Käsintehty lahja koskettaa niin tekijää kuin lahjan saajaa.
Keskiajalla villasukkien kutominen oli miesten työtä – muotoon neulottu kantapää tuli Suomeen birgittalaisnunnien kautta
Seurakuntien ja Marttojen neulekerhoissa valmistaudutaan joulusesonkiin. Villasukat ovat joulumyyjäisten hittituote.
Kun mummo vielä eli, koko suku kulki hänen neulomissaan villasukissa.
– Kun mummo kuoli, ymmärsimme äitini kanssa, että jonkun suvussa piti jatkaa sukkien neulomista. Niinpä opettelimme yhdessä neulomaan niitä, kertoo vantaalainen Laura Salmi, 36.
Salmen lapsuudenkodissa tehtiin paljon käsitöitä. Neulomisen alkeet hän oppi alakoulussa.
Ensimmäisiä itse neulottuja sukkia Salmi käytti niin kauan, että ne kuluivat puhki.
– Sukissa oli ihan liikaa väljyyttä. Sukat pyörivät jaloissa, ja kantapää huopui käytössä ihan hassun muotoiseksi, Salmi sanoo.
– Muistan sukat hyvin myös siksi, että kokemus siitä, että sain neuletyön valmiiksi, oli voimauttava.
Vantaalaiselle Laura Salmelle neulominen on elämäntapa.
Espoossa asuva Sinikka Saariaho, 68, oppi neulomaan kotona äidin opastuksella.
– Alakoulussa neuloin nukelle ja barbeille vaatteita. Kouluaikana työt tuppasivat jäämään kesken, mutta pikku hiljaa sinnikkyys kasvoi ja rupesin saamaan käsitöitä valmiiksi. Ensimmäinen isompi neuletyö, joka valmistui kokonaan, oli murrosikäisenä neulottu villapaita, Saariaho kertoo.
Kun Saariaho lähti työelämään ja perusti perheen, neulomiselle jäi vähemmän aikaa. Silloin tällöin hän kuitenkin neuloi lapsilleen sukkia, lapasia ja villapuseroita.
Erityisesti hänen mieleensä ovat jääneet pienille tyttärille neulotut kesäpuserot, joissa oli kauniit, pehmeät pastellisävyt.
– Ne värit ovat painuneet verkkokalvoilleni, ja muistan ne edelleen. Paidat olivat rakkaat myös lapsille. Käsintehty vaate koskettaa aina myös saajaa, Saariaho sanoo.
Villasukan kantapää keksittiin keskiajalla
Kahdella puikolla valmistettuja neuletuotteita alkoi ilmestyä Keski-Euroopan markkinoille 1400-luvulla.
– Enimmäkseen miehistä koostuva ammattiryhmä valmisti todella taidokkaita villasukkia, joissa oli kantapäät ja monenlaisia kavennuksia, kertoo Åbo Akademin kirkkohistorian professori Päivi Salmesvuori.
Aiemmin esimerkiksi lapasia oli valmistettu yhden neulan neulakinnastekniikalla, joka on virkkauksen esimuoto.
Uudet trendit ja valmistustekniikat kulkeutuivat eri puolille Eurooppaa kauppiaiden, varakkaiden pyhiinvaeltajien ja pappisveljien mukana.
Naantalin birgittalaisnunnat olivat keskiajalla taitavia käsitöiden tekijöitä, Åbo Akademin kirkkohistorian professori Päivi Salmesvuori kertoo.
On väitetty, että villasukkien kantapäätekniikka olisi tullut Suomeen Naantalin birgittalaisluostarin kautta. Luostari oli keskiajalla tunnettu taidokkaista käsitöistä. Niitä tehtiin tiiviissä vuorovaikutuksessa lähialueen ihmisten kanssa.
– Voi hyvinkin olla, että joku nunnaksi ryhtynyt porvarisnainen on vienyt kantapään neulomistaidon luostariin, josta se on sitten levinnyt laajemmin kansan keskuuteen, Salmesvuori sanoo.
1600-luvulla kantapäätekniikka oli Suomessa jo laajalti tunnettu.
Elämäntapana neulominen
Birgittalaisnunnien päivärytmiin kuului erilaisten töiden tekeminen, ja iltapäivisin oli aikaa esimerkiksi kirjojen kopioimiselle ja käsitöille. Nunnat valmistivat vaatteita itselleen ja veljille sekä alttarivaatteita ja messukasukoita luostarin käyttöön. Myös nunnien tekemät kirjontatyöt olivat taidokkaita.
Laura Salmelle neulomisesta on tullut elämäntapa.
– Olen monen projektin ihminen. Tällä hetkellä minulla on kesken ainakin kuusi paria villasukkia, pari villapaitaa ja huivi, Salmi sanoo.
Kaikkein mieluiten Salmi neuloo sukkia. Mummon tavoin hän antaa niitä lahjaksi sukulaisille ja ystäville.
– Sukat ovat sopivan kokoinen projekti, jotta saan välillä jotain valmiiksi. Kirjoneulesukat ovat kaikkein kivoimpia tehdä.
Myös Sinikka Saariaho pitää kirjoneuleen tekemisestä.
– Tällä hetkellä olen tutkinut lapasten mallia. Kirjoneuletta tehdessä saa olla todella tarkkana, ettei tule virheitä.
Nuorempana Saariahoa saattoi suututtaa, jos neuloessa tuli virheitä ja neuletta joutui purkamaan.
– Nykyään ajattelen, että myös virheet kuuluvat elämään, Saariaho sanoo.
Laura Salmi pitää Tikkurilan kirkolla nuorille aikuisille suunnattua Luovat kädet -käsityökerhoa.
Sekä Salmi että Saariaho neulovat tuotteita myös hyväntekeväisyyteen. Salmi neuloo sukkia lähetystyön hyväksi Tikkurilan seurakunnan Sukkelissa sukankutojissa. Saariaho liittyi Latokosken Marttoihin kolmisen vuotta sitten. Martat neulovat tuotteita erilaisiin tarpeisiin.
– Neulomme muun muassa pipoja ja turvaleluja synnytysosastoille. Olemme myös neuloneet sukkia Espoon asunnottomille, Saariaho kertoo.
Rakasta harrastusta on hauskaa opettaa myös muille. Laura Salmi pitää Tikkurilan kirkolla nuorten aikuisten Luovat kädet -käsityökerhoa.
Sinikka Saariaho on onnistunut siirtämään innostuksen neulomista kohtaan seuraaville sukupolville.
– Molemmat tyttäreni neulovat, ja nyt myös parikymppinen tyttärentytär on innostunut neulomisesta, Saariaho sanoo.
Espoonlahden seurakunnan ja Latokosken Marttojen joulumyyjäiset la 30.11. Kaskikappelilla Espoossa.
Tikkurilan seurakunnan joulumyyjäiset la 7.12. Tikkurilan kirkolla Vantaalla.
Joulumyyjäiset la 30.11. myös mm. Pitäjänmäen, Laajasalon ja Roihuvuoren kirkoilla sekä Kannelmäen Klanulla ja Tuomiokirkon kryptassa Helsingissä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Neulominen ei ole vain mummojen hommaa, sanoo neulontaan lukioikäisenä punkkarina hurahtanut Tiina Mahlamäki
Hyvä elämäUudessa Neuloosi-kirjassaan Tiina Mahlamäki kertoo neulomisen maailmasta ja omista kokemuksistaan. Suomeen neulomisen toivat keskiajalla Naantalissa toimineet birgittalaisnunnat.
