ja joudun hoitamaan yksin koko pitkän illan. Kolmen lapsen iltapaloissa ja -pesuissa riittää hommaa. Kai sitä kuitenkin aina vähän odottaa, että se toinen tulee töistä kotiin, vaikka on ihan ymmärrettävää ja ok, että välillä hänellä venähtää.
Muita isävapaalla olevia ei ole ihan helppo löytää. Lähdimme heti mukaan, kun kuulin puistossa vinkin tästä kerhosta. Isille suunnattu kerho on kiva juttu, koska isän suhde lapseen on vähän erilainen kuin äidin. Lisäksi äitien yhteisö hioutuu vauva-ajasta asti ja heitä yhdistävät esimerkiksi imetysaiheiset keskustelut. Täällä ei tarvitse yrittää pysyä niissä jutuissa mukana vaan voi matalalla kynnyksellä kysellä myös hölmöjä kysymyksiä. Isien kesken on ehkä helpompi luottaa itseensä vanhempana.”
Kari Haahtela ja Anton käyvät isien perhekerhossa, koska isien ja lasten suhde on vähän erilainen kuin äitien ja lasten.
Niko Siltanen ja Elsa, 1 vuotta
”Vanhemmuuden haasteista puhutaan paljon, enkä aina kehtaa hehkuttaa, miten mukavasti meillä on mennyt. Elsa on nukkunut hyvin ja on muutenkin iloinen touhuaja. Isyys on ollut paljon luontevampaa ja helpompaa kuin kaikki varoittelivat.
Elsa on meidän esikoinen, ja halusin ilman muuta pitää kaikki 160 minulle nykyisessä vanhempainrahamallissa merkittyä päivää. Puolisoni piti itselleen merkatut vapaat ja muutaman kuukauden hoitovapaata päälle. Ratkaisu tuntui helpolta, kun jako kerran on laadittu näin. Jos vanha malli olisi ollut voimassa, olisi pitänyt miettiä enemmän.
Olen ollut Elsan kanssa kotona heinäkuusta ja jatkan tammikuulle asti. Senkin jälkeen teen nelipäiväistä viikkoa, jotta lapsen ei tarvitsisi heti olla täyttä aikaa päiväkodissa. Kotonaolo on auttanut tutustumaan Elsaan. Huomaan nykyään jo pienemmästä kitinästä, mikä milloinkin on hätänä. Joskus hänelle tulee paha mieli oven kiinni laittamisesta, joskus taas pitää päästä syliin.
Parhaat hetket ovat aamupalan jälkeen, kun Elsalla on maha täynnä ja hän lähtee kiinnostuneena tutkimaan lelujaan. Hän saattaa touhuta silloin itsekseen hyvän tovin esimerkiksi leikkikeittiöllään. Sitä on hauska seurailla.
Aamupäivisin lähdemme usein lähialueen kerhoihin. Niistä löytyy samanikäisiä kavereita Elsalle ja minulle tuttua kieltä puhuvaa seuraa. Pelkkään kotonaoloon kyllästyisimme molemmat.”
Niko Siltasen mielestä isyys on ollut paljon luontevampaa ja helpompaa kuin kaikki varoittelivat. Hän käy perhekerhossa esikoisensa Elsan kanssa.
Martti Vehmanen ja Sampo, 1 vuotta 4 kuukautta
”Tällä hetkellä tuntuu, että jokainen viikko on helpompi kuin edellinen. Vauva-ajan unettomuus on vihdoin takana ja Sampo nukkuu nyt öitä keskeytyksettä. On ollut yllätys, miten nopeasti eri vaiheet unohtuvat, vaikka niiden ollessa päällä pitää kehittää ratkaisuja jatkuvasti.
Nykyään Sampo herää aamuisin riemukkaana ja höpöttelee sängyssään. On hauska hetki hakea hänet sieltä. Hän osoittaa koiralamppua, joka pitää laittaa päälle, ja verhoja, jotka pitää avata. Hän pitää kovasti musiikista ja tekee jokaisesta lelusta rummun. Kerhossa hänen on aina ensin saatava leikkiä Nalle Puh -lelulla, josta tulee ääniä. Siitä sitten edetään muihin.
Olen kotona Sampon kanssa koulun syyslukukauden. Se oli kätevintä, koska olen opettaja. Puolisoni tekee etätöitä kotona, joten pyrimme Sampon kanssa lähtemään liikkeelle mahdollisimman paljon.
Isien perhekerhossa on kiva saada aikuiskontakteja ja vertaistukea, kun kaikilla on suunnilleen samanikäiset lapset. Puhumme isyydestä mutta myös vaikka Star Warsista tai makaronikriisistä.”
Martti Vehmasen Sampo nukkuu nykyisin jo pitkät yöunet.
