Hannu-Pekka Björkman haluaa lausua yhteisissä runokonserteissa saksofonisti Jukka Perkon kanssa runoja, jotka osuvat häneen itseensä.
Näyttelijä Hannu-Pekka Björkman: ”Taiteen syvin tehtävä on lohdutus”
Hannu-Pekka Björkmanin mukaan runous läpäisee ajatteluamme enemmän kuin tajuammekaan.
Hannu-Pekka Björkman, lausut runoja lokakuussa Myyrmäen kirkossa. Mitä runot merkitsevät sinulle, ja mikä merkitys niillä voi olla ihmisille tässä maailmantilanteessa?
– Näen runouden elämää läpäisevänä asiana. Se läpäisee ajatteluamme enemmän kuin oivallammekaan, sillä runous on osa olemustamme. Normaalissa arkielämässä on realistisen ajattelun ohella kuvitteellista ajattelua – välähdyksiä, mielikuvia ja muistoja. Tämä ajattelu toteutuu parhaiten taiteellisessa työssä ja rukouksessa. Siksi runot pääsevät niin lähelle meitä.
– Minusta taiteen syvin tehtävä on lohdutus, ja taide yhdistää ihmisiä kaikkina aikoina, myös tässä ajassa. Esimerkiksi Raamatun Saarnaajan kirjassa on vanhaa ja yleismaailmallista elämänsisältöä, josta saan itse paljon.
Myyrmäen kirkon runokonsertissa on mukana myös yksi Raamatun psalmi. Miksi juuri tämä psalmi, ja mitä psalmit merkitsevät sinulle?
– Illan ohjelma on vasta kehittelyvaiheessa, mutta haluan esittää runoja, jotka osuvat itseeni. Psalmi 104, jossa kuvataan Jumalaa Luojana ja kutsutaan häntä sanoilla ”sinä teet tuulista sanasi viejät”, luetaan aina ortodoksisessa ehtoopalveluksessa, ja koen sen kauniiksi ja puhuttelevaksi. Se tuo mieleen luontokadon ja ihmisen osana luontoa.
– Silmäilen psalmeja ajoittain kirkkovuoden kuluessa. Psalmit eivät välttämättä ole helposti lähestyttäviä, onhan niissä esimerkiksi Jumalan ankaruuden kuvausta, mutta syvätasolla teksteihin kätkeytyy koskettavaa ihmisen pienuuden ja toivottomuuden kuvausta.
Miltä sinusta tuntuu esiintyä kirkkotilassa, ja onko jokin kirkko sinulle erityisen rakas?
– Lähden aina mielelläni esiintymään kirkkoon. Olen tehnyt saksofonisti Jukka Perkon kanssa lukuisia runokonsertteja, joten Suomen kirkot ovat tulleet tutuiksi. Kirkkotilat ovat sakraaleja, ja ne siirtävät ihmisen toiseen todellisuuteen. Varsinkin puukirkoissa on usein myös hieno akustiikka. Pienellä paikkakunnalla kirkko voi myös olla ainoa kulttuuritila, ja ihmiset osaavat tulla sinne.
– Itselleni läheisin on Tapiolassa sijaitseva Pyhittäjä Herman Alaskalaisen ortodoksikirkko. Rakennus on kauniisti kreikkalaiseen tyyliin maalattu: sen seinillä on pyhittäjiä ja marttyyrejä ja kupolissa apostoleita.
Myyrmäen kirkkoa kutsutaan Valon kirkoksi. Mikä tuo tällä hetkellä valoa sinun elämääsi?
– Minun elämääni valoa tuovat läheiset ihmiset, rukous, taide ja luonto. Syksy on minulle yleensä voiman aikaa, silloin kaikki jotenkin alkaa. Näen valoa puiden erivärisissä lehdissä.
– Valoa syksyyn tuo myös Musiikkitalon Kahden valon välissä -runokonsertti, jossa minun ja Perkon lisäksi esiintyy Vantaan viihdeorkesteri. Konsertin nimi tulee Pentti Saarikosken runosta, ja illassa kuullaan Saarikoskea ja muuta suomalaista runoutta.
Mikä sinulle on pyhää?
– Luomakunta kaikkineen, siitä mitään irrottamatta.
Teet tuulista sanasi -runokonsertti ti 7.10. klo 19 Myyrmäen kirkossa. Hannu-Pekka Björkman, lausunta, ja Jukka Perko, saksofoni. Vapaa pääsy, ohjelma 20 e Naisten pankin hyväksi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Kauanko vielä kätket minulta kasvosi?” – Ahdistus, syyllisyys ja kuolema ovat kestoaiheita, kun ihminen purkaa tuskaansa Jumalalle
HengellisyysLeonard Cohen, Paul Simon ja Nick Cave liikkuvat psalmeissaan vanhatestamentillisissa mielenmaisemissa.
