”Kauanko vielä kätket minulta kasvosi?” – Ahdistus, syyllisyys ja kuolema ovat kestoaiheita, kun ihminen purkaa tuskaansa Jumalalle
Leonard Cohen, Paul Simon ja Nick Cave liikkuvat psalmeissaan vanhatestamentillisissa mielenmaisemissa.
”Ei siihen tapaan puhu, jollei aidosti tunne olevansa saarrettu, ellei ole aidosti epätoivoinen ja tunne hätää.”
Näin voisi kertoa luomistyöstään vaikkapa se tuhansia vuosia sitten elänyt ihminen, jonka rukous on tallentunut Raamatun psalmiin 6: ”Armahda minua, Jumala, sillä olen uupunut. Paranna minut, sillä olen kauhistunut luita ja ytimiä myöten. Minua pelottaa, kauanko vielä viivyt, Jumala?”
Alun sitaatti on kuitenkin paljon uudempi, peräisin eräästä kanadalaisen runoilijan ja laulaja-lauluntekijän Leonard Cohenin (1934–2016) antamasta haastattelusta, jossa hän kertoo työstään. Cohen kirjoitti viidennenkymmenennen syntymäpäivänsä tietämillä vuonna 1984 viidenkymmenen modernin psalmin kokoelman, joka sai nimekseen Book of Mercy. Suomeksi se on julkaistu Seppo Pietikäisen käännöksenä nimellä Armokirja.
”Siunattu olet sinä, joka puhut pimeydestä, joka annat muodon epätoivolle. Sinä kokoat sydämen, joka on maailmaan hajonnut, sinä asetat kivulle rajat”, puhuu Jumalalle Cohen, joka kärsi läpi elämänsä masennuskausista.
Leonard Cohen kirjoitti vuonna 1984 viidenkymmenen modernin psalmin kokoelman, joka sai nimekseen Book of Mercy.
Armokirja sai alkunsa aikana, jolloin Cohen koki olevansa umpikujassa. Hän alkoi kirjoittaa muistiin rukouksiaan ja huomasi, että kirjoittaminen oli jo tavallaan vastaus niihin rukouksiin. ”Palautit kyyneleet takaisin silmiini. Palautit minut sanasi vuoristoon. Annoit vammalle kielen, jotta se voisi nuolla haavansa. Suojasit pääni opettajan huolenpidolla, pidit kädestäni isoisäni voimin”, hän kirjoittaa yhdessä psalmeistaan.
Viittaus isoisän voimiin kertoo Cohenin juutalaisesta taustasta. Hän kuului sekä isän että äidin puolelta arvostettuun juutalaiseen sukuun: äidinisä oli rabbi ja isänisä puolestaan montrealilaisen synagogan voimahahmo. Perhe oli uskonnollinen, ja Cohenkin opiskeli synagogassa uskontoa ja heprean kieltä pienestä pitäen. Hänestä ei tullut vanhempiensa toivomaa hengellistä johtajaa, mutta esimerkiksi Armokirjan tekstit ovat niin kiinni juutalaisessa perinteessä, että niitä on luettu synagogassa.
Maailma on muuttunut, ihminen ei
Muutamassa tuhannessa vuodessa ihminen on muuttanut maailmaa käsittämättömän paljon. Jos meidät heitettäisiin Vanhan testamentin psalmien maisemiin, kolmen tuhannen vuoden takaiseen Israeliin, emme välttämättä selviäisi kovin kauan hengissä.
Itseään ihminen ei ole juuri pystynyt muuttamaan. Leonard Cohenin Armokirja käy hyvin esimerkiksi siitä, että muinaisten psalmirunoilijoiden sisäinen maailma on paljolti se sama maailma, jonka varjoissa ja myrskyissä mekin kuljemme. Kyselemme Jumalan olemassaoloa ja tahtoa, pyydämme apua silloin, kun sitä ei mistään muualta ole enää luvassa. Haastamme ja kiukuttelemme yrittäessämme sovittaa yhteen näkemäämme ja kokemaamme vääryyttä ja kärsimystä ja toisaalta tuntua Jumalan armosta ja huolenpidosta. Muistamme kuolevamme.