Isien perhekerho kokoontuu Malmin Varustamolla, Pekanraitti 16, tiistaisin kello 9.30–11.30. Katso lisää lapsiperheiden kerhoista ja toiminnasta: helsinginseurakunnat.fi/lapsetjaperheet
Iltavillit-tapahtuma täyttää Malmin Varustamon kahdesti kuussa
Iltavillit-tapahtuma tarjoaa lapsille iltaenergian purkua ja vanhemmille vertaistukea. Perheet voivat tulla syömään maksutonta kasvisruokaa, leikkimään, juttelemaan ja tutustumaan uusiin ihmisiin Malmin Varustamolla, joka sijaitsee Malmitalon ja Malmin uimahallin välissä. Ovet avautuvat joka toinen torstai kello 16.
– Tänä syksynä uutta on se, että perheiden toiveesta tarjoamme myös kouluikäisille omaa toimintaa. Yleensä se on askartelua ja pelailua. Tavoitteena on, ettei koululainen jäisi yksin kotiin eikä viettäisi Iltavillien aikaa puhelimella, kertoo Iltavillejä järjestävä lastenohjaaja Päivi Ahmaoja.
– Tämä on matalan kynnyksen toimintaa. Iltavilleissä käy myös muunuskoisia perheitä. Olemme paikalla seurakunnan työntekijöinä, mutta emme pidä hartauksia. Joulujuhliemme kristilliseen perinteeseen liittyvistä joululauluista ilmoitamme etukäteen.
Iltavilleissä käy tavallisesti 40–60 ihmistä. Varustamolle mahtuvat hyvin touhuamaan niin vauvat, taaperot kuin pienet koululaisetkin vanhempineen. Ruoka saadaan osittain Varustamon Waste&Feast -lounasravintolasta. Iltavillit Malmin Varustamolla, Pekanraitti 16, to 9.11. ja 23.11. klo 16–18.
Joel Eklöv ja Viljo, 1,5 vuotta
”Olen ollut Viljon kanssa kotona helmikuun alusta saakka. Palaan töihin ensi vuoden elokuussa. Koti-isän arki on kivaa ja työntäyteistä, ja se on vaatinut myös uusia taitoja. Päivät täytyy suunnitella eri tavalla kuin ennen, miettiä mitä syödään ja mitä tehdään.
Kerhossa täällä Ilolassa näkee muita isiä, ja täällä on samanikäisiä lapsia kuin Viljo. Täällä on rentoa meininkiä, iltapala, ja kerhon ajankohta ja kesto on sopiva. Saatamme jutella isien kanssa esimerkiksi lapsen kehitykseen liittyvistä jutuista. Joskus tosin ei ehdi sanoa muille isille kuin heipat.
Viljo on sosiaalinen, avoin ja luottavainen ihmisiä kohtaan. Viljo on hauskaa seuraa. Sanonkin usein Viljolle, että sä olet niin hauskaa seuraa. Viime aikoina olemme alkaneet katsoa Muumilaakson tarinoita. Kirjat ovat Viljolle tärkeitä. Hän tykkää katsella ja selata niitä.
Isyys ei ole mikään helppo homma. Osaanko kasvattaa ja antaa elämään eväitä? Olenko paras mahdollinen isä? Sitä kokee, että pitäisi olla vielä parempi. Isyys muuttuu, kun lapsi kasvaa. Viljo ei ole enää pieni vauva, vaan tarvitsee enemmän vuorovaikutusta. Viljo on elämäni suurin saavutus. Minä ajattelen näin.”
Joel Eklöv ja Viljo ehtivät joskus sanoa muille perhekerholaisille vain heipat.
Antti Ellonen ja Laura, 5 vuotta
”Aloimme käydä Lauran kanssa täällä kerhossa vuonna 2018 Lauran ollessa seitsemän kuukauden ikäinen. Kun Laura oli pienempi, musiikkihetket olivat tärkeitä. Joskus kerhossa on pitsapäivä tai leipomista. Ne ovat mieluisia, mutta tällä hetkellä tärkein juttu on, että täällä pääsee askartelemaan. Arkipäivisin minulla on töitä ja Laura on päiväkodissa. Iltaisin on harrastuksia. On uimakoulu, tämä kerho, kuvataidekoulu ja baletti.
Laura on reipas, luova ja määrätietoinen. Hänellä on vilkas mielikuvitus ja hän tietää, mitä haluaa tehdä. Lauran kanssa minäkin olen ollut luova. Olemme tehneet yhdessä asioita, joita en ollut pitkään aikaan tehnyt, kuten käyneet uimahallissa ja luistelemassa.
Lauran syntymä oli minulle iso muutos. Isyys on tuonut minusta empaattisemman puolen esiin. Se näkyy myös työelämässä. Otan toiset huomioon paremmin kuin ennen.
Laura asuu pääosin minun luonani. Haastavinta on ollut arjen pyörittäminen itsenäisesti sekä aikataulujen sovittaminen, mutta onneksi nykyään etätyöt mahdollistavat joustoa kodin ja työn välillä.”
Antti Elloselle ja Lauralle tärkeintä on, että perhekerhossa pääsee askartelemaan.
Heikki Madetoja ja Emil, 1 vuotta 1 kuukautta
”Vaimo kertoi minulle tästä kerhosta. Emil oli puolivuotias, kun tulimme katsomaan, mikä täällä on meininki. Emil ei osannut silloin vielä edes ryömiä. Nyt hän kävelee tukea vasten ja menee taaperokärryn kanssa kovaa vauhtia.
Lapsen saamisen rankkuus yllätti. Sitä kuvitteli tietävänsä, että se on rankkaa, mutta ei sitten kuitenkaan tiennyt, että miten rankkaa. Olin tottunut siihen, että on paljon omaa aikaa. Meillä on kotona kaksi kissaa. Vauvan tulo perheeseen oli niillekin uusi asia. Kissoille ei aluksi riittänyt tarpeeksi huomiota, ja sopeutuminen vei aikansa. Nyt arki on helpottunut.
Emil nukkuu 11–12 tuntia yössä, ja iltaisin jää omaa aikaa. Rakennamme Emilin kanssa duploilla, tai minä rakennan ja Emil lähinnä hajottaa rakennelmia. Heittelemme palloa ja soitamme yhdessä pianoa. Emil tykkää ajella potkuautolla. Täällä kerhossa Emil on leikkinyt minikeittiöllä. Haimme eilen sellaisen kotiin. Emil tykkää siitä hirveästi.
Jään pian Emilin kanssa kotiin, kun vaimo palaa töihin. Ensin olen täysipäiväisesti kotona ja vuodenvaihteen jälkeen kolme päivää viikossa töissä ja kaksi päivää Emilin kanssa puolen vuoden ajan.
Parasta isyydessä on oma lapsi. Lapsen rakkaus on niin pyyteetöntä. Lapsen iloa ja kasvua on hieno seurata. Emilin myötä elämälle tuli tarkoitus. On ihana tulla töistä kotiin, kun kotona odottaa lapsen hymy. On tosi kiva olla isä.”
Heikki Madetojan mielestä parasta isyydessä on oma lapsi Emil.
Harry Seppänen ja Lukas, 4 vuotta, ja Leo, 2 vuotta
”Kävin täällä ensimmäisen kerran ehkä kaksi vuotta sitten. Perheessämme on kolme lasta. Nuorimmainen, vuoden ikäinen Alex, jäi äidin kanssa kotiin. Olen aiemmin ollut kahdesti puoli vuotta koti-isänä. Tammikuussa jäin vuoden mittaiselle vanhempainvapaalle. Lukaksen ja Leon kohdalla säästin rahaa, jotta saatoin jäädä kotiin. Nyt uuden vanhempainrahasysteemin myötä on taloudellisesti vähän helpompaa.
Arkisin vien Lukaksen ja Leon yhdeksältä tarhaan. He saavat herätä rauhassa kotona. Haen heidät kolmen aikaan. Sen jälkeen täytyy keksiä tekemistä. Ulkoilemme paljon.
Lukas ja Leo ovat rauhallisia, vaikka lapsen vauhtia toki löytyy. He ovat iloisia ja kilttejä, mutta osaavat jo jekuttaa isää. Saatetaan vaikka sanoa, että on syöty hyvin iltapalaa tai siivottu lelut, vaikkei sitten olekaan syöty hyvin tai siivottu.
Olen hommissa rakennusalalla. Vanhemmat timpurit ovat kertoneet, miten he tekivät töitä lasten ollessa pieniä ja yhtäkkiä lapset olivatkin parikymppisiä. He ovat sanoneet minulle, että yritä olla enemmän läsnä lasten kanssa.
Olen levittänyt ilosanomaa tästä kerhosta ja houkutellut mukaan naapurin ja lapsuudenkavereitani, joilla on suunnilleen saman ikäisiä lapsia. Olen kertonut, että täällä on hyvät meiningit. Kerhossa ehtii vaihtaa viikon kuulumiset, jos ei olla ehditty jo hiekkalaatikolla vaihtaa.”
Harry Seppäsen lapset Leo (vas.) ja Lukas osaavat jo jekuttaa isää.
Kerho isille ja lapsille Ilolan seurakuntatalolla, Soittajankuja 1, tiistaisin klo 17.30–19. Katso lisätietoa kerhoista ja lapsiperheiden toiminnasta: vantaanseurakunnat.fi/tule-mukaan/lapsille-ja-lapsiperheille
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Esko Eerikäinen sai tyttären 14 vuotta sitten: ”Olen ylpeä siitä, millainen isä olen”
Hyvä elämäRadiotoimittaja Esko Eerikäisen mielestä isänpäivä on joka päivä, vaikka isänpäivä tärkeä juhla onkin.