Leonard Cohen ei ole ainoa lahjakas lauluntekijä, joka on ammentanut psalmiperinteestä käydessään painia Jumalan ja uskon kanssa. 2020-luvulla omia psalmejaan ovat tehneet amerikkalainen Paul Simon (s. 1941) ja australialaissyntyinen Nick Cave (s. 1957). Nykyajan psalmit eivät välttämättä kulje suullisena perinteenä sukupolvelta toiselle, vaan niitä lataillaan suoratoistopalvelusta. Harpun tai lyyran sijasta niitä voi säestää ambient-äänimatto tai helisevä kitara. Psalmeiksi ne silti tunnistaa.
Paul Simon on luonnehtinut psalmilevyään väittelyksi, jota hän käy itsensä kanssa siitä, uskoako vai ei.
Uskoako vai ei?
Jotain kovin enteellistä on siinä, että Paul Simonin levy Seven Psalms sai alkunsa unesta. Raamatussa on monia kertomuksia siitä, kuinka Jumala antaa ihmiselle toimintaohjeita tämän nukkuessa. Simonin ensimmäisestä unesta alkoivat aamuöiset heräilyt, jolloin hän kirjoitti muistiin uneksimiaan sanoja ja lauseita. Raamatulliselta kuulostaa sekin, että hän kirjoitti psalmin päivässä viikon ajan – yhtä kauan kesti myös Jumalan luomistyö.
Keväällä 2023 ilmestynyt Seven Psalms on Paul Simonin viidestoista soololevy. Uskonnolliset teemat ovat punoutuneet hänen lauluihinsa jo uran alkuajoista asti – milloin ironian, milloin jonkinlaisen kokeilun ja aavistelun kautta. Taustaltaan juutalainen Simon on sanonut, ettei kutsuisi itseään uskonnolliseksi, mutta kylläkin uteliaaksi. Psalmilevyään hän on luonnehtinut väittelyksi, jota hän käy itsensä kanssa siitä, uskoako vai ei. ”Herra on savua, joka katoaa, kun tuuli puhaltaa. Herra on oma yksityinen vitsini, heijastukseni ikkunassa”, hän laulaa.
Simonin mietteliäs ja meditatiivinen levy tuo psalmien ikiaikaiset teemat nykyajan ihmisen maailmaan. Siinä missä Vanhan testamentin psalmirunoilija kutsuu Jumalaa paimenekseen, Simonin arjessa taivaallinen huolenpitäjä on insinööri tai levytuottaja. Lempeimmillään Simonin Jumala on ”ateria köyhistä köyhimmälle, muukalaisen tervetulleeksi toivottava ovi” – hyvin samanlainen kuin se, josta Vanhan testamentin psalmissa todetaan näin: ”Sinä, Jumala, varjelet vähäosaisia, suojelet heitä pahoilta ikuisesti.”
Mutta Jumalalla on myös toisenlaiset kasvot. Vanhan testamentin psalmeissa Jumala saa vedet kuohumaan ja maan vavahtelemaan. Hän leväyttää taivaan auki ja sinkoaa salamoita sinne tänne. Samaan tapaan Paul Simon näkee Jumalan sellaisissa luonnonilmiöissä, joita ihminen ei pysty hallitsemaan: arvaamattomimmillaan ja pelottavimmillaan Jumala on koronavirus ja nouseva valtameren pinta. Mutta toisin kuin Vanhan testamentin maailmassa, pandemian tai ilmastokriisin tuoma tuho ja kosto ei rajoitu vain vihollisina pidettyihin vaan koskee koko ihmiskuntaa.
Anteeksiantoa etsimässä
Oma ryhmänsä Vanhassa testamentissa ovat psalmit, joissa ihminen katuu omia tekojaan ja etääntymistään Jumalasta ja pyytää rikkomuksiaan anteeksi – vaikkapa näin: ”Älä muistele nuoruuteni erehdyksiä ja vääriä tekojani. Anna nimesi tähden anteeksi raskas rikkomukseni.” Tai näin: ”Pese minut puhtaaksi syyllisyydestäni, puhdista minut vääristä teoistani.”
Samaa painoa kantaa harteillaan myös Leonard Cohen: ”Tuomitse minut jälleen, minut, joka en suostu tuomittavaksi. Armahda minut, minut, joka olen unohtanut armeliaisuuden.” Paul Simon puolestaan laulaa olevansa koditon sielu, jonossa viimeisenä, ja toivovansa, ettei portteja suljeta ennen kuin hän saa anteeksi.
Nick Caven psalmit kertovat maailmasta, jossa tapahtuu kauheita ja käsittämättömiä asioita. Sellaisia on tapahtunut myös hänen omassa elämässään.
Kaikki voi kadota hetkessä
Kokemus Jumalan poissaolosta ja hylätyksi tulemisen kipu oli tuttua jo Vanhan testamentin psalmien runoilijoille. Siihen punoutui kaipuu Jumalan läheisyyteen ja hellittämätön toivo siitä, että Jumala kuitenkin kuulee avunpyynnöt. ”Jumala, minun Jumalani, katso minuun ja vastaa minulle”, anellaan psalmissa 13 ja ”Jumala, älä ole niin kaukana”, huokaa psalmin 22 rukoilija.
Sama hädän tuntu on myös Nick Caven vuonna 2022 julkaisemalla Seven Psalms -levyllä, joka on leijuvan musiikin päälle puhuttua runoa tai rukousta. ”Herra, en voi odottaa enää yhtäkään hetkeä kauemmin” ja ”Tulen yksin ja luoksesi, Herra, surussa, janoten turvaasi, en pysty hengittämään”, lausuu Cave.
Caven psalmit kertovat maailmasta, jossa tapahtuu kauheita ja käsittämättömiä asioita: linnunpoika putoaa pesästä, äiti joutuu hautaamaan lapsensa: ”Sellaisia asioita ei pitäisi koskaan tapahtua, mutta me kuolemme.” Näissä psalmeissa lausuu rukoustaan isä, jonka murskasi ja sysäsi syvään muutokseen hänen teini-ikäisen poikansa tapaturmainen kuolema. Sama mies menetti lyhyen ajan sisällä myös äitinsä ja läheisiä ystäviään – ja vielä myöhemmin toisen poikansa.
Henkilökohtaisen tragedian lisäksi Caven Seven Psalms -levyn syntyyn vaikutti koronapandemia, jolloin kuolema tai ainakin sen uhka tuli lähelle niin monia. Keskustelukirjassa Usko, toivo ja kuolema Cave toteaa tiedostavansa kirkkaasti, ”miten epävarmaa oma elämämme ja elämä ylipäänsä on – miten harvinaista, miten kallisarvoista – ja että kaikki voi kadota hetkessä”.
Sama kokemus ihmiselämän hauraudesta ja lyhyydestä kulkee läpi Vanhan testamentin psalmienkin: ”Sinä pyyhit ihmisen pois kuin unen. Me olemme kuin ruohoa, joka aamulla versoo, aamuvarhaisella kasvaa ja viheriöi, mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu.”
Korjattu psalmin numero 69 numeroksi 6 (vuoden 2024 suomennoksen mukaan) 21.10. klo 15.03.
Lähteet:
Nick Cave: Seven Psalms. 2022.
Nick Cave ja Seán O´Hagan: Usko, toivo ja kuolema. Suom. Ari Väntänen ja Sirje Niitepõld. Like 2022.
Leonard Cohen: Armokirja. Suom. Seppo Pietikäinen. Sammakko 2022.
Ira B. Nadel: Leonard Cohen – Elämäkerta. Suom. Tarja Lipponen. Johnny Kniga 2010.
Psalmit 2024. Suomen Pipliaseura.
Paul Simon: Seven Psalms. 2023.
Auta minua, sinä armollinen – suojaavia sanoja Psalmien kirjasta on Kirkko ja kaupunki -median tuottama uusi, 20-osainen sarja psalmimeditaatioita. Tekstit on valikoitu Pipliaseuran julkaisemasta Psalmit 2024 -suomennoksesta. Ne lukee Outi Isotalus. Sarjan musiikin ovat tehneet Samuli Karjalainen ja Heikki Kylkisalo. Psalmimeditaatioita voi kuunnella Spotifyssa tai osoitteessa kirkkojakaupunki.fi/psalmit.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Vanhan testamentin psalmit käännettiin nykykielelle – ”herroittelu” väheni ja Jahvesta tuli Jumala
Hengellisyys AjankohtaistaUutta psalmisuomennosta tehtäessä on ajateltu nuorta lukijaa. Tekstin on toimittava mobiililaitteessa ja äänikirjana.
